www.pyykko.fi

Author Archive

Sukukokous Nurmeksessa 2010

3-4.7.2010 Sukukokous Nurmeksessa Bomban Kalevanhovissa. Kaksipäiväinen tapahtuma keräsi molemmat päivät yhteensa toistasatss juuristaan kiinnostunutta osallistujaa. 3.7. oli asia-ja viihdeohjelmaa ja 4.7.2010 varsinainen sukukokous. Muolaan henkikirjoista Tuula Kiisken tekemä sukututkimus toi uutta ja mielenkiintoista tietoa Muolaan Pyykkö- haarasta. Nurmeksen historiaa valotti kotiseutuneuvos Matti Hiltunen. Musiikki- ja lauluesityksistä vastasi Valtimon lauluset yhtye. Tule tutuksi Pirjo Pyykön laatimat tehtävärastit pienryhmissä oli mieluisa ryhmätehtävä Bomban rakennusten ja luonnon keskellä. Kesäteatteri esitys Viekin nuorisoseuran näytelmäkerhon esittämänä maalaiskomedia mutterisoppaa tuoden esiin anopin ja minian väliset ristiriidat päätti hauskasti ohjelmallisen päivän. 4.7.2010 Varsinainen sukukokous samassa paikassa. Kokouksen pj. toimi Reino Turunen ja siht. Seija Ylönen. Sukuseuran sääntöjen 17§ mukaiset asiat käsitelttin kokouksessa. Seuraavan 2011-2013 toiminta hallitukseen valittiin: Seppo Pyykkö Lahdesta, Hannu Pyykkö Lehmosta, Veikko Pyykönen, Leila Sundman, Seppo S Pyykkö, Rumo ja Marjatta Parviainen. Hallitus valitsee keskuudestaan pj, vpj. siht., rahastonhoitajan joko keskuudestaan tai ulkopuolelta ennen toimikauden alkua. Omana pykälänä käsiteltiin hallituksen valmistelema sukuseuran sääntömuutosehdotus. Ehdotus tuo tullessaan mm. sukuseuran nimi muuttuu: Pyykkö, Pyykkönen, Pyykönen sukuseura ry. sukukokous kutsui hallituksen esityksestä ( pj. poistui käsittelyn ajaksi)sukuseuran kunniajäseneksi nro 1 Seppo Pyykön Lahdesta

Seppo Pyykkö, puheenjohtaja

* Sukutapaaminen Sotkamon Vuokatilla 11.7.2009**

Ensimmäisen kerran tapahtumassa oli näytteillä sukuun kuuluvien upea käsityö, taide- ja kirjallisuusnäyttely. Näytteillä oli mm. kalastusvälineitä, lapinaiheisia huovutustöitä ja muita käsitöitä, puusta eri materiaaleista valmistettuja monenlaisia käyttö esineitä. Kaksi uutuuskirjaa oli tarjolla: Jukka Pyykösen oppikirja Turkin kieltä Suomenkielisille ja Liisa Hukkasen kirja Mummoja runottaa.

Näyttelyn vanhin kirja oli Antti Pyykön kirjamoniste vuodelta 1820 Jesuksen nimen yksi lohdullinen huvitus niille köyhillen sionin lapsille ja halullisille sieluille maailman vainoamista vastaan. ( ks. kotisivu ) Moniste ei ole myynnissä. Alkuperäinen käsikirja on Helsigin Yliopiston käsikirjastossa. Taidemaalauksia oli näytteillä myös useita.

Tapahtuma järjestettiin Vuokatin Urheiluopiston auditorio iso Pöllyssa, joka oli päivän tapahtumien keskus. Tapaamiselle oli varattu aikaa neljä tuntia, joka aika käytettiin tarkoin. Auditorion eteisaulassa olivat arvanmyyjät sekä järjestäjien edustajat ottamassa ilmoittautumisia vastaan. Kahvitauolla sisarukset Helsingistä tulivat kysymään löytyisikö täältä tietoa heidän isästään. Äiti on ulkomaalainen ja juuret ovat näin hukassa. He tiesivät sen verran, että isä on lähtenyt kauan sitten Lieksan Hattuvaarasta. Kysyessäni tietävätkö he lähtöpaikasta enempää. Sain vastaukseksi talon nimen, jonka kuultuani oli helppo todeta, että juurenne ovat löytyneet ja saatte täältä lisätietoa.

Tapahtuman juontajana toimi Osmo Pyykkö Nurmeksesta. Olli Pautola säestys ja Risto Rusanen solistina, molemmat Sotkamosta, virittivät tunnelmaa musiikin keinoin. Sukuun kuuluva teatteriohjaaja Virpi Portimo Meri-Lapista esitti kaksi hauskaa monologia: jätkäpoika Ruubertin jätkätarinat ja Pulmu-piian kesätaiat. Tapaamisen avasi järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Hannu Pyykkö. Tervetuliaispuheen piti pj. Seppo Pyykkö Lahdesta mainiten mm. että kuuluisin sotkamolainen Antti Chydenius oli aikansa valistusajattelija, pappi, demokratian ja työväestön oikeuksien puolestapuhuja.

