Archive for the ‘Kansantarinat’ Category

Tarinat piruista

Mökin meteli

Piru kummitteli mökissä jonka isäntä otti asukkailta pois ja möi sen toisille asujille . Ei suanna kukaan nukkua siinä mökissä. Akka oli vielä kehaissut ettei siinä asu muutkaan rauhaasa kun ei annettu asuva meijänkään. Oli purkana uunia, toisen kerran vestänäseiniä, lapset itkenä sillan alla , koirat haukkuna, lehmät ammunna, hevoset hirnunna, vuoroin laiva huutana ja juna huutana. Sitä käynyt paljon kyläläisiä kuuntelemassa. Sitten muutettu mökki toiseen paikkaan. Sama peli alko siellä. Sittä pitänä antaa mökki entisille asukkaille. Ne rauhassa asuvat vielä tänäkin päivänä. Nurmes. KRK 169. Pyykönen, Aarne 2. < Pyykönen, Ita, 54v. Nurmes, Salmenkylä, Pohjospää. Ämmä ja pirut

Ennen vanahaa kun oli ollut taikuri niin pirut olivat käyneet sen luona kahvia juomassa ja patoja hankkaneet ja kun oli emältä kysyneet niin ämmä oli sanonut että elekee hupsuta ja kun oli ämmä ollut kirkossa niin oli huoneesta kuuluna kahvikuppiin äänee ja puheen porinoo. Se ämmä oli ennen miesmurhaan osallisena. Vanhana on pirut seurustelleet sen kansa. Nurmes. KRK 169. Pyykönen, Aarne 4. < Pyykönen, Ita, 54v. Nurmes, Salmenkylä, Pohjospää. Lähde: SKS, kansanrunousarkisto

Taiat ja uskomukset

Eläintaikoja

Lapsuuteni aikana eli Muolajärven rannalla, Kannaksella, Viholan kylässä kivityömies, Peltosen Juhana, jolla oli kummitusjuttuja loputtomiin. Kerran hän oli meillä kivitöissä ja silloin kuluivat illat hupaisasti kuunnellessa hänen tarinoitaan, mitkä olivat tavallista kaameampia. Itse hän pelkäsi pimeässä niin ettei rohjennut yksin mennä ulos ilta-asioilleen. Tässä eräs hänen juttunsa: Ihmine saap itsensä näkymättömäks kahel taval. Jos löytää iha musta kissan, mil ei oo yhtää valkosta karvaa, ni sen ko tappaa, ni oikia lapaluu al on sellane ohut luu. Sen ko pistää hampaisiisa, ni sillo onki näkymätö. Tie mitä hyvvääsä, ni kukkaa ei nää ko kuuleot vaa tassutukset. Mut toinen tapa on viel varmemp. Enne käe kukkumista ko löytää kyykäärmeen ja tappaa sen ja sit pittää hauvata se multaa ja herne pistää sen suuhu kasvamaa. Nyt ko se hernee vars ehtii lämpimäs paikas kasvaa juhanuksee männes pitkäks, ni juhannusaattoiltan pittää köyttää se hernee vars vyöllee ja männä oottelemmaa lehmii, ko ne tulloot metsäst pois. Se hernee vars vyöl ko katsot niihe lehmii tulemist, ni sillo näät ko sen ensimmäise lehmä seläs istuu piru. Vaik se onkii pahan näköne, ni sitä ei pie pelätä. Pittää vaa männä sen luo ja tervehtii sitä. Vaik se irvistääki ja pelottelloo, ni kuka ei pelkää, ni sil se antaa sellasen taikakiven, jot se ko pistää suuhusa, ni sillo oot just näkymätö. Mää mihi hyvvääse, ni kukkaa ei nää sinnuu. Vilho Pyykkö

