Kuukausi: marraskuu 2011

Hyvät ystävät!

Minun nimeni on Pirjo Pyykkö. Olen kotoisin Lahdesta, jossa toimin luokanopettajana. Aloitin sukututkimuksen tekemisen syksyllä 2001, kun palasin opintojeni päätyttyä Jyväskylästä takaisin Lahteen.

Ensiksi haluan kertoa teille, mistä innostukseni sukututkimukseen on saanut alkunsa.

Muistan, että ala-asteella uskonnon työkirjassa oli tehtävä, johon piti piirtää sukupuu ja kirjoittaa vanhempieni avustuksella ylös esivanhempieni nimiä: Ensin oma nimi, sitten vanhempien nimet, sitten mummot ja ukit ja heidän vanhempansa. Näistäkin tiedoista osa jäi puuttumaan ja siitä eteenpäin kenelläkään ei ollut tietoa. Se tietysti hämmästytti. Sukupuunhan pitäisi jatkua loputtomiin. Miksei kukaan muista? Jossakin niiden tietojen on oltava, ajattelin. Silloin oikeastaan syntyi haave, että joskus haluan tutkia sukujuuriani. Sitten kun olen isompi ja viisaampi. =o)

Pyhäkoulussa ja koulussa minulle opetettiin, että olemme Taivaan Isän lapsia ja että Aatami ja Eeva olivat ensimmäiset luodut ihmiset maan päällä. Ajatus siitä, että he olisivat myös minunkin sukua, saivat minut lapsena tajuamaan, miten paljon nimiä siitä sukupuustani oikein puuttuisi! Seuraava innoittava ajatus on ollut saada selvyys, onko osa esivanhemmistani tullut jostakin Suomen rajojen ulkopuolelta esim. Ruotsista tai Venäjältä tai jopa jostain paljon kauempaa. Sekin selvinnee aikanaan. Kari Pyykkö lähetti reilu kuukausi sitten viestin ja kertoi, että National Geographic –lehdessä oli ilmoitus dna-tutkimuksesta, jonka avulla voidaan selvittää esim. minun tai sinun esivanhempien tuloreitti Suomeen n. 10 000 vuotta sitten tai jopa kauemmin. Hurjan mielenkiintoista! Siihen haluaisin osallistua, vaikka se ei ole kovin halpaa lystiä.

Seuraavaksi haluan kertoa, miten sukututkimustyö lähti käyntiin.

Lahden sukututkimuskeskuksessa minua on auttanut tutkimustyössä alkuun sukututkija Heikki Patomo. 1.) Ensimmäisenä tehtävänäni oli kerätä ylös kaikki suullinen tieto, mitä vanhemmilta tai sukulaisilta oli saatavissa. Se käsitti nimet, syntymäajat ja –paikat, puolisot, perheet jne. Se oli todella tylsä vaihe, koska mitään uutta ei löytynyt. Syötin tietoja koneelle ja salaa toivoin mielessäni, että kunpa jossakin päin Suomea olisi muitakin tutkijoita, jotka olisivat tutkisivat samaa sukua. Kuulin useilta muilta tutkijoilta, että he ovat ihmeellisten sattumien kautta saaneet tai löytäneet uutta tietoa muilta tutkijoilta. Luin myös artikkelin eräästä, muistaakseni vanhasta saksalaisesta naisesta, joka löysi kirjaston ylähyllyltä, jonne kukaan tuskin oli koskaan kurkistanut, hyvin vanhan pölyisen kirjapinon. Pölyjen peittämät kirjat osoittautuivat aarteiksi, sillä niistä hän sai lisää hyvin vanhaa tietoa ja pystyi jatkamaan omaa sukututkimustaan. Jatkoin haaveilua, että kunpa jostakin löytyisi jotain oikein vanhoja tietoja omista esivanhemmistakin.

2.) Minun työ ei haaveilemalla edistynyt, joten toisena vaiheena oli lähettää kirjallisia tiedusteluja eri maakunta-arkistoihin, seurakuntayhtymiin ja seurakuntataloihin. Niistä minulle lähetettiin uutta tietoa ja aivan uusia nimiä. Vastausten odottaminen vaati kärsivällisyyttä, sillä se vei jonkin aikaa, ennen kuin vastaus tuli. Näistä tiedoista joutui vähän maksamaankin. Innostukseni kasvoi valtavasti, kun vähä vähältä pääsin eteenpäin. Mielenkiintoisia olivat nimet, joista osa oli ruotsiksi. Lisäksi sukunimien kirjoitustyylin vaihtelu oli kiintoisaa. Esimerkiksi Pyykkö on kirjoitettu välillä Pykö tai Pyykö tai Pyckö.