Tämän päivän sotkamolaisista vaikuttajista tuotiin esille kaksi kirjailijaa. Kirjailijat Veikko Huovisen ja Jukka Pyykösen DNA- tulosten esittely ja keskiaikaiset muuttoliikkeet esitteli selkeästi Kari Pyykkö Lehmosta. Kainuun Pyykkösten sukututkimuksesta piti esitelmän Eero Pyykkönen. Oulujokivarren sukututkimusta kävi läpi Jukka Pyykönen estyneen sukututkijan Lea Holman aineiston pohjalta. Leila Sundman toi tuulahduksen Kannaksen Muolaan haaran kokemuksista Ypäjällä, hänen vanhempiensa jouduttuaan sodan jälkeen muuttamaan paikkakunnalle. Arpajaiset sekä voittajien palkintojen jako suoritettiin luentojen loputtua, jonka jälkeen loppusanat esitti Hannu Pyykkö Lehmosta. Nälkämaan ja Karjalaisten laulut laulettiin lopuksi seisten, säestäjänä toimi Olli Pautola. Lounas tai päivällinen oli saatavilla hotellin ravintolassa. Halukkaat pääsivät vielä juhlan jälkeen tutustumaan Sotkamon keskustassa oleviin, sukuun liittyviin historiallisiin kohteisiin. Esittelijänä toimi Jukka Pyykönen.

Näytteilleasettajat:

Anu Pyykkö: Keramiikkaa ja taidemaalauksia.

Helvi Juujärvi, Kemijärvi, lappiaiheiset huovutustyöt

Juho Pyykkö, Kangasala: visakoivutyöt.

Jukka Pyykönen, Tampere: oppikirja Turkin kieltä Suomenkielisille,

Kyllikki Korhonen, Nurmes; käsityöt.

Liisa Hukkanen, Rantasalmi: runokirja Mummoja runottaa.

Matti Pyykkö, Valtimo: pahkatyöt. . Oiva Pyykkö, Simpele: mormuskat, pilkit ja syväuistin ( takila ). . Ritva Pyykönen, Alahärmä: käsityöt. . Sirkka Kajo, Kontiolahti: Reino Kajon taidemaalaus ja Pasi Kajon taidemaalaus.

Sirkka Kajo, Kontiolahti: Antti Pyykön kirjamoniste vuodelta 1820, Jesuksen nimen yksi lohdullinen huvitus niille köyhillen sionin lapsille ja halullisille sieluille maailman vainoamista vastaan.

Seppo Pyykkö puheenjohtaja:
Sukukokouksen tunnelmia Kolilta 14.7.2007

Kolille tullaan mutkittelevaa loivaa ylämäkeä pitkän matkaa. Paikoitusalueelta matkan loppuosan voi kulkea kävellen tai vaihtoehtoisesti kiskoa pitkin kulkevalla” hissillä ”. Hotelliin majoittuvan henkilön ja muu huoltoajo on sallittu, minkä jälkeen auto tulee viedä alas parkkipaikalle, koska hotellin pihassa ei ole riittävästi paikoitustilaa. Ylhäältä näyttäytyy upea näköala Pieliselle. Lisäksi kävellen polkua pitkin n. puolen kilometrin päässä on Ukko-Koli. Osa hieman yli sadasta osanottajista kävi katsomassa upean Ukko-Kolin kävellen kokouksen jälkeen. Tapahtuma järjestettiin luontokeskuksen auditoriossa, joka oli päivän tapahtumien keskus. Kokoukselle oli varattu aikaa viisi tuntia, joka aika käytettiin melko tarkoin. Auditorion eteisaulassa oli näytteillä sukututkimukseen liittyvää aineistoa, karttoja vanhoine asuinpaikkoineen ja kolme iloista arvanmyyjää.

Tapahtuman juontajana toimi Osmo Pyykkö Nurmeksesta. Sukuun kuuluva Osmo Kiiskinen Lieksasta viritti tunnelmaa hanurimusiikilla toimien itse myös solistina. Kokouksen avauspuhe: pj. Seppo Pyykkö Lahdesta. DNA- tulosten esittely Kari Pyykkö Lehmosta ja Seppo Pyykkö Lahdesta. Puhe: Seppo Pyykkö Viekijärveltä, hän käsitteli puheessaan mm. Lieksan ja Kolin historiaa sekä tulevaisuuden näkymiä tälle alueelle. Suvun vaiheista hän myös kertoi mm. esimerkkinä vanhempiensa ja esivanhempiensa asuinpaikoista. Kahvitauko Nurmeksen Pyykösten sukututkimusten tilanne Kari Pyykkö Lehmosta ja Veikko Pyykönen Alahärmästä. Sukuseuran varsinainen kokous, jossa käsiteltiin sääntöjen 17§ mukaiset asiat. Vapaa sana: Puheenvuorot jakoi Osmo Pyykkö. Loppupuhe: Pirjo Pyykkö Lahdesta. Karjalaisten laulu: Säestäjänä Pirjo Pyykkö Arpajaiset. Päivällinen hotellin ravintolassa.

