www.pyykko.fi

Helgan testamentissa on eroja verrattuna Saarelaisten tarinoita kirjassa saatuihin tietoihin kts.muistelmia. Siinä kirjassa mainitaan 4 lasta, tämän mukaan lapsia ei ollut. Olisivatko olleet eri äidille?

Förekommo Niels Nielsson Pechkoin medh sin hustru Helga Sigfredzdotter Pykötär från Kylöinlax, och berättade huru som dhe hafwa sin emellan slutit och af giordt, att hwilkendere af dem skulle hwar annen öfuerlefwa den samme skall den ringe Ägendom som dhe då Äga kunna, och dhe medh Arbeth och slögdom sinom wunnit hafwa, Oqwaldt och Oförryckt fram för alle deres Slägt och förwanter niutha och behålla, emedhan dhe nu öfwer 20 Åhrs tijdh hafwe samman lefwat och inge barn tillhopa aflat, eij heller dett ringaste eftter sine Föräldrar eller annan Slächt Ärftt hafwa; som Nämbden alt detta sigh så i sanningh förhålle, betyge, hwilket opå deres begeren blef annoterat och dette__

Oikeuteen tuli Niels Nielsson Pechkoin vaimonsa Helga Sigfredzdotter Pyköttären (Pyyköttären) kanssa Kylänlahdesta ja kertoi, kuinka he ovat keskenään päättäneet ja sopineet, että kumpi tahansa heistä ensin kuolee, jäljelle jäänyt saa nauttia siitä vähäisestä Omaisuudesta ja pitää sen, minkä he silloin Voivat Omistaa, ja jonka he Työllä ja veistolla tai käsityöllä ovat itselleen saaneet, kenenkään Moittimatta ja Koskemattomana kaikkien heidän Sukunsa ja Heimolaistensa tieten ja nähden, koska he nyt yli 20 vuoden ajan ovat eläneet yhdessä ja koska he eivät ole yhtään lasta yhdessä siittäneet eivätkä myöskään vähintäkään määrää Vanhemmiltaan tai muulta Suvulta perineet; koska Lautakunta todistaa kaiken tämän olevan totta, se heidän vaatimuksestaan kirjattiin ylös ja tämä …

Posted in Dokumentit |

Comments Closed

Antti Pyykkö

4 joulukuun, 2011 | Author: Pyko

Lähde: Juhani Kuurne Hengen Tuulta Karjalassa

Pielisen seudun herännäisyys 1800 luvulla

Liikkuessaan useitten vuosien aikana Pohjois-Karjalassa kristillisen nuorisotyön asialla
Kuurne on kirjassaan kuvannut Antti Pyykköä (asunut nro Ylivieki nro 10 ja 4) mm. seuraavasti:

Rosendahl mainitsee historiassaan pienen uskovaisten piirin kokoontuneen Viekin ja Varpasen kylissä
hartauskirjojen ääreen. Lukumiehenä toimi tällöin Ruosman kylän Rönkkölästä kotoisin oleva Antti
Pyykkö ( s. 1785, k.3.11.1832) apulaisenaan Nurmeksen lipinlahtelainen Antti Timonen.
(s. 17.5.1786, k.29.11.1863).

Lukemisen ohella he puhuivat parannuksen välttämättömyydestä ja elämän tiestä.
Ei ole tiedossa, miten heidän herätyksensä oli tapahtunut,
mutta ensimäisiä siteitä Herra oli heittänyt heidän elämäänsä tiettävästi Nurmeksen kirkossa,
jossa he jo aikaisin tulivat tunnetuiksi ja jossa he tapasivat herännyttä kansaa
Nurmeksen puolelta ja kaukaa Rautavaaralta saakka.

Timosen vuotta nuorempi aseveli, Antti Pyykkö, saavutti sen sijaan tänä herännäisyyden kevätaikana
sangen huomatun aseman. Hän oli lahjakas mies, jonka henki janosi elämän syville lähteille.
Ei ollut sattuma, että juuri hänet tapasimme Viekin ja Varpasen herännäispiirin keskellä
ammentamassa sille elämänsanaa Raamatusta ja saatavissa olevista hartauskirjoista.
Antti Pyykkö tapasi Paavo Ruotsalaisen ensi kerran Rautavaaralla Paavo Kuosmasen
veljenpojan , Heikki Kuosmasen (s. 1790 ) ja sisarensa Katariinan häissä v. 1818.