3.) Kun olin saanut tietoa 1850-luvulle asti, niin sen jälkeen minulle tilattiin mikrofilmejä, joissa oli vanhoja rippikirjoja, syntyneiden ja kuolleiden kirjoja ja vihittyjen kirjoja. Näistä pääsin itse tutkimaan vieläkin taakse päin. Siitä alkoi haastavin osuus ja se on se, mitä voi sukututkimukseksi kutsua. Piti osata lukea vanhaa käsialaa ja löytää oikeita perheitä ja tarkistaa tiedot. Se oli salapoliisityötä. Työ oli paljon hitaampaa, mutta myös paljon mielenkiintoisempaa kuin ikinä olisin osannut kuvitella. Mutta pikku hiljaa nimiä tuli lisää, perheitä löytyi ja tutkimus eteni. Tutkin samanaikaisesti isän ja äidin esivanhempia, sieltä, mistä milloinkin oli mikrofilmejä saatavilla. Aloitin tutkimuksen isäni äidin puolelta, sitten tutkin äitini sukua ja sitten vasta siirryin isäni sukuun eli Pyyköihin. Työni alkutaipaleella halusin käyttää suomenkielisiä nimiä, mutta paremmaksi vaihtoehdoksi osoittautui alkuperäisten ruotsinkielisten nimien käyttö, koska ne oli ruotsiksi kaikkiin vanhoihin kirkon kirjoihin kirjoitettu. Tämä vaihe kesti pari vuotta.

4.) Muistaakseni toisena tai kolmantena tutkimusvuotenani kuvioihin astui ystäväni Rose-Marie Lehti, joka oli myös tutkinut miehensä sukua – Pyykköjä. Vaihdoimme tietojamme.

5.) Viime syksynä isäni kertoi Kari Pyyköstä, joka myös tutkii Pyykköjä. Karilta sain myös lisää tietoja.

6.) Pian tuli tieto Urho Virkkusen, Sirkka Kajon ja Jorma Pyykön olemassaolosta. –Hekin tutkivat Pyykköjä. Tutkijoita löytyi räjähdysmäisesti lisää! Toiveeni oli kuultu… Samalla Kari Pyykön uni Pyykköjen kokoamisesta oli alkanut toteutua. Ehkäpä hän itse kertoo siitä lisää.

Viime vuoden aikana en juurikaan ehtinyt jatkaa tutkimusta. Sen sijaan Kari on tehnyt aivan uskomatonta työtä yhdistelemällä muiden tutkijoiden tietoja. Minusta tuntui moneen otteeseen, että en oikein pysynyt kärryillä mukana, kun tietoa tulvi tulvimistaan. Hänen rinnallaan en koe edes olevani mikään sukututkija, vain pelkkä amatööri harrastelija. Karilla on ilmiömäinen muisti ja tietomäärä Pyyköistä ja niiden historiasta, joten kääntykää kaikissa asioissa ihmeessä hänen puoleensa. Minulla on kanan muisti – hyvä, mutta lyhyt. Kari on myös laatinut upeat Pyykköjen kotisivut, joihin kannattaa tutustua.

Lisäksi hän teki myös sensaatiomaisen kirjalöydön: Hän löysi internetistä tiedon, että minun isän isän isän isän isän isä Andreas Pyykkö eli yksi esivanhemmistani olisi kirjoittanut kirjan vuonna 1820 ja se olisi Helsingin yliopiston kirjastossa! Varasin kirjan ja kävin isäni kanssa sitä katsomassa. Oli huikean jännittävää ottaa kirja pahvirasiasta esille. Se oli todella vanha. Ikää kirjalla oli 185 vuotta. Se haisi vanhalle. Siinä oli vaaleanruskeat, kuluneet nahkakannet. Avasimme kirjan ja selasimme sitä varovaisesti. Se oli käsin kirjoitettu mustekynällä. Kirjan sivut olivat kellastuneet tai kellertävät. Käsiala oli oikein kaunista. Kirjoitettu kieli oli vanhaa suomea, mutta silti ymmärrettävää. Se vasta oli löytö. Ja kuten jo sanoin, sitä ei olisi löytynyt ilman Kari Pyykön systemaattista tutkimusta.

