Vanha Äyräpää
Poimintoja Ester Kähösen kirjoista: Vanha Äyräpää ja Vanha Äyräpää II
Koskien sukunimen Pyykkö esiintymistä kyseisissä kirjoissa.
s. 87. Vuoden 1554 kymmenysluettelossa mainitaan Pyykkö (ilman kylää), alue: Muolaajärven ympärillä ja tienvarsikylistä, Kangaspellosta Pienpurolle asti.
s. 100. Äyräpääläiset suuntasivat kulkunsa Saimaan lounaisrannikolle ja asuttivat ne. Nimenomaan Ristiinan, Anttolan, Mikkelin ja Juvan seutujen henkilö ja paikannimistö viittaa selvästi Äyräpäälääiseen alkuperään. Sieltä tapaamme mm. seuraavat Muolaan vanhimmassa verokirjassa vuonna 1540 esiintyvät nimet: mukana Pyykkönen.
s. 103. Äyräpääläisten tavoitteena on ollut ennen kaikkea Pohjois-Pohjanmaan jokien lohiapajat. Luukko on Pohjois-Pohjanmaan historiassaan määritellyt karjalaisten nautinta-alueeksi Kemi-, Simo-, Ii-, Kiiminki-, Oulu-, Siika- ja Pyhäjoen seudut. 1500 luvun kulkureitti Saimaalta vesitse SuurSavoon ja Juvalle, sieltä maitse Joroisiin, mistä taas edelleen Tavisalmelle eli nykyisen Kuopion tienoille. Sieltä edelleen Oulun taipaleelle järviä ja jokia myöten sekä osittain maitse, jolloin veneet oli vedettävä kannasten yli. Utajärvellä sukunimistä esim. Koistinen s 104.
s. 130. Äyräpään kihlakunnassa oli neljännes- ja nautakuntajako vuonna 1559
Muolaassa
Nimismiehen neljänneskunta
Simo Norkon nautakunta (tektimies=keskiaikainen veronkantaja)
Keskikylä, mukana Pyykkölä
s. 132. Kivennavalla
Pekka Pekkisen neljänneskunta
Simo Pyykön (Pijckon) nautakunta
Ahjärvi, Vuotjärvi, Riihisyrjä, Kukonmäki
s. 223. Maanomistus, pinta-ala mittana käytössä pohjoisruotsalainen mål (mitta). Pellossa mål oli 8 tankoa jolloin tanko oli 6 kyynärän mittainen pit. ja lev. Mål oli siis 48 kyynärää kumpaankin suuntaan eli kaikkiaan 2.304 neliökyynärää, mikä on kuudesosa tynnyrin alasta. Tähän peltoon voitiin kylvää puoli pamia (1/4 tynnyriä). Niittyjen kohdalla mål tarkoitti aluetta, josta korjattiin 1 kesäkuorma heiniä. Yksi tynnyrin ala = n. 0.494h, yksi kappa = n. 1.54 aaria.
s. 225. Muolaajärven etelärannalla pinta-ala oli Pyykkölän osalta taloa kohti 50.5 mål:ia (vuonna 1559), suurtalollisiin kuului myös Pekka Pyykkönen joka Keskikylässä omisti ½ veronmaan ja peltoa 68 mål:ia.
s. 331. Tuomas Tepposen joukoissa jotka saivat verovapauden kunnostautumisestaan sodassa, mainitaan Kauppi Pyykkönen v 1594.
s.382. Muolaassa pitkäaikaisempien lautamiesten joukossa Yrjö Pyykkö (1662-1695)
s. 444. Heikki Pyykkö Jaarilasta omisti niityn Pihlaisissa. va kihlakunnan syyskäräjät 1674, jj 19:51-52 ja kihlakunnan syyskäräjät v. 1678 jj 21:249-250.