Uudenvuodenyön taikoja

Jos tyttö halusi tietää, mitä uusi vuosi tuo tullessaan, oli hänen uudenvuoden aattona lakastava lattia 9 kertaa ja säilytettävä kaikki roskat tallessa. Viimeisen lakaisun, mikä tapahtui juuri ennen klo 24:00, jälkeen oli roskat vietävä kolmen tien risteykseen ja heitettävä sinne hajalleen. Palatessaan oli luuta, tai saunavasta, jolla lakaisu suoritettiin, viskattava asuintalon katolle. Mihin päin vastan tyvi osoitti, sieltä tulivat sulhaset, mutta jos tyvi osoitti kirkkoa kohti, tuli kuolema. Myöskin saattoi sulhanen näyttäytyä unessa tällaisena yönä. Lapsuuteni aikana tekivät kotikyläni tytöt (Taaperniemen tytöt) näin ja pääsivät naimisiin jokainen vuorollaan. Valitettavasti eräälle sattui sikäli ikävästi, että viedessään roskia tien risteykseen, sattui märkä tie ja uudet kengät kastuivat. Nämä hän pisti uuniin kuivumaan, mutta uuni sattuikin olemaan niin kuuma, että kengät paloivat ja uusi vuosi oli aloitettava paljain jaloin. Itse todennut sekä setäni tytär 70 vuotias Iida Räikkönen vahvistanut tämän todeksi. Tapa oli verrattain yleinen.Muolaan Taaperniemi, Vilho Pyykkö s. 1895

Kodinonnitaikoja

Pirttiä tehessä pannaan kolme äyrin rahaa kurkihirren salvokseen yksi yhteen toinen toiseen kolmas kolmanteen ja pienen lampaan karihtan villoja pannaan niitten rahain päälle niin ei tule kirot eikä painaiset eikä mitkään pahain ihmisten lunteet siihen huoneeseen. Muhos. H. Meriläinen II 398. 1888. – Talokas Aaprami Juntunen, 56 v. , Suomusalmelta. Kuullut Heikki Kylmäseltä.

Pirttiä tahi muuta asuin huonetta kuin tehään uuvesta niin pannaan rannalta löyvetty vein kulettama kurikka uunin alle niin ei sikie luteet eikä mitkään syöpäläiset. Muhos H. Meriläinen II 114. 1888. – Teppana Karjalainen, 68 v. , Pistojärven Tiiron kylästä. Kuullut Heikki Kylmäseltä n. 45 v. sitten Muhoksella

Riihtä kuin ruvetaan tekemään niin kolmen nurkan alta käännetään maa turve nurin ja pannaan sen alle raha ja niitten turpeitten päälle asetetaan nurkat niin ei katoa jyvät siihen riiheen eikä saata noitu eikä pilata minkään lainen velho niin ettei tulisi itäviä siinä riihessä puitut elot. Muhos. H. Meriläinen II 400. 1888. – Talokas Aaprami Juntunen, 56 v. , Suomusalmelta. Kuullut Heikki KylmäseltäTaloa alkaissa kuin tehään ensimmäinen tuli se isketään elävän puun taulaan ja sitä tulva virittäissä luvetaan Anna luoja suo Jumala anna onni ollakseni suo rauha eleäkseni huvin aina asuakseni j.n.e.p. sittä kuin on tuli virinnyt palamaan niin palavan elävän puun taula palasen kanssa kierretään se pihamaan ympäri niin laajalta kuin luultaan tarvitsevan kartano ja piha maaksi /pitkä taika/ . Muhos. H. Merhiläinen II 116. 1888. – Teppana Karjalainen, 84 v. , Pistojärven Tiiron kylästä. Kuullut Heikki Kylmäseltä, joka on kuullut isältään n. 100 v. sitten.

Taloa kuin ruvetaan uudestaan tekemään niin kuin hakataan ensimmäinen hirsi metsään niin sen lastuista tehään pikkunen huone sen kannon päähän josta se hirsi kaajettiin ja pieniä kiven palasia otetaan semmoisesta uuni rauniosta joka on tuli palossa palanut huone ympärillä ja kosken pohjasta ja muuraiskekon pohjalta ja niistä tehään uuni siihen huoneeseen. Kesuveen kannosta säretään siluja puiksi joita pannaan se uuni täyteen elävän puun taulaan isketään tuli ja siitä viritetään tulikiven avulla ilmivalkeaksi ja pannaan se uuni lämpiemään ja sanotaan että /pitkä taika/ . Muhos. H. Meriläinen II 115. 1888. – Teppana Karjalainen, 68 v. , Pistojärven Tiiron kylästä. Kuullut Heikki Kylmäseltä.n. 45 v. sitten Muhoksella.

