Nimiin liittyvät kertomukset
Ylikylän suvut
Pyykösten suvun kertoi tulleen myöskin alapuolesta myöhemmin Nurmekseen Ylikylän mäille ja se on ensimmäinen talo ollut Ylikylässä, kontissaan oli tuonut ne tavarat mitä oli taloa alottaissa tarvinnut, ja siitä on Pyyköset levinneet. Kertoi myöhemmin Ylikylässä asuneen enimmin Timosia ja myöhemmin Tolvasia. Timoset on tulleet Timolanniemelle. Kertoi , että kerrankin yhtenä syksynä on siihen taloon raivattu ja kuokittu nykyinen (Kankaalan talon Käkiniemen pelto) noin kuuden ohratynnyrin alan suuruinen joka on ollut männikkömetsää. Kerran Timolanniemen isäntä laittoi työmiehet töihin aamusella ja kartanon solalla katsoi miten paljon oli pellon perkkajia, kääntyi pirttiin ja sanoi että: Neljättäkymmentä konttiihan ne näkyi evästä vievän, kaipa ne jotakin aikaan saanee. Nurmes. KRK 163. Lasanen, Pekka 882. < Häkkinen, Risto, 80v. Kot. Valtimon Sivakkavaaran kylästä (kuoll. 20v. sitten)
Vanhoja valtimolaisia sukuja.
Vanhimpia valtimolaisia sukuja, jotka ovat asuneet paikallaan miespolviaon Suhosen suku Männikkölässä. Kerrotaan Suhosten suvun tulleen pohjoisesta. – Valtimolla, ympäri pitäjää on kymmeniä taloja ja mökkejä, joissa asuu Suhosia, jotka eivät tiettävästi ole sukua keskenään enää. Valtimolla on myös paljon Nevalaisia, Kilpeläisiä, Hämäläisiä ja Hakkaraisia, jotka eivät myöskään tiedä olevansa enää sukua keskenään. Myös Mustosia, Korhosia ja Pyykösiä on paljon. – Tässä pitäjässä on harvoja sukunimiä, mutta tavattoman paljon samannimisiä ihmisiä. (Kaikkien edellä mainittujen sukujen jäseniä esiintyy kertojan kokoelmassa. ) Valtimo. Siiri Oulasmaa 1383. 1936
Tuohi-Antti
Antti Pyykönen Valtimolta sai mainitut nimet (Tuohi-Antti eli Tuohikello ). Hän aina oli hyvin ohvatta. Kevättuittotöissä ollessa taloissa yöhuutoja valitessa l. juoksi aina yötalon pöyvän päähän ja kun ensiksi kerkisi (hänellä oli huuvot siin) l. oikeus nukkua yönsä. Ja kun taloissa oli pöydän päässä jokin naula ennettäin pisti Antti konttinsa k.o. naulaan toisten jutellessa hänellä oli tapana huvikseen pitkällään ollessa konttiaan heilutella ja siksi alkoivat toiset nimittää häntä ”Tuohikelloksi”. Nurmes. KRK 162. Lasanen, Pekka 70.
Röllömaha
Jussi Pyykönen, se Piispa, oli ja asu Savikylässä. Oli suonna nimesä kun ei ollu osanna lukee ja seurassa oli esiintynnä parassa pappina ja sen poikia kututtiin pikku piispoksi vain vanhin, Jussi niminen, ite hankki itelleen Röllömahan nimen. Se kun ei kansa osanna lukee ja olovinaan sanomalehteekin kahteli. Jos oisi osanna kerran kun oli laivan kuva lehessä ja hänelle sattu lehtikäteen nurinpäin oli kun lukovinaan ja sano: No onpaan laiva kuatunna (sen olin näkemässä ja kuulemassa). Sittä se ruukkasi kaikee ylistee, huasto kerran: Minä kun lauvantaina ensin söin Vuassilassa sittä söin koissa sittä kolomannen iltasen Juhananvuarassa niin tulipa röllömaha ja sittä kun lähettiin Juhnanvuaran poikain kansa yöjalakaan niin tytötkii sano: Jopas sinulla ol röllömaha ja siitä alettiin Jussii kylällä kuhtuu Röllömahaksi. Nurmes. KRK 162. Lasanen, Pekka 90. < Härmä, Matti. Nurmes, Ylikylä, Toivonniemi. Papinjuuma
Pielisjärven pitäjässä on Viekijärvi- niminen järvi. Ennen vanhaan olivat tulleet eräs pappi ja paljon muutakin kansaa Viekistä kirkkoniemen pitämästä. Tullessa oli venhe kaatunut ja kaikki hukkuneet. Tästä papin hukkumisesta on paikka saanut nimen Papinjuuma. Koska siinä, mistä ruumiit on tavattu, on syvä paikka. Syvää paikkaa järvessä sanotaan täällä juumaksi. Pielisjärvi. KT 149. Kortelainen, Urho 164. < Pekka Kortelainen, maanvilj. 1877 Pielisjärvellä. (Lieneekö sama tapahtuma jossa Sippo Pyykkö hukkui 1700- luvun lopussa. KP ) Eräs oikeudenkäynti n. v. 1890.
