www.pyykko.fi

Ohessa ote Saarelaisten tarinoita kirjasta. Helgan ja Niilon keskinäinen testamentti löytyy alkuperäisessä muodossaan sivustolta.

Pielisen rantamilla – rajan kiroissa hohtohetkiä ja kurjuutta

Vanhuus, omaisuuden jako, yhtiömies

Vanhuus tuli Pielisen Karjalaan muuttaneille Saarelaisillekin. Silloinen yhteiskunta hoiti asian niin että kotiin jääneet pojat saivat jakaa talon omaisuuden, sitten kun olivat kunnialla hoitaneet hautaan entisen isännän. Kotoa lähtiessään pojat olivat ottaneet osuutensa irtaimesta omaisuudesta pois lähtiessään. Maaomaisuudella ei siihen aikaan katsottu juuri olevan arvoa.

Jos kotiin jääneitä ei ollut, oli hankittava ottopojaksi joku läheinen sukulainen ja jopa ventovieras. Tällaiseksi ottopojaksi tai yhtiömieheksi saattoi päästä myös talon tyttären nainut vävy, ns. kotivävy. Varpasen Saarelassa Eskolle koittivat vanhuuden päivät. Vanhin poika Heikki lähti kotoa 1676 ja otti osuutensa, mitä se lienee ollutkin. Nuoremmat Tapani ja Matti, saivat periä talon myöhemmän omaisuuden.(1)

Kylänlahden Niilo Niilonpoika Pehkosen omaisuus päätyi monien yhtiömieskiemuroiden (2) jälkeen Mikko Saarelaiselle. Koko tarina on seuraava: Pehkonen joutui turvautumaan yhtiömiehiin, mutta huonolla menestyksellä. Hänellä oli ollut 4 poikaa, Heikki, Niilo, Esko ja Matti, jotka kaikki ottivat osansa ja lähtivät talosta 1680-luvulla. Omaisuus jaettiin kuuteen osaan, yksi isälle äidille ja pojille kullekin. Pojat lähtivät ja vanhemmat tekivät keskinäisen avioehdon, jonka mukaan heistä ensin kuolevan omaisuus joutuisi kokonaan toiselle. Emäntä Helga Sigfredintytär Pyykölä kuoli ja Niilo jäi yksin.

Tähän hätään löytyi apu Heikki Honkasen leskestä Kerttu Heinottaresta, jolla oli poika, Mikko nimeltään. Tämä sai nyt pojan aseman perintöoikeuksineen kaikkineen, ja kaikki oli hyvin viisi vuotta. Taas Pehkosen asiat sekosivat, kun Honkanen joko kuoli tai erosi pois talosta. Vuonna 1692 oli otettava uusi yhtiömies, joksi tarjoutui Antti Niskanen Kuopiosta Jännevirran kylästä. Pöytäkirjassa todettiin, ettei Pehkonen enää omista lapsia eikä vaimoa, jotka olisivat omaisuutta perimässä. Niskanen sai tullessaan lupaan puolet omaisuudesta yhtiöveron varalta. Mutta tämäkin tuki petti kun Niskanen kuoli jo vuonna 1693.

Uusi yhtiömies löytyi vielä, kun Mikko Saarelainen nai Niskasen lesken Anna Ryhäsen seuraavana vuonna. Saarelainen ja Pehkonen eivät kuitenkaan tulleet toimeen keskenään, ja niin tuli ero vuonna 1697. Saarelainen sai Niskasen oikeuksien perijänä puolet talon omaisuudesta, sitten kun talon verot ja velat oli maksettu. Tämä todettiin Pielisjärven talvikäräjillä 1697.

lähteet:

1 Pielisjärven talvikäräjät 1692, gg II, s 13. 2 Pielisjärven käräjät 1686, gg 5, s. 6;1687, gg6, s. 20-21;1693,gg 12, s. 9 ja 1697 gg I6, s. 34 Viitteenä sisältöihin alkuperäisten ohella: Kilpeläinen-Hintikka-Saloheimo, Pielisjärven historia I, s. 186-187

Comments are closed.