Luteet ajetaan pois huoneesta

Otetaan yheksän sisiliskon häntää ne pannaan seinän saummoin kolmanteen hirteen väännetään reikä vääntimellä siihen reikään pistetään elävän käärmeen pää ja annetaan mennä niin pitkältä kuin menee siitä leikataan poikki ja lyyvään leppä tappi reikään ja sanotaan Pois entiset eläjätuusiin tieltä sittä laistaan perään päin se huone ja ikkunasta työtään rikat ulos sittä heitetään se ikkuna auki ja heitetään kolmeksi vuorokauveksi autijoksi sillä aikaa ei saa käyvä ristittyä niin ne menee eikä tule ikänään siihen huoneeseen luteet, lattijata laistessa luvetaan luteen lukija vaan kertoja ei niitä muistanut. Ristimättömiä lapsia ei siihen huoneeseen saa jättää metän haltija tekee kiusaa kaikki ristimättömät kuuluu hänen joukkoosa. Käärme on joku metsän haltijain palvelijoita ja kuuluu niitten karjaan. Muhos. H. Merhiläinen II 113. 1888. – Teppana Karjalainen, 68 v. , Pistojärven Tiiron kylästä. Kuullut Heikki Kylmäseltä n. 45 v. sitten Muhoksella.

Taikoja karjan suojaksi

Metsän peitosta päästetään koko karja siten että otetaan kolmen näköistä lankaa ne kierretään yhteen ja sanotaan että Neitsyt maaria pyhä emo rakas äiti armollinen ota vitsa viiakolta koivu korpinotkelmolta aja kotiin kotoinen karja metsän karja metsolaan niin siihen kuin sitten heitetään niin löytyy karja. Muhos. H. Meriläinen II 1566. 1892. – Heikki Lampi, 67 v. Kuullut Heikki Kylmäseltä.

Jos metsä peittää lehmän niin otetaan sen lehmän kaulain mennään sitä tietä jota lehmä on mennyt metsään siksi kunnes sattuu olemaan kolmet puun juuret yli tien niistä yksi juuri aina kutakin puusta kohotetaan maastakoholle ja niihin alati pujotetaan kolmasti se kytky ja sitten pannaa se kytky tuleen joka on tielle laitettu tulessa pyöritellään sitä kytkyttä siksi kunnes se vähän ruskettuu ja sanotaan Metsän hippa lakki anna omani minä annan sinun omasi sitten nakataan se kytky metsään Sitten sijotaan koko kertanen vitsa köysi pajupehkon ympärille se tulla väännetään punaan ja kartun toiseen päähän laitetaan kivi riippa riippumaan. Jos lehmä on löytynyt niin silloin se laitos puretaan aivan heti mutta jos ei kolmen yön sisälle löyvy lehmä niin pitää se laitos sittenkin purkaa se lehmä ei ole metsän peitossa. Muhos. H. Meriläinen II 1565. 1892. – Heikki Lampi, 67 v. Kuullut Heikki Kylmäseltä.

Tervataikoja

Tervahautaa kuin ruvetaan laittamaan niin otetaan Kosken pohjasta kolme kiveä niin syvästä toisten kivien alta kaivetaan ette ole niihen kiviin aurinko koskaan paistanut ne otetaan yöllä ja viijään hauvan silmään ja pannaan puita päälle niin ettei aurinko pääse paistamaan sittä otetaan kolme yksi kantaista pihlajan vesaa niillä kierretään kolmasti hauta kahiste myötäpäivin ja yksi vasta päivin sittä mennään hauvan silmään luvetaan isä meitä takaperin siitä lähtiin että mutta päästä meitä pahasta ja herra siunais takaperin siitä asti että antakoon meille ijan kaikkisen rauhan sittä ne pihlajan vesat kääritään piipun ympärille sittä ruvetaan panemaan puita kuin ainakin ei pysty minkään moiset velhoukset vaan siinä hauvassa jos vasta poltetaan tervaa niin pitää tehä sama konsti muuten ei vetele siihen jää kosken väki haltijaksi ja jos ei tehä uutta palvelusta niin se sammuttaa hauvan kesken palannan eikä päästä tervaa tulemaan. Muhos. H. Meriläinen II 127. 1888. – Matti Merelä, 60 v. Kuullut Heikki Kylmäseltä.