Pyykköjen sukutapaaminen Nurmeksen Bomballa 22.7.2006

Tervetuloa Nurmekseen, Bomban Kalevala saliin Pyykköjen sukutapaamiseen. Kokoonnumme sukuseurana viime kesän Viekin perustamiskokouksen jälkeen ensimäistä kertaa. On sykähdyttävää tulla Pielisen rantamaille kauniiseen Pohjois-Karjalan kesäiseen maisemaan, joka on ollut myös sukumme asuinpaikkoina yli 300 vuoden ajan. Viime talven aikana ovat sukututkijamme tehneet Kari Pyykön koostamana internet- sivullemme runsaasti lisäyksiä ja täsmennyksiä mm. henkilötietoihin. Mielenkiintoisen lisän tutkimustietojen yhdistämiselle on tuonut amerikkalainen DNA- tutkimus, johon vapaaehtoisesti on osallistunut tähän mennessä neljä sukuseuramme jäsentä. Tästä Kari kertoo enemmän omassa esityksessään. Sukututkimus ja sukuseuratoiminta on samalla kunnianosoitus vanhempiemme ja esivanhempiemme tärkeälle työlle, josta meidän sukupolviemme on ollut helpompi ponnistaa kaikessa kehityksessä eteenpäin. Sukukirjaa varten on jo aloitettu muistelmien tekeminen, johon toivon teidän osallistuvan mahdollisuuksienne mukaan. Omien juurien etsiminen ja vastausten löytyminen on antoisaa ja onnistuminen tiedonkeruussa on jo sinällään palkitsevaa. Tarvitsemme sukuseurallemme tunnuksen ( logon ), joka kuvaa sukuamme. Parhaat logo-ehdotukset ovat lähiaikoina sukuseuramme internet sivuilla ja mikäli näistä ehdotuksista löytyy sopiva ehdokas niin valitsemme sen omaksi tunnukseksi. Viihdytään Bomballa ja löydetään uusia sukulaisia. Tervetuloa !

Seppo Pyykkö

Kertomuksia 1. sukukokouksesta

Sukukokous

Pyykköjen sukuseuran perustamiskokous 10.7.2005

Tervetuloa sukuseuran perustamiskokoukseen tänne Viekin kirkkoon. On mukavaa nähdä teitä täällä paikanpäällä näin runsaasti. Varmasti teille, jotka olitte tutustumiskäynneillä vanhimmissa tiedossa olevissa esivanhempiemme asuinpaikoissa. Heräsi mielikuva millaista elämä oli ennen? Ajatus sukuseuran perustamisesta virisi viime syksynä kun Kari Pyykkö oli saanut koottua oman tutkimuksessa lisäksi Urho Virkkusen, Rose-Marie Lehden, Sirkka Kajon ja Pirjo Pyykön sukututkimustulokset yhdeksi tiedostoksi. Lisäksi useat teistä ovat keränneet ansiokkaasti tietoa omista läheisistänne. Samoin ko. asiasta tiedottamisessa teistä on ollut suurta hyötyä. Jorma Pyykön tutkimuksesta geeniperimän kannalta olemme saaneet häneltä runsaasti tietoa mm. esivanhempiemme asuinpaikoista. Hyvin paljon olen saanut teiltä myönteistä palautetta keskusteluissa, sähköpostilla ja puhelimessa: mm. Kuinka on aivan ihanaa kun jotkut ovat kiinnostuneet ja jaksavat tehdä sukututkimusta! Henkilörekisterin lisäksi on koottu muitakin tietoja mm. Historiaan liittyvää, muinaislöytöjen osoitetietoja, valokuvia, karttoja, muistelmia ym. Moni laittoi teille kaikille terveisiä kun ei päässyt tällä kertaa tulemaan mutta ovat kiinnostuneet tulemaan sitten seuraavilla kerroilla kun jatkossa ovat mahdollisesti jo sukujuhlat.
Seppo Pyykkö

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Read the rest of this entry »

Tältä sivulta löytyy Pyykköjen, Pyykösten ja Pyykkösten muistelmia.

Elsa Turunen
Olavi Pyykkö
Mikko Pyykkö
Helga Pehkonen
Sanni Virnes
Tauno Pyykkö
Seppo Pyykkö
Veikko Pyykkö
Liisa Hukkanen
Eila Honkanen

Partisaanit, vihovenäläiset

Partisaani-isku Kontiovaaran Lakiahoon

Elettiin aikaa kesällä 1944. Kontiovaaran kylällä liikkui tieto partisaaneista ja asukkaat olivat varuillaan, niin myös minun vanhempani.

Oli kesäyö. Kävimme illalla nukkumaan. Vanhemmat sisareni nukkuivat aitassa. Meillä oli pystykorva, joka oli ulkona juoksulangassa kiinni. Koira alkoi iltayöstä haukkua ärhäkästi kuullessaan epämääräistä liikehdintää lähistöllä. Äitini meni katsomaan riihen luona olevalle mäen nyppylälle ja huomasi, että viljapellot olivat mustanaan partisaaneja. Hän juoksi kiireesti takaisin, herätti meidät kaikki ja ryntäsimme pakoon. Ennen kuin ehdimme piha-aukiolta, olivat partisaanit asuinkartanon kahta puolen rivissä pyssyt olalla. He olisivat ehtineet ampua meidät kaikki. Kuitenkin he antoivat meidän mennä pakoon. He olivat päästäneet jopa koirankin juoksulangasta irti.