Sain myös kopion kirjasta ja se on oikein mielenkiintoista luettavaa. Kirjan alussa on lyhyt esittely 12 apostolista ja siinä on kerrottu, kuinka ja missä he kokivat marttyyrikuoleman. Kirjassa on maininta Jeesuksen äidistä ja lyhyt maininta 70 apostolista, jotka jatkoivat lähetystyötä. Tämä kirjan alku, n.20 sivua, käsitteli tätä ja se oli lyhennelmä Dryseliuksen kirkkohistorian 4. luvusta. Kirjan loppuosa eli yli 100 sivua onkin hänen omia ajatuksiaan sen hetken kristillisyyden tilasta. Kristillisyyden tila oli surkea ja sitä tilaa hän valittaa. Hän oli täysin tyytymätön papiston ja pappilan toimintaan siihen aikaan, sillä papit opettivat Raamatun oppien vastaisesti ja ihmiset uskoivat pappeja. Papit juopottelivat, kiroilivat elivät kaikin puolin moraalitonta elämää.

Hän itse kirjoitti, että hän ei elä sellaista elämää. Hän oli liittänyt useita lainauksia Raamatusta kirjaansa ja toteaa, että Raamatussa on ennustus, että sellainen aika tulee, jolloin ihmiset luopuvat uskosta. Hän miettii mahtaako koko Suomessa tai edes koko maailmassa olla kovinkaan montaa vanhurskasta ihmistä. Esivanhemmistani Andreas Pyykkö on se, jota tällä hetkellä eniten rakastan ja arvostan hänen esimerkillisestä elämäntavastaan ja ajattelustaan. Hän oli fiksu mies.

Tässäpä sukututkimusvaihteitani lyhyesti esiteltynä tällä kertaa.

Olen kiitollinen teistä kaikista ja toivon, että voin tutustua mahdollisimman moneen teistä.

Mukavaa päivän jatkoa!

Sukukokous Nurmeksessa 2010

3-4.7.2010 Sukukokous Nurmeksessa Bomban Kalevanhovissa. Kaksipäiväinen tapahtuma keräsi molemmat päivät yhteensa toistasatss juuristaan kiinnostunutta osallistujaa. 3.7. oli asia-ja viihdeohjelmaa ja 4.7.2010 varsinainen sukukokous. Muolaan henkikirjoista Tuula Kiisken tekemä sukututkimus toi uutta ja mielenkiintoista tietoa Muolaan Pyykkö- haarasta. Nurmeksen historiaa valotti kotiseutuneuvos Matti Hiltunen. Musiikki- ja lauluesityksistä vastasi Valtimon lauluset yhtye. Tule tutuksi Pirjo Pyykön laatimat tehtävärastit pienryhmissä oli mieluisa ryhmätehtävä Bomban rakennusten ja luonnon keskellä. Kesäteatteri esitys Viekin nuorisoseuran näytelmäkerhon esittämänä maalaiskomedia mutterisoppaa tuoden esiin anopin ja minian väliset ristiriidat päätti hauskasti ohjelmallisen päivän. 4.7.2010 Varsinainen sukukokous samassa paikassa. Kokouksen pj. toimi Reino Turunen ja siht. Seija Ylönen. Sukuseuran sääntöjen 17§ mukaiset asiat käsitelttin kokouksessa. Seuraavan 2011-2013 toiminta hallitukseen valittiin: Seppo Pyykkö Lahdesta, Hannu Pyykkö Lehmosta, Veikko Pyykönen, Leila Sundman, Seppo S Pyykkö, Rumo ja Marjatta Parviainen. Hallitus valitsee keskuudestaan pj, vpj. siht., rahastonhoitajan joko keskuudestaan tai ulkopuolelta ennen toimikauden alkua. Omana pykälänä käsiteltiin hallituksen valmistelema sukuseuran sääntömuutosehdotus. Ehdotus tuo tullessaan mm. sukuseuran nimi muuttuu: Pyykkö, Pyykkönen, Pyykönen sukuseura ry. sukukokous kutsui hallituksen esityksestä ( pj. poistui käsittelyn ajaksi)sukuseuran kunniajäseneksi nro 1 Seppo Pyykön Lahdesta

Seppo Pyykkö, puheenjohtaja

* Sukutapaaminen Sotkamon Vuokatilla 11.7.2009**

Ensimmäisen kerran tapahtumassa oli näytteillä sukuun kuuluvien upea käsityö, taide- ja kirjallisuusnäyttely. Näytteillä oli mm. kalastusvälineitä, lapinaiheisia huovutustöitä ja muita käsitöitä, puusta eri materiaaleista valmistettuja monenlaisia käyttö esineitä. Kaksi uutuuskirjaa oli tarjolla: Jukka Pyykösen oppikirja Turkin kieltä Suomenkielisille ja Liisa Hukkasen kirja Mummoja runottaa.