Vainaja vaarattomaksi

Jos talossa isäntä tai emäntä kuolee, niin kaikki kovempi ääni, kirveellä puuta vasten lyönti ja muut paukaukset, niihen koko lauvalla olo aikana kaikki kielletään, ja yön perästä menee leski eli sen puutteessa perillisistä vanhin aittaan ja koittaa vainaan varpaita ja nenää ja oittaa itkeä vaikka ei itkettäisikään, sitte ei vainaja lauvalla ollessaan tee mitään vahinkoa taloon. Suonenjoki < Liperi. Ekberg, K. b) 114. 1888. < Antti Pyykönen, 31 v. Kun talossa vanhimman hautajaisia pidetään, niin ruumis tuodaan jo iltasella tupaan ja pannaan peräänpäin jalkopuoli ja huomenna kuin lähtään hautaamaan niin ruumis käännetään jalkopuoli edellepäin ja ovien vielä auki ollessa kannettaan kuumaa tuhkaa lapiolla heti ruumiin perästä tuvan ja porstuvan ovien saranoihin ja lukkoin, sitte ei jää kalma taloon. Suonenjoki,< Liperi. Ekberg, K. b) 116. 1888. Konsti matkatautien välttämiseksi

Kun matkustaa johonkin vieraaseen maanpaikkaan eli kaupunkiin, niin pitää kusta kouraansa ensin vähäsen ja viskata maahan ja sitte kusta taas ja se ryypätä suuhunsa, niin sitte ei tartu mitkään taudit. Suonenjoki < Liperi. K.Ekberg, 118. 1888 < Antti Pyykönen. Muuttanut Liperistä, jossa on kertomansa kuullut. Aarre omiin kouriin

Ennettäin kertovat kun isäntä oli uarretta kätkennä, niin oli pannu semmoset uhrisanat jotta: Elä nouse uarre ennen, kun nämä kourat kourii ja talon renki oli sattunna sen kuulemaan ja näkemään ja isäntä kun oli kuollu, niin renki oli siltä kuolleelta käynnä koprat leikkoomassa ja oli ottanna sen uarteen salaa. Nurmes. KRK 162. Pasanen, Pekka 19. < Pyykönen, Antti, 72 v. Synt. Nurmes, Ylikylä. Os. Nurmes, Ylikylä, Soppi. Nurmes, Ylikylä. KRK. Lasanen, Pekka, s. 1889. Os. Nurmes, Hirvikoski, Hoikka.-N:o 113.-1935. Rahalle vastinetta

Kun kerjäläinen pyysi almua, herra pierasi, sano: Tuossa on sinulle almua, niin kerjäläinen sano että tästä lähtien saat pierua ostaa rahallasi ja niin herra ei siitä lähtien tullut toimeen pieruta. Kuta pahempi makuiseksi pierun sai haistella sen enempi se maksoi siitä rahaa. Nurmes. KRK 169. Pyykönen, Aarne 3. < Pyykönen, Ita, 54v. Nurmes, Salmenkylä, Pohjoispää. Lähde: SKS, kansanrunousarkisto