Juoksimme metsän halki mäen alla olevaan naapuriin ja herätimme heidät samaan matkaan. Heillä ei ollut koiraa varoittamassa vaarasta. Toinen partisaanijoukko oli jakautunut tämän naapurin viljapeltoihin. Kokoonnuimme kylän keskelle jossa sotilaat vartioivat. He käyttivät vanhempiamme ruokkimassa kotieläimet ja lypsämässä lehmät. Kodistamme oli viety kaikki, vaatteet ja ruoka. Edellisenä päivänä kerätyt kolme sangollista lakkojakin oli hävinnyt. Asuimme parin kilometrin päässä Patvinsuosta ja silloin oli hyvä lakkavuosi.

Viikon päästä palasimme takaisin. Nukuimme jopa navetan vintillä peloissamme. Meitä sisaruksia oli yksitoista, joista minä olin nuorin. Olin tuolloin alle kymmenen-vuotias, joten kaikkia yksityiskohtia en voi muistaa. Vanhimmat veljeni olivat silloin rintamalla. Mikko joutui Venäjälle vangiksi. Hän oli vankina kolmea kuukautta vaille kaksi vuotta. Hänet ehdittiin jo julistaa kuolleeksi. Vapauduttuaan hän meni sankarihaudalle katsomaan, oliko vainajissa tuttavia. Hän huomasi siellä oman hautakivensä, joka sitten aikanaan pyynnöstä poistettiin. Mikko-veli on vielä tänä päivänäkin elossa.

Lapsuusajan kauhu ja pelko järkytti niin, että nuoruusvuosiin saakka näin pahoja painajaisunia. Heräsin siihen, että huusin, itkin ja juoksin pakoon.

Olen lukenut kirjan ”Painajainen Pielisjärvellä”, mutta siinä ei ollut mainittu mitään tästä Lakiahoon kohdistuneesta partisaani-iskusta. Sen vuoksi kirjoitin tämän. Lieksassa 3.4.2004,Eila Honkanen

Mökin meteli

Piru kummitteli mökissä jonka isäntä otti asukkailta pois ja möi sen toisille asujille . Ei suanna kukaan nukkua siinä mökissä. Akka oli vielä kehaissut ettei siinä asu muutkaan rauhaasa kun ei annettu asuva meijänkään. Oli purkana uunia, toisen kerran vestänäseiniä, lapset itkenä sillan alla , koirat haukkuna, lehmät ammunna, hevoset hirnunna, vuoroin laiva huutana ja juna huutana. Sitä käynyt paljon kyläläisiä kuuntelemassa. Sitten muutettu mökki toiseen paikkaan. Sama peli alko siellä. Sittä pitänä antaa mökki entisille asukkaille. Ne rauhassa asuvat vielä tänäkin päivänä. Nurmes. KRK 169. Pyykönen, Aarne 2. < Pyykönen, Ita, 54v. Nurmes, Salmenkylä, Pohjospää. Ämmä ja pirut

Ennen vanahaa kun oli ollut taikuri niin pirut olivat käyneet sen luona kahvia juomassa ja patoja hankkaneet ja kun oli emältä kysyneet niin ämmä oli sanonut että elekee hupsuta ja kun oli ämmä ollut kirkossa niin oli huoneesta kuuluna kahvikuppiin äänee ja puheen porinoo. Se ämmä oli ennen miesmurhaan osallisena. Vanhana on pirut seurustelleet sen kansa. Nurmes. KRK 169. Pyykönen, Aarne 4. < Pyykönen, Ita, 54v. Nurmes, Salmenkylä, Pohjospää. Lähde: SKS, kansanrunousarkisto

Eläintaikoja

Lapsuuteni aikana eli Muolajärven rannalla, Kannaksella, Viholan kylässä kivityömies, Peltosen Juhana, jolla oli kummitusjuttuja loputtomiin. Kerran hän oli meillä kivitöissä ja silloin kuluivat illat hupaisasti kuunnellessa hänen tarinoitaan, mitkä olivat tavallista kaameampia. Itse hän pelkäsi pimeässä niin ettei rohjennut yksin mennä ulos ilta-asioilleen. Tässä eräs hänen juttunsa: Ihmine saap itsensä näkymättömäks kahel taval. Jos löytää iha musta kissan, mil ei oo yhtää valkosta karvaa, ni sen ko tappaa, ni oikia lapaluu al on sellane ohut luu. Sen ko pistää hampaisiisa, ni sillo onki näkymätö. Tie mitä hyvvääsä, ni kukkaa ei nää ko kuuleot vaa tassutukset. Mut toinen tapa on viel varmemp. Enne käe kukkumista ko löytää kyykäärmeen ja tappaa sen ja sit pittää hauvata se multaa ja herne pistää sen suuhu kasvamaa. Nyt ko se hernee vars ehtii lämpimäs paikas kasvaa juhanuksee männes pitkäks, ni juhannusaattoiltan pittää köyttää se hernee vars vyöllee ja männä oottelemmaa lehmii, ko ne tulloot metsäst pois. Se hernee vars vyöl ko katsot niihe lehmii tulemist, ni sillo näät ko sen ensimmäise lehmä seläs istuu piru. Vaik se onkii pahan näköne, ni sitä ei pie pelätä. Pittää vaa männä sen luo ja tervehtii sitä. Vaik se irvistääki ja pelottelloo, ni kuka ei pelkää, ni sil se antaa sellasen taikakiven, jot se ko pistää suuhusa, ni sillo oot just näkymätö. Mää mihi hyvvääse, ni kukkaa ei nää sinnuu. Vilho Pyykkö

