Hengelliset tarinat, ihmetarinat
Hengelliset tarinat, ihmetarinat
Ehtoollisleipä.
Eräs jumalaton ollessaan ehtoolliskirkossa, otti salaa suustaan öylätin käteensä ennenkuin se ehti sulaa ja palattuaan kotiinsa meni metsään ja kiinnitti sen puun kylkeen ryhtyäkseen ampumaan tähän tauluun. Heti ensimmäisen laukauksen jälkeen ilmestyi puuhun Kristus kärsimyksineen. Tämän järkyttävän kuvan nähtyään mies vaipui tiedottomana maahan. Selvittyään tapahtumasta hänestä tuli harras kristitty. Äitini kertomus v:lta 1899 Vilho Pyykkö
Jumala leipurina
Alustaessaan maailman luomisen yhteydessä ihmistaikinaa, oli Jumalan tarkoitus tehdä ihmisestä yhtä puhdas ja hyvä kuin Jumala itsekin on. Niinpä oli se tahdas, jota Jumala alusti, vitivalkoisen puhdasta. Mutta kesken tätä toimitusta tuli siihen piru ja alkoi uteliaana tiedustella Jumalalta, mitä hän aikoi tehdä tuosta taikinasta. Luoja ei ollut halukas vastaamaan, mutta piru aavisti jotain erikoista ja kierteli ympäri taikinaa. Jumala oli kuitenkin varuillaan ja siirtyi eteen aina pirun tunkeutuessa lähemmäksi. Näin jatkui leipominen eli alustaminen, kunnes pirulle pälkähti päähän juoni. Äkkiä hän keskeytti Luojan työn kysymällä: Katsoppas, Jumala, miten tuo aurinko on punainen! Jumala vilkaisi ylös ja samassa hetkessä piru tuikkasi taikinaan kourallisen tuhkaa, mitä hän oli tätä varten säilyttänyt. Taikinassa ollut tahdas muuttui heti tästä synkän harmaaksi, mutta Luoja ei ollut paholaisen edessä alentunut vaihtamaan taikinaa, vaan valoi siitä ihmisen, siis Aatamin ja niin jäi ihmiseen riitelemään hyvä ja paha keskenään. Se, mikä on pahaa, on pirusta ja mikä hyvää, Jumalasta. Kertonut isäni