Nimiin liittyvät kertomukset

Ylikylän suvut

Pyykösten suvun kertoi tulleen myöskin alapuolesta myöhemmin Nurmekseen Ylikylän mäille ja se on ensimmäinen talo ollut Ylikylässä, kontissaan oli tuonut ne tavarat mitä oli taloa alottaissa tarvinnut, ja siitä on Pyyköset levinneet. Kertoi myöhemmin Ylikylässä asuneen enimmin Timosia ja myöhemmin Tolvasia. Timoset on tulleet Timolanniemelle. Kertoi , että kerrankin yhtenä syksynä on siihen taloon raivattu ja kuokittu nykyinen (Kankaalan talon Käkiniemen pelto) noin kuuden ohratynnyrin alan suuruinen joka on ollut männikkömetsää. Kerran Timolanniemen isäntä laittoi työmiehet töihin aamusella ja kartanon solalla katsoi miten paljon oli pellon perkkajia, kääntyi pirttiin ja sanoi että: Neljättäkymmentä konttiihan ne näkyi evästä vievän, kaipa ne jotakin aikaan saanee. Nurmes. KRK 163. Lasanen, Pekka 882. < Häkkinen, Risto, 80v. Kot. Valtimon Sivakkavaaran kylästä (kuoll. 20v. sitten)
Vanhoja valtimolaisia sukuja.

Vanhimpia valtimolaisia sukuja, jotka ovat asuneet paikallaan miespolviaon Suhosen suku Männikkölässä. Kerrotaan Suhosten suvun tulleen pohjoisesta. – Valtimolla, ympäri pitäjää on kymmeniä taloja ja mökkejä, joissa asuu Suhosia, jotka eivät tiettävästi ole sukua keskenään enää. Valtimolla on myös paljon Nevalaisia, Kilpeläisiä, Hämäläisiä ja Hakkaraisia, jotka eivät myöskään tiedä olevansa enää sukua keskenään. Myös Mustosia, Korhosia ja Pyykösiä on paljon. – Tässä pitäjässä on harvoja sukunimiä, mutta tavattoman paljon samannimisiä ihmisiä. (Kaikkien edellä mainittujen sukujen jäseniä esiintyy kertojan kokoelmassa. ) Valtimo. Siiri Oulasmaa 1383. 1936

Tuohi-Antti

Antti Pyykönen Valtimolta sai mainitut nimet (Tuohi-Antti eli Tuohikello ). Hän aina oli hyvin ohvatta. Kevättuittotöissä ollessa taloissa yöhuutoja valitessa l. juoksi aina yötalon pöyvän päähän ja kun ensiksi kerkisi (hänellä oli huuvot siin) l. oikeus nukkua yönsä. Ja kun taloissa oli pöydän päässä jokin naula ennettäin pisti Antti konttinsa k.o. naulaan toisten jutellessa hänellä oli tapana huvikseen pitkällään ollessa konttiaan heilutella ja siksi alkoivat toiset nimittää häntä ”Tuohikelloksi”. Nurmes. KRK 162. Lasanen, Pekka 70.

Röllömaha

Jussi Pyykönen, se Piispa, oli ja asu Savikylässä. Oli suonna nimesä kun ei ollu osanna lukee ja seurassa oli esiintynnä parassa pappina ja sen poikia kututtiin pikku piispoksi vain vanhin, Jussi niminen, ite hankki itelleen Röllömahan nimen. Se kun ei kansa osanna lukee ja olovinaan sanomalehteekin kahteli. Jos oisi osanna kerran kun oli laivan kuva lehessä ja hänelle sattu lehtikäteen nurinpäin oli kun lukovinaan ja sano: No onpaan laiva kuatunna (sen olin näkemässä ja kuulemassa). Sittä se ruukkasi kaikee ylistee, huasto kerran: Minä kun lauvantaina ensin söin Vuassilassa sittä söin koissa sittä kolomannen iltasen Juhananvuarassa niin tulipa röllömaha ja sittä kun lähettiin Juhnanvuaran poikain kansa yöjalakaan niin tytötkii sano: Jopas sinulla ol röllömaha ja siitä alettiin Jussii kylällä kuhtuu Röllömahaksi. Nurmes. KRK 162. Lasanen, Pekka 90. < Härmä, Matti. Nurmes, Ylikylä, Toivonniemi. Papinjuuma