Uudenvuodenyön taikoja

Jos tyttö halusi tietää, mitä uusi vuosi tuo tullessaan, oli hänen uudenvuoden aattona lakastava lattia 9 kertaa ja säilytettävä kaikki roskat tallessa. Viimeisen lakaisun, mikä tapahtui juuri ennen klo 24:00, jälkeen oli roskat vietävä kolmen tien risteykseen ja heitettävä sinne hajalleen. Palatessaan oli luuta, tai saunavasta, jolla lakaisu suoritettiin, viskattava asuintalon katolle. Mihin päin vastan tyvi osoitti, sieltä tulivat sulhaset, mutta jos tyvi osoitti kirkkoa kohti, tuli kuolema. Myöskin saattoi sulhanen näyttäytyä unessa tällaisena yönä. Lapsuuteni aikana tekivät kotikyläni tytöt (Taaperniemen tytöt) näin ja pääsivät naimisiin jokainen vuorollaan. Valitettavasti eräälle sattui sikäli ikävästi, että viedessään roskia tien risteykseen, sattui märkä tie ja uudet kengät kastuivat. Nämä hän pisti uuniin kuivumaan, mutta uuni sattuikin olemaan niin kuuma, että kengät paloivat ja uusi vuosi oli aloitettava paljain jaloin. Itse todennut sekä setäni tytär 70 vuotias Iida Räikkönen vahvistanut tämän todeksi. Tapa oli verrattain yleinen.Muolaan Taaperniemi, Vilho Pyykkö s. 1895

Kodinonnitaikoja

Pirttiä tehessä pannaan kolme äyrin rahaa kurkihirren salvokseen yksi yhteen toinen toiseen kolmas kolmanteen ja pienen lampaan karihtan villoja pannaan niitten rahain päälle niin ei tule kirot eikä painaiset eikä mitkään pahain ihmisten lunteet siihen huoneeseen. Muhos. H. Meriläinen II 398. 1888. – Talokas Aaprami Juntunen, 56 v. , Suomusalmelta. Kuullut Heikki Kylmäseltä.

Pirttiä tahi muuta asuin huonetta kuin tehään uuvesta niin pannaan rannalta löyvetty vein kulettama kurikka uunin alle niin ei sikie luteet eikä mitkään syöpäläiset. Muhos H. Meriläinen II 114. 1888. – Teppana Karjalainen, 68 v. , Pistojärven Tiiron kylästä. Kuullut Heikki Kylmäseltä n. 45 v. sitten Muhoksella

Riihtä kuin ruvetaan tekemään niin kolmen nurkan alta käännetään maa turve nurin ja pannaan sen alle raha ja niitten turpeitten päälle asetetaan nurkat niin ei katoa jyvät siihen riiheen eikä saata noitu eikä pilata minkään lainen velho niin ettei tulisi itäviä siinä riihessä puitut elot. Muhos. H. Meriläinen II 400. 1888. – Talokas Aaprami Juntunen, 56 v. , Suomusalmelta. Kuullut Heikki KylmäseltäTaloa alkaissa kuin tehään ensimmäinen tuli se isketään elävän puun taulaan ja sitä tulva virittäissä luvetaan Anna luoja suo Jumala anna onni ollakseni suo rauha eleäkseni huvin aina asuakseni j.n.e.p. sittä kuin on tuli virinnyt palamaan niin palavan elävän puun taula palasen kanssa kierretään se pihamaan ympäri niin laajalta kuin luultaan tarvitsevan kartano ja piha maaksi /pitkä taika/ . Muhos. H. Merhiläinen II 116. 1888. – Teppana Karjalainen, 84 v. , Pistojärven Tiiron kylästä. Kuullut Heikki Kylmäseltä, joka on kuullut isältään n. 100 v. sitten.

Taloa kuin ruvetaan uudestaan tekemään niin kuin hakataan ensimmäinen hirsi metsään niin sen lastuista tehään pikkunen huone sen kannon päähän josta se hirsi kaajettiin ja pieniä kiven palasia otetaan semmoisesta uuni rauniosta joka on tuli palossa palanut huone ympärillä ja kosken pohjasta ja muuraiskekon pohjalta ja niistä tehään uuni siihen huoneeseen. Kesuveen kannosta säretään siluja puiksi joita pannaan se uuni täyteen elävän puun taulaan isketään tuli ja siitä viritetään tulikiven avulla ilmivalkeaksi ja pannaan se uuni lämpiemään ja sanotaan että /pitkä taika/ . Muhos. H. Meriläinen II 115. 1888. – Teppana Karjalainen, 68 v. , Pistojärven Tiiron kylästä. Kuullut Heikki Kylmäseltä.n. 45 v. sitten Muhoksella.