Näyttelyn vanhin kirja oli Antti Pyykön kirjamoniste vuodelta 1820 Jesuksen nimen yksi lohdullinen huvitus niille köyhillen sionin lapsille ja halullisille sieluille maailman vainoamista vastaan. ( ks. kotisivu ) Moniste ei ole myynnissä. Alkuperäinen käsikirja on Helsigin Yliopiston käsikirjastossa. Taidemaalauksia oli näytteillä myös useita.

Tapahtuma järjestettiin Vuokatin Urheiluopiston auditorio iso Pöllyssa, joka oli päivän tapahtumien keskus. Tapaamiselle oli varattu aikaa neljä tuntia, joka aika käytettiin tarkoin. Auditorion eteisaulassa olivat arvanmyyjät sekä järjestäjien edustajat ottamassa ilmoittautumisia vastaan. Kahvitauolla sisarukset Helsingistä tulivat kysymään löytyisikö täältä tietoa heidän isästään. Äiti on ulkomaalainen ja juuret ovat näin hukassa. He tiesivät sen verran, että isä on lähtenyt kauan sitten Lieksan Hattuvaarasta. Kysyessäni tietävätkö he lähtöpaikasta enempää. Sain vastaukseksi talon nimen, jonka kuultuani oli helppo todeta, että juurenne ovat löytyneet ja saatte täältä lisätietoa.

Tapahtuman juontajana toimi Osmo Pyykkö Nurmeksesta. Olli Pautola säestys ja Risto Rusanen solistina, molemmat Sotkamosta, virittivät tunnelmaa musiikin keinoin. Sukuun kuuluva teatteriohjaaja Virpi Portimo Meri-Lapista esitti kaksi hauskaa monologia: jätkäpoika Ruubertin jätkätarinat ja Pulmu-piian kesätaiat. Tapaamisen avasi järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Hannu Pyykkö. Tervetuliaispuheen piti pj. Seppo Pyykkö Lahdesta mainiten mm. että kuuluisin sotkamolainen Antti Chydenius oli aikansa valistusajattelija, pappi, demokratian ja työväestön oikeuksien puolestapuhuja.

Tämän päivän sotkamolaisista vaikuttajista tuotiin esille kaksi kirjailijaa. Kirjailijat Veikko Huovisen ja Jukka Pyykösen DNA- tulosten esittely ja keskiaikaiset muuttoliikkeet esitteli selkeästi Kari Pyykkö Lehmosta. Kainuun Pyykkösten sukututkimuksesta piti esitelmän Eero Pyykkönen. Oulujokivarren sukututkimusta kävi läpi Jukka Pyykönen estyneen sukututkijan Lea Holman aineiston pohjalta. Leila Sundman toi tuulahduksen Kannaksen Muolaan haaran kokemuksista Ypäjällä, hänen vanhempiensa jouduttuaan sodan jälkeen muuttamaan paikkakunnalle. Arpajaiset sekä voittajien palkintojen jako suoritettiin luentojen loputtua, jonka jälkeen loppusanat esitti Hannu Pyykkö Lehmosta. Nälkämaan ja Karjalaisten laulut laulettiin lopuksi seisten, säestäjänä toimi Olli Pautola. Lounas tai päivällinen oli saatavilla hotellin ravintolassa. Halukkaat pääsivät vielä juhlan jälkeen tutustumaan Sotkamon keskustassa oleviin, sukuun liittyviin historiallisiin kohteisiin. Esittelijänä toimi Jukka Pyykönen.

Näytteilleasettajat:

Anu Pyykkö: Keramiikkaa ja taidemaalauksia.

Helvi Juujärvi, Kemijärvi, lappiaiheiset huovutustyöt

Juho Pyykkö, Kangasala: visakoivutyöt.

Jukka Pyykönen, Tampere: oppikirja Turkin kieltä Suomenkielisille,

Kyllikki Korhonen, Nurmes; käsityöt.

Liisa Hukkanen, Rantasalmi: runokirja Mummoja runottaa.

Matti Pyykkö, Valtimo: pahkatyöt. . Oiva Pyykkö, Simpele: mormuskat, pilkit ja syväuistin ( takila ). . Ritva Pyykönen, Alahärmä: käsityöt. . Sirkka Kajo, Kontiolahti: Reino Kajon taidemaalaus ja Pasi Kajon taidemaalaus.

Sirkka Kajo, Kontiolahti: Antti Pyykön kirjamoniste vuodelta 1820, Jesuksen nimen yksi lohdullinen huvitus niille köyhillen sionin lapsille ja halullisille sieluille maailman vainoamista vastaan.