Pielisjärven pitäjässä on Viekijärvi- niminen järvi. Ennen vanhaan olivat tulleet eräs pappi ja paljon muutakin kansaa Viekistä kirkkoniemen pitämästä. Tullessa oli venhe kaatunut ja kaikki hukkuneet. Tästä papin hukkumisesta on paikka saanut nimen Papinjuuma. Koska siinä, mistä ruumiit on tavattu, on syvä paikka. Syvää paikkaa järvessä sanotaan täällä juumaksi. Pielisjärvi. KT 149. Kortelainen, Urho 164. < Pekka Kortelainen, maanvilj. 1877 Pielisjärvellä. (Lieneekö sama tapahtuma jossa Sippo Pyykkö hukkui 1700- luvun lopussa. KP ) Eräs oikeudenkäynti n. v. 1890.

Eräs Pielisjärveläinen maanviljelijä Juuso Pyykkö oli manattu oikeuteen todistajaksi eräästä naapurien välisestä riita-asiasta. Hän ei olisi mielellään lähtenyt ja sen vuoksi hän tekeytyi vähä-älyiseksi. Tultuaan käräjäpaikalle hän alkoi sivellä uunin rintaa ja puheli : ”On se hyvvee tuo savi. Se liittää tiilitkin ihan kun yheksi kiveksi. Tähän tuomari karjaisi : ”Tuokaa todistaja tänne.” Hän rupesi teettämään valaa todistajalla ja käski Pyykön sanoa perässään. ”Minä Juuso Pyykkö”. Todistaja toistikin tämän mutta päästi samalla huonon housuunsa ja alkoi haista. Tähän tuomari tiuskaisi : ”Ja työntää housuusa ja haisee kun sika”. Pyykkö toisti tämänkin lauseen tuomarin perässä. Mutta silloin tuomari kyllästyi lopullisesti ja käski viedä miehen ulos. Asia sai jäädä silleen ja Juuso Pyykön ei tarvinnut olla todistajana. Pielisjärvi. Raija Timonen TK 103:4. 1961.-Matti Timonen, maanvilj. , s. 1852.

Tarina Larikasta eli Laurukaisesta

Toisen rosvopirtin minä tiijän olleen Nurmeksen Kuohattijärven suaressa Sikosuari nimeltä. Sinne oli yksi Larikka niminen mies valakee myssy piässä uimalla männynnä ja kun oli alakanna olla lähellä suaren rantoo, niin joku kuulu kysyneen vahilta: A, näkyykö mitänäh? Vahti oli vastanna jotta: A, eipä muuta, kun yksi lokkonen uiskenteloo. Ja Larikka piästeli veneet rannasta irti, pani tavarat mitä ruohokon suojassa suatto veneeseen saloo ottoo. Ja kun jotennii oli sattunna loksahtamaan joku oli herännä ja kysynnä jotta: A, mikä lakses laukkaa? A, tuuli lakses laukkaa, oli vahti vastanna. Vain kun mies oli suanu viimeisen veneen irti oli hypännä ja alakanna soutoo maihin oli ryssät huutanne: A tuo hyvä Larikka veneet, huttu puuro keitetään ja kuiri itsepiälles annetaan. Vain kun mies ei kiäntynnä alakovat lopulla huutoo: A jos oisit kääntynnä petäjään oisit naulattu ja kuuma tina kurkuus valettu. Ja ryssät koetteli uimalla piästä suaresta. Kertoja Antti Pyykönen, 72 v. , syntynyt Nurmeksen Ylikylässä. – Os. Nurmes, Ylikylä, Seppä. (Tämän tarinan muoto ja nimet liittyvät muinaiseen pohjoisen omaan kalevalaiseen sankariin Laurukaiseen, josta tässä tarinassa on käytetty muotoa Larikka. Laurukainen eli Larikka pelasti tarinoissa Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa kyläläisiä ”vihovenäläisiltä” eri ajanjaksoilla pestautumalla ”vihovenäläisten” oppaaksi ja juksaamalla nämä kuolon ansaan mm. jättämällä kuolemaan saareen tai hukuttamalla koskeen. VP)

Lähde: SKS, kansanrunousarkisto