Luteet ajetaan pois huoneesta

Otetaan yheksän sisiliskon häntää ne pannaan seinän saummoin kolmanteen hirteen väännetään reikä vääntimellä siihen reikään pistetään elävän käärmeen pää ja annetaan mennä niin pitkältä kuin menee siitä leikataan poikki ja lyyvään leppä tappi reikään ja sanotaan Pois entiset eläjätuusiin tieltä sittä laistaan perään päin se huone ja ikkunasta työtään rikat ulos sittä heitetään se ikkuna auki ja heitetään kolmeksi vuorokauveksi autijoksi sillä aikaa ei saa käyvä ristittyä niin ne menee eikä tule ikänään siihen huoneeseen luteet, lattijata laistessa luvetaan luteen lukija vaan kertoja ei niitä muistanut. Ristimättömiä lapsia ei siihen huoneeseen saa jättää metän haltija tekee kiusaa kaikki ristimättömät kuuluu hänen joukkoosa. Käärme on joku metsän haltijain palvelijoita ja kuuluu niitten karjaan. Muhos. H. Merhiläinen II 113. 1888. – Teppana Karjalainen, 68 v. , Pistojärven Tiiron kylästä. Kuullut Heikki Kylmäseltä n. 45 v. sitten Muhoksella.

Taikoja karjan suojaksi

Metsän peitosta päästetään koko karja siten että otetaan kolmen näköistä lankaa ne kierretään yhteen ja sanotaan että Neitsyt maaria pyhä emo rakas äiti armollinen ota vitsa viiakolta koivu korpinotkelmolta aja kotiin kotoinen karja metsän karja metsolaan niin siihen kuin sitten heitetään niin löytyy karja. Muhos. H. Meriläinen II 1566. 1892. – Heikki Lampi, 67 v. Kuullut Heikki Kylmäseltä.

Jos metsä peittää lehmän niin otetaan sen lehmän kaulain mennään sitä tietä jota lehmä on mennyt metsään siksi kunnes sattuu olemaan kolmet puun juuret yli tien niistä yksi juuri aina kutakin puusta kohotetaan maastakoholle ja niihin alati pujotetaan kolmasti se kytky ja sitten pannaa se kytky tuleen joka on tielle laitettu tulessa pyöritellään sitä kytkyttä siksi kunnes se vähän ruskettuu ja sanotaan Metsän hippa lakki anna omani minä annan sinun omasi sitten nakataan se kytky metsään Sitten sijotaan koko kertanen vitsa köysi pajupehkon ympärille se tulla väännetään punaan ja kartun toiseen päähän laitetaan kivi riippa riippumaan. Jos lehmä on löytynyt niin silloin se laitos puretaan aivan heti mutta jos ei kolmen yön sisälle löyvy lehmä niin pitää se laitos sittenkin purkaa se lehmä ei ole metsän peitossa. Muhos. H. Meriläinen II 1565. 1892. – Heikki Lampi, 67 v. Kuullut Heikki Kylmäseltä.

Tervataikoja

Tervahautaa kuin ruvetaan laittamaan niin otetaan Kosken pohjasta kolme kiveä niin syvästä toisten kivien alta kaivetaan ette ole niihen kiviin aurinko koskaan paistanut ne otetaan yöllä ja viijään hauvan silmään ja pannaan puita päälle niin ettei aurinko pääse paistamaan sittä otetaan kolme yksi kantaista pihlajan vesaa niillä kierretään kolmasti hauta kahiste myötäpäivin ja yksi vasta päivin sittä mennään hauvan silmään luvetaan isä meitä takaperin siitä lähtiin että mutta päästä meitä pahasta ja herra siunais takaperin siitä asti että antakoon meille ijan kaikkisen rauhan sittä ne pihlajan vesat kääritään piipun ympärille sittä ruvetaan panemaan puita kuin ainakin ei pysty minkään moiset velhoukset vaan siinä hauvassa jos vasta poltetaan tervaa niin pitää tehä sama konsti muuten ei vetele siihen jää kosken väki haltijaksi ja jos ei tehä uutta palvelusta niin se sammuttaa hauvan kesken palannan eikä päästä tervaa tulemaan. Muhos. H. Meriläinen II 127. 1888. – Matti Merelä, 60 v. Kuullut Heikki Kylmäseltä.