Seppo Pyykkö puheenjohtaja:
Sukukokouksen tunnelmia Kolilta 14.7.2007

Kolille tullaan mutkittelevaa loivaa ylämäkeä pitkän matkaa. Paikoitusalueelta matkan loppuosan voi kulkea kävellen tai vaihtoehtoisesti kiskoa pitkin kulkevalla” hissillä ”. Hotelliin majoittuvan henkilön ja muu huoltoajo on sallittu, minkä jälkeen auto tulee viedä alas parkkipaikalle, koska hotellin pihassa ei ole riittävästi paikoitustilaa. Ylhäältä näyttäytyy upea näköala Pieliselle. Lisäksi kävellen polkua pitkin n. puolen kilometrin päässä on Ukko-Koli. Osa hieman yli sadasta osanottajista kävi katsomassa upean Ukko-Kolin kävellen kokouksen jälkeen. Tapahtuma järjestettiin luontokeskuksen auditoriossa, joka oli päivän tapahtumien keskus. Kokoukselle oli varattu aikaa viisi tuntia, joka aika käytettiin melko tarkoin. Auditorion eteisaulassa oli näytteillä sukututkimukseen liittyvää aineistoa, karttoja vanhoine asuinpaikkoineen ja kolme iloista arvanmyyjää.

Tapahtuman juontajana toimi Osmo Pyykkö Nurmeksesta. Sukuun kuuluva Osmo Kiiskinen Lieksasta viritti tunnelmaa hanurimusiikilla toimien itse myös solistina. Kokouksen avauspuhe: pj. Seppo Pyykkö Lahdesta. DNA- tulosten esittely Kari Pyykkö Lehmosta ja Seppo Pyykkö Lahdesta. Puhe: Seppo Pyykkö Viekijärveltä, hän käsitteli puheessaan mm. Lieksan ja Kolin historiaa sekä tulevaisuuden näkymiä tälle alueelle. Suvun vaiheista hän myös kertoi mm. esimerkkinä vanhempiensa ja esivanhempiensa asuinpaikoista. Kahvitauko Nurmeksen Pyykösten sukututkimusten tilanne Kari Pyykkö Lehmosta ja Veikko Pyykönen Alahärmästä. Sukuseuran varsinainen kokous, jossa käsiteltiin sääntöjen 17§ mukaiset asiat. Vapaa sana: Puheenvuorot jakoi Osmo Pyykkö. Loppupuhe: Pirjo Pyykkö Lahdesta. Karjalaisten laulu: Säestäjänä Pirjo Pyykkö Arpajaiset. Päivällinen hotellin ravintolassa.

Pyykköjen sukutapaaminen Nurmeksen Bomballa 22.7.2006

Tervetuloa Nurmekseen, Bomban Kalevala saliin Pyykköjen sukutapaamiseen. Kokoonnumme sukuseurana viime kesän Viekin perustamiskokouksen jälkeen ensimäistä kertaa. On sykähdyttävää tulla Pielisen rantamaille kauniiseen Pohjois-Karjalan kesäiseen maisemaan, joka on ollut myös sukumme asuinpaikkoina yli 300 vuoden ajan. Viime talven aikana ovat sukututkijamme tehneet Kari Pyykön koostamana internet- sivullemme runsaasti lisäyksiä ja täsmennyksiä mm. henkilötietoihin. Mielenkiintoisen lisän tutkimustietojen yhdistämiselle on tuonut amerikkalainen DNA- tutkimus, johon vapaaehtoisesti on osallistunut tähän mennessä neljä sukuseuramme jäsentä. Tästä Kari kertoo enemmän omassa esityksessään. Sukututkimus ja sukuseuratoiminta on samalla kunnianosoitus vanhempiemme ja esivanhempiemme tärkeälle työlle, josta meidän sukupolviemme on ollut helpompi ponnistaa kaikessa kehityksessä eteenpäin. Sukukirjaa varten on jo aloitettu muistelmien tekeminen, johon toivon teidän osallistuvan mahdollisuuksienne mukaan. Omien juurien etsiminen ja vastausten löytyminen on antoisaa ja onnistuminen tiedonkeruussa on jo sinällään palkitsevaa. Tarvitsemme sukuseurallemme tunnuksen ( logon ), joka kuvaa sukuamme. Parhaat logo-ehdotukset ovat lähiaikoina sukuseuramme internet sivuilla ja mikäli näistä ehdotuksista löytyy sopiva ehdokas niin valitsemme sen omaksi tunnukseksi. Viihdytään Bomballa ja löydetään uusia sukulaisia. Tervetuloa !

Seppo Pyykkö