Antti Pyykkö luuli tällöin olevansa hyväkin kristitty, mutta keskustellessaan Ruotsalaisen kanssa
Jumalan sanasta ja autuuden tiestä hän sai kuulla arvostelun,
jossa Paavo osoitti hänen rakentavan kristillisyyttään oman vanhurskautensa varaan.
Hän sai kuulla olevansa siivo fariseus, jolta puuttuivat oikeat, armon
valossa elävän ihmisen tuntomerkit: nöyryys ja hengen köyhyys.

Arvostelu vaikutti syvästi Antti Pyykköön ja ajoi hänet tutkimaan sielunsa tilaa
sekä syventymään entistä vakavammin Raamattuun ja käyttämään ahkerasti sanaa kotipuolessaan.
Tuosta kohtauksesta Antti Pyykkö ei näytä milloinkaan täydellisesti sulautuneen
Paavo Ruotsalaisen uskonkäsitykseen, vaikka hän ehdottomasti kuuluikin hänen kannattajiinsa.
Hän oli omalaatuisensa mies, jonka kristillisyydessä oli herännäisyyden sävelen rinnalla
hieman ihmiskeskeistä sävyä.

Hänen kotipaikkansa Viekin herännäisyys voitti hänen kauttansa joka tapauksessa
sekä voimaa että laajuutta. Hän oli henkevä ja aloitekykyinen,
kuten eräät hänen kirjalliset esityksensäkin osoittavat.
Hänen puheistaan ei liioin puuttunut innostusta eikä tartuttavaa voimaa.
Pielisjärven ja Nurmeksen heränneitten tiedetään kuunnelleen häntä mielellään.

Antti Pyykön sisaren Katariinan ja Paavo Kuosmasen veljenpojan Heikin herännäishäät Rautavaaran
Alakeyrityssä muodostui monessa suhteessa merkittäväksi. Sitä voi pitää Karjalan heränneen kansan
ensimäisenä suurena kevätjuhlana. Uusi voima kuljetti ihmisiä pitkien ja hankalien etäisyyksien
takaa yhteisen sanan ääreen. Alakeyrityn häissä tunnettiin Jumalan hengen liikkuvan kuin vienon
suvisen tuulen.

Sille, että Antti Pyykkö lähti kulkemaan hienokseltaan ehkä omaa tietänsä ja teki
työtänsä herännäisyyden vainioilla osittain omaan tiliinsä, oli alkuna näissä häissä käyty keskustelu.
Paavo näyttää käyttäneen, paljastaessaan tätä ystäväänsä uhkaavan vaaran, tunnettua kirpeyttään ja
suorasukaisuuttaan ja Antti Pyykkö, joka edellisenä vuonna Pielisjärvellä tapahtuneitten suurten
joukkoherätysten jälkeen oli kohonnut huomattavan herännäispiirin johtomieheksi, ei osannut
ehkä tarpeeksi nöyrtyä totuuden edessä.

Kun Paavo sen huomasi, teki hän syksyllä 1818 Mikkelin tienoilla eri matkan Antti Pyykön luo
keskustellessaan hänen kanssaan, sillä hän näyttää kiinnittäneen Antti Pyykköön hyviä toiveita
heränneitten johtajana. Kauan he juttelivat ja Antti Pyykkö näyttääkin aika lailla sulautuneen
Paavon kantaan, tuskin kuitenkaan aivan täydellisesti. Lähinnä Antti Pyykön henkilössä
tapahtunut Pielisen herätysliikkeen kosketus Renqvistin johtamaan Liperin hengelliseen piiriin
osoittaa kuitenkin, että Antti Pyykkö oli ilman muuta Paavo Ruotsalaisen miehiä.

Alla Antin kirje ja hänen kirjoittamansa kirja vuodelta 1820: apkirja.