Vainaja vaarattomaksi

Jos talossa isäntä tai emäntä kuolee, niin kaikki kovempi ääni, kirveellä puuta vasten lyönti ja muut paukaukset, niihen koko lauvalla olo aikana kaikki kielletään, ja yön perästä menee leski eli sen puutteessa perillisistä vanhin aittaan ja koittaa vainaan varpaita ja nenää ja oittaa itkeä vaikka ei itkettäisikään, sitte ei vainaja lauvalla ollessaan tee mitään vahinkoa taloon. Suonenjoki < Liperi. Ekberg, K. b) 114. 1888. < Antti Pyykönen, 31 v. Kun talossa vanhimman hautajaisia pidetään, niin ruumis tuodaan jo iltasella tupaan ja pannaan peräänpäin jalkopuoli ja huomenna kuin lähtään hautaamaan niin ruumis käännetään jalkopuoli edellepäin ja ovien vielä auki ollessa kannettaan kuumaa tuhkaa lapiolla heti ruumiin perästä tuvan ja porstuvan ovien saranoihin ja lukkoin, sitte ei jää kalma taloon. Suonenjoki,< Liperi. Ekberg, K. b) 116. 1888. Konsti matkatautien välttämiseksi

Kun matkustaa johonkin vieraaseen maanpaikkaan eli kaupunkiin, niin pitää kusta kouraansa ensin vähäsen ja viskata maahan ja sitte kusta taas ja se ryypätä suuhunsa, niin sitte ei tartu mitkään taudit. Suonenjoki < Liperi. K.Ekberg, 118. 1888 < Antti Pyykönen. Muuttanut Liperistä, jossa on kertomansa kuullut. Aarre omiin kouriin

Ennettäin kertovat kun isäntä oli uarretta kätkennä, niin oli pannu semmoset uhrisanat jotta: Elä nouse uarre ennen, kun nämä kourat kourii ja talon renki oli sattunna sen kuulemaan ja näkemään ja isäntä kun oli kuollu, niin renki oli siltä kuolleelta käynnä koprat leikkoomassa ja oli ottanna sen uarteen salaa. Nurmes. KRK 162. Pasanen, Pekka 19. < Pyykönen, Antti, 72 v. Synt. Nurmes, Ylikylä. Os. Nurmes, Ylikylä, Soppi. Nurmes, Ylikylä. KRK. Lasanen, Pekka, s. 1889. Os. Nurmes, Hirvikoski, Hoikka.-N:o 113.-1935. Rahalle vastinetta

Kun kerjäläinen pyysi almua, herra pierasi, sano: Tuossa on sinulle almua, niin kerjäläinen sano että tästä lähtien saat pierua ostaa rahallasi ja niin herra ei siitä lähtien tullut toimeen pieruta. Kuta pahempi makuiseksi pierun sai haistella sen enempi se maksoi siitä rahaa. Nurmes. KRK 169. Pyykönen, Aarne 3. < Pyykönen, Ita, 54v. Nurmes, Salmenkylä, Pohjoispää. Lähde: SKS, kansanrunousarkisto

Pyykkölä

Kuumat kivet polttelivat jalkapohjiani, tuoksuva metsä marjamättäineen. Tulinen surina ympärillä. Vaimeat työn äänet kuuluivat rantaniityltä. Hevosia komennettiin haravakoneen vedossa. Suuret lehmät laiskasti märehtien vahtivat minua korkean aidan takaa. Kiipeän rinnettä ylemmäksi keräten marjoja pieneen astiaan. Läheisestä pensaasta kuuluu outo rusahdus. Lähden nopeasti juoksemaan takaisin. Pääsen hikisenä aitauksen portille ja helpottuneena kävelen mummolan pihalle.

Olin kerännyt marjoja ukille. Ukki on sairas, halvaantunut. Hän makaa kamarissaan koko ajan, Martta täti hoitaa häntä. Menen mukaan kun ruokaa viedään, annan omat marjani hänelle. Ukki ilahtuu marjoista, ne ovat vadelmia. Illalla hiivin Martta tädin perässä katsomaan kun ukkia käännetään. Olin kuullut että hänellä on makuuhaava. Suurta miestä käännellään lakanoilla. Apuun on tullut myös isosiskoni, joka on kesätöissä mummolassa. Selän alaosassa näkyy punertavia, hankautuneita läikkiä joihin he laittavat jotain jauhetta. Ukki ähki vaimeasti.

Avoimesta ikkunasta tulee kuivan heinän tuoksu. Vilkutan ukille hyvää yötä ja juoksin pirttiin enojen luokse. Arttu eno loihtii vanhasta kanteleesta Säkkijärven polkkaa. Taavetti töpeksii piippunsa kanssa ja suunnittelee seuraavan päivän niitoksia. Kun vaan ei tulisi sadepäivä. Hän on veljeksistä vanhin ja äitini kaksospuoli. Hain ruokahuoneesta voileivän ja tuoretta kirnupiimää jossa voihöytäleitä kellui vielä pinnalla. Leipä on Martta tädin leipomaa ja myös voi kotona kirnuttua. Pihamaalla helmeili yökaste, juoksin aittaan jalat märkinä. Järveltä kuului vielä lintujen kurahteluja. Kohta nukahdin paksujen vällyjen väliin, unen keinuun.

Ukki kuoli seuraavana kesänä 84-vuotiaana. Samana yönä kuoli myös Hilja tädin mies Väinö. Heidät haudattiin samana päivänä, peräkkäin. Kuljimme koko saattojoukko ukin haudalta Väinön haudalle. Hautajaisten jälkeen oli sukukokous Pyykkölän salissa. Sukulaisvieraat joivat korviketta ja pöydässä oli monenlaisia herkkuja. Sali oli viileä ja arvokkaan oloinen paikka. Iso pystyuuni, pyöreä pöytä ja kauniita pinnatuoleja, sohva ja kaapistoja. Siellä oli myös vanhanaikainen vankka kirjoituspöytä, jonka kirjoitusalustana oli vihreä kangas. Sellainen vihreä verka.