s. 642 Kun Muolaan rovasti toisena Helluntai päivänä vuonna 1690 aikoi ryhtyä ripittämään ehtoollisvieraita, seisoi alttarin edessä muiden mukana riidanhalustaan ja mustasukkaisuudestaan tunnettu Yrjö Matinp. Pyykön vaimo Valpuri, Sormulasta. Kirkkoherran kysymykseen missä hänen miehensä oli , kun ei tätä näkynyt ripitettävien joukossa vastasi Valpuri: ”miehellä ei ole aikaa tulla, hänellä on muita vaimoja”. Kirkkoherra kielsi Valpuria osallistumasta ehtoolliseen ennen kuin mieskin on mukana. Silloin julisti Valpuri kuuluvalla äänellä: ”kristityt eivät pääse ripille enää, vaan paha itse” ja piti niin kovaa ääntä, että kirkkoherra käski viedä hänet jalkapuuhun. Kun suntio Matti Paavonpoika lähestyi Valpuria toteuttaakseen kirkkoherran käskyn, tempasi hurjistunut Valpuri veitsen käteensä ja haavoitti sillä hiukan Mattia. Tämä ei saanut Valpuria ulos. Nyt tuli vuorostaan piiskuri Juho Mikonpoika, mutta Valpuri alkoi juosta penkkien yli, jolloin hänet saatiin kiinni ja vietiin jalkapuuhun, missä hän koko ajan istui veitsi kädessä. Kun asia oli esillä, käräjätuvassa, olivat naapurit sitä mieltä, ettei Valpuri ollut aivan täysimittainen ymmärrykseltään. Vaikkei heistä kukaan osannut selittää miten se ilmeni. Oikeus määräsi hänelle kuolemantuomion, välittämättä sen enempää hänen mielentilansa tutkimisesta. Se oli alistettava hovioikeuden lopullisesti ratkaistavaksi eikä ole tiedossa miten se asiaan suhtautui. Va kihlakunnan kesäkäräjät v 1690 jj 27:327-330.
s.622. Vuosien 1602-1605, 1607-1611, 1614-1617, siis 13 vuoden aikana mainitaan Äyräpään knaappi ja ratsumiesluetteloissa seuraavat sukunimet: mm. Pyykkö palvelusvuosia 4.
s. 687. Ratsutilat, Muolaassa vuoden 1706 maakirjan mukaan ainakin seuraavat jo vuonna 1593 nimet: ”muutamia sukunimiä K”. Kivennavan puolelta asia on vaikeammin todettavissa, koskei sieltä enempää kuin Uudeltakirkoltakaan vuonna 1593 ole mainittu ratsumiesten kotikyliä. Kuitenkin ovat tällaisia vanhoja ratsutiloja Ahjärvellä Yrjö Lempiäisen ja Jaakko Pyykön talot.
s. 691. Äyräpään komppania: Funchin ratsuväkikomppanian virkatalot seuraavasti
kylä manttaali vero, taalaria
1. korpraali Pällilä 1/3 14:2:15 1/5 Yrjö Pyykkö roos, e.m.t, ss 404-405
Kyliä asuttaneet suvut, mainittu Pyyköt:
Ahjärvi
1577 Tuomas Pyykkö, Kauppi Pyykkö 1605 Tuomas Pyykkö, Tuomas Pyykkö, Kauppi Pyykkö 1635 Yrjö Pyykkö(nen), Tuomas Pyki (Pyykkö)
s. 729. Suurperheet: Juhana Pärttylinpoika Pyykön talossa oli 36 henkinen perhe, viime vuosisadan lopulla.
Vanha Äyräpää II
s. 62 Pällilän hovi käsitti 1/6 manttaalia, se oli kokoveron tila, jolla asui alkuaikoina Juho Pyykkö ja loinen Jaakko Himanen (ennen vuotta 1760? K)
s. 143. Sukunimistä, Kuva: Herastuomari Pekka Pyykkö Kivennavalta, missä suku tunnetaan 1500 luvulta lähtien. Pyhäjärven, Raudun ja Sakkolan pitäjistä tapaamme v 1640 suuren joukon sukunimiä jotka ovat tuttuja myös Äyräpään kihlakunnasta mukaan lukien Pyykkö.
s. 147. Monen suvun keskuudessa on säilynyt muisto muinaisista pakomatkoista niin voimakkaana että myöhemmin on luultu suvun olevan lähtöisin sieltä missä aikoinaan elettiin ehkä vuosikausia sotapakolaisina. Salenius kertoo pitäjänkertomuksessaan Pyykköjen tulleen Pohjanmaalta (sukutarinan mukaan) Oulujärven tienoilta. Siitä on muka miesten komeuskin selitettävissä. Kuitenkin totesimme että Oulujärven ja Pohjanmaan seudut ovat saaneet asutusta Äyräpään kihlakunnasta, sinne muinoin tehtyjen eräretkien välityksellä. Sitä paitsi tämä suku on kihlakunnassa jo vanhimpien verokirjojen mukaan niin levinnyt että sen on täytynyt asua siellä kauan. Jo vuonna 1559 on Simo Pyykkö Kivennavalta hallinnollisessa luottamustehtävässä esimiehenä Ahjärven – Riihisyrjän – Vuotjärven tienoilla.