Eräs Pielisjärveläinen maanviljelijä Juuso Pyykkö oli manattu oikeuteen todistajaksi eräästä naapurien välisestä riita-asiasta. Hän ei olisi mielellään lähtenyt ja sen vuoksi hän tekeytyi vähä-älyiseksi. Tultuaan käräjäpaikalle hän alkoi sivellä uunin rintaa ja puheli : ”On se hyvvee tuo savi. Se liittää tiilitkin ihan kun yheksi kiveksi. Tähän tuomari karjaisi : ”Tuokaa todistaja tänne.” Hän rupesi teettämään valaa todistajalla ja käski Pyykön sanoa perässään. ”Minä Juuso Pyykkö”. Todistaja toistikin tämän mutta päästi samalla huonon housuunsa ja alkoi haista. Tähän tuomari tiuskaisi : ”Ja työntää housuusa ja haisee kun sika”. Pyykkö toisti tämänkin lauseen tuomarin perässä. Mutta silloin tuomari kyllästyi lopullisesti ja käski viedä miehen ulos. Asia sai jäädä silleen ja Juuso Pyykön ei tarvinnut olla todistajana. Pielisjärvi. Raija Timonen TK 103:4. 1961.-Matti Timonen, maanvilj. , s. 1852.
Tarina Larikasta eli Laurukaisesta
Toisen rosvopirtin minä tiijän olleen Nurmeksen Kuohattijärven suaressa Sikosuari nimeltä. Sinne oli yksi Larikka niminen mies valakee myssy piässä uimalla männynnä ja kun oli alakanna olla lähellä suaren rantoo, niin joku kuulu kysyneen vahilta: A, näkyykö mitänäh? Vahti oli vastanna jotta: A, eipä muuta, kun yksi lokkonen uiskenteloo. Ja Larikka piästeli veneet rannasta irti, pani tavarat mitä ruohokon suojassa suatto veneeseen saloo ottoo. Ja kun jotennii oli sattunna loksahtamaan joku oli herännä ja kysynnä jotta: A, mikä lakses laukkaa? A, tuuli lakses laukkaa, oli vahti vastanna. Vain kun mies oli suanu viimeisen veneen irti oli hypännä ja alakanna soutoo maihin oli ryssät huutanne: A tuo hyvä Larikka veneet, huttu puuro keitetään ja kuiri itsepiälles annetaan. Vain kun mies ei kiäntynnä alakovat lopulla huutoo: A jos oisit kääntynnä petäjään oisit naulattu ja kuuma tina kurkuus valettu. Ja ryssät koetteli uimalla piästä suaresta. Kertoja Antti Pyykönen, 72 v. , syntynyt Nurmeksen Ylikylässä. – Os. Nurmes, Ylikylä, Seppä. (Tämän tarinan muoto ja nimet liittyvät muinaiseen pohjoisen omaan kalevalaiseen sankariin Laurukaiseen, josta tässä tarinassa on käytetty muotoa Larikka. Laurukainen eli Larikka pelasti tarinoissa Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa kyläläisiä ”vihovenäläisiltä” eri ajanjaksoilla pestautumalla ”vihovenäläisten” oppaaksi ja juksaamalla nämä kuolon ansaan mm. jättämällä kuolemaan saareen tai hukuttamalla koskeen. VP)
Lähde: SKS, kansanrunousarkisto