Read the rest of this entry »

Posted in Dokumentit |

Comments Closed

Sigfred Pyköin

4 joulukuun, 2011 | Author: Pyko

Sigfredin nimi lienee suomeksi ollut Sippo tai Sipo. Hän oli kuolintietojen perusteella syntynyt n. 1645 ja hän kuoli 29.9.1735 Viekissä 90 vuotiaana. Kovin luotettavia eivät nuo kuoliniät varhaisissa rippikirjoissa ole mutta hän muutti 1668 ruptuurisodan jälkeen Nurmeksesta Viekiin. Joten aika lähellä tuo kuolinikä joka tapauksessa on. Sippo mainitaan ensimmäisen kerran Viekissä Turulan tilalla nro:13 tilattomana 1668 ja 1670 alkaen tilallisena. Kyseinen tila on Jehki Simananpoika Hilosen perustama v. 1618, ennen Sippoa tilan omisti Karppa Jehkinpoika Hilonen vuoteen 1656. Tila tyhjentyi asuttajistaan ruptuurisodan (1656-61) seurauksena. Sipon sukunimi oli alunperin Pyykönen, Pyyköksi tuo muuttui hänen jälkeläisillään n. 1750.

Hänestä löytyy muutama, tuomikirja alla niistä 4. 1705 tiedän hänen käyneen oikeutta kun toinen henkilö tuli hänen pykältämälleen kaskimaalle Kolmisopen alueella. Alue kuulunee nykyisin Ruosman kylään. Riita tuomittiin niin että sato meni puoliksi molempien osallisten kanssa. Asiasta löytyy maininta Veijo Saloheimon kirjasta Pielisjärven historia.

Tuomiokirjoista ja niiden hausta löytyy tietoa Käkisalmen tuomiokirjat linkistä. http://www.narc.fi/Arkistolaitos/tma/kaki/ttsl/ttsl144.htm

Kyseisessä linkistä käy hyvin ilmi miten monessa eri muodossa, on Pyykön/Pyykönen nimeä eri aikoina kirjoitettu. Kaikki Viekiin, YliViekiin ja ”Sigfred”:iin liittyvät tuomiokirjat koskevat samaa henkilöä, etu- ja sukunimen muoto vaihtelee.

Sippo asutti tilaa vuoteen 1728, Turulan tilan uudeksi omistajaksi tuli Iisakki Turunen. Syytä miksi Sippo siirtyi tilalta Pyykkölän vaaraan (joka myöskin on aluperin ortodoksien perustama v 1637, Vasila Perttunen), emme vielä tiedä, ikäkin lienee jo painanut tuolloin. Hänen poikansa Matti s. 1707 oli tuolloin 21 v.

Matti muutti Pyykkölän vaaralle tilalle nro 6, Matti kuoli 7.9.1741 ja hänen kuolemansa ajoittuu Pikku-vihaan 1741-43, kuolinsyytä ei vielä tiedetä. Matin puoliso Margareta Määttänen meni Matin kuoleman jälkeen naimisiin Pekka Valliuksen kanssa ja muutti Juuan Vuokkoon. Matin poika Antti muutti mukana ja hänestä tuli kotivävy Pekan taloon.

Pyykkölän vaaran tila oli 1744 Matti Tuppuraisella, jonka jälkeen tilalla jatkoi Heikin s. 1679 kuoli 20.11.1729, poika Heikki 1745-1800.

Sipon lapsista Olli perheineen katoaa jonnekin, hän joko kuoli tai muutti muualle ison-vihan aikana tai sitä ennen.

Varmaa todistetta Sipon kaikista lapsista meillä ei ole, isoviha 1713-1721 aiheutti osaltaan tietojen katoamisen. Epäilen Sipolla olleen 2 puolisoa joista ensimmäinen lapsia olisivat Paavo, Olli ja Susanna. Toisen puolison lapsi olisi Matti Read the rest of this entry »

Posted in Dokumentit |

Comments Closed

Sukuseuran säännöt

28 marraskuun, 2011 | Author: admin

Posted in Dokumentit |

Comments Closed