Ukki oli maanviljelijä. Hän toimi luottamustoimissa, mm. lautamiehenä. Nimi tuntui omituiselta, lauta ja mies. Myöhemmin hän sai herastuomarin nimityksen ja se hera se vasta kumma nimi olikin. Kirjahyllyssä oli paksuja tiheätekstisiä lakikirjoja. Niitä en uskaltanut yksin ottaa esille. Ne tuoksuivatkin jotenkin kummalliselle kanervikolle. Siellä oli myös nuorena kuolleen Oiva enoni oppikoulukirjoja. Ruotsinkielioppi, biologiankirja ja monia muita joita usein katselin ja ajattelin joskus itsekin opiskelevani sellaisia asioita.

Pyykkölän mummo oli joutunut lähtemään evakkoon talvisodan syttyessä. Hän ei olisi halunnut lähteä, oli sanonut että kuolen kohta, en selviä siitä reissusta. Hänellä oli ollut jo lähtiessä keuhkokuume. Ukki ei tietenkään jättänyt mummoa kotiin, koska hänkin joutui lähtemään. Sinne vaan hevosella parikymmentä kilometriä Nurmeksen kauppalan asemalle ja härkävaunuun. Matka Ylivieskan kautta Kalajoelle oli raskas.

Mummon evakkotaival päättyi 1939, hän kuoli 68-vuotiaana. Hautajaispäivänä oli kova pakkanen, minut ja veljeni Pentti vietiin kirkonlämmittäjän kellariin, ettemme olisi jäätyneet. Mummo ehti olla evakossa vain 14 päivää. hänet on haudattu Kalajoen hautausmaalle aivan kirkon lähelle ison koivun alle.

Pyykkölän tuvan leivinuuniin mahtui parikymmentä suurta ruisleipää kerralla paistumaan. Martta täti, joka teki elämäntyönsä kotipaikallaan naimattomana, hoiti talouden ja karjan ja siinä sivussa, vanhempiensa kuoleman jälkeen, poikamies veljekset samassa huushollissa. Kun hän vanhana ja kuluneena kiipesi välillä uuninpankolle köllöttelemään, hautomaan kolottavia luitaan, sanoi olevansa Pariisissa. Hänen sitkeä uurastuksensa kaikessa työssä ei olisi ollut mahdollista ilman mahtavaa huumoria. Sitä hän sai irti joka käänteessä. Hän lauleskeli lehmille ”käännösbiisejä” jo -40 ja -50 luvuilla. Esimerkiksi sanat, ”silmissä niissä on kevät ja syys”, kääntyi silmissä, suussa ja sieraimissa. Lehmät kuuntelivat lumoutuneina. Pieni valssi vasikan juottosangon kanssa oli kuin terapiaa.

Hänen nuoruudenhaaveensa oli ollut opiskella kansakoulunopettajaksi. Jostain syystä haave ei toteutunut, mutta koko suvun tapahtumat vuosilukuineen, syntymä- ja kuolinpäivineen hän muisti kuin kirjasta olisi lukenut. Hän oli suvun kävelevä tieto (sana) kirja.

Talon takana oli iso sahajauhokasa johon oli talvella peitelty järvestä sahatut ja hevosreellä suuret jäälohkareet. Kesällä niitä pengottiin ja hakattiin eri kokoisia paloja kellariin maito- ja kermatonkkien ympärille. Näin saatiin maidot nopeasti jäähdytetyksi. Talon toisessa päädyssä, kasvimaan vieressä, kasvimaan vieressä, oli huvimaja. Se oli tehty seipäistä mökin malliseksi. Sen seiniä pitkin kasvoi ylöspäin humalapensasta. Pensaat tavoittivat toisensa majan harjalla. Maja oli kesähelteillä mukavan vilpoinen. Siinä oli kapeat penkit. Martta täti lepäili siellä joskus sunnuntaisin, kun oli hiukan vapaa-aikaa.

Pihan toisella laidalla oli iso kivinavetta johon sopi lähemmäs kaksikymmentä lehmää. Karsinapaikkoja oli vasikoille ja lampaille. Karjakeittiössä oli käsipumppu jolla veivattiin vesi isoon, korkeaan altaaseen, josta se meni lehmien edessä olevaan juottokuppiin. itse kaivo oli lähellä navettaa. Se oli hirmuisen syvä. Vasta ollessani n. 15 vuotias, uskalsin nostaa siitä vettä. Silti muistivat aina varoitella ”elä puttoo kaevoon”.

Sauna oli myös kaivon lähettyvillä. Ikivanha savusauna suuri kiuas nurkassa, nokiset lauteet peräseinällä. Muuripata saunan eteistilassa johon vesi kannettiin siitä hurjan syvästä kaivosta. Puiset korvot saunassa joihin kylmä ja kuuma vesi taas kannettiin. Likavedet puolestaan saivat valua lauteiden ja harvan lattian läpi jonnekin. Näin oli tapana silloin ja puhdasta tuli. Liisa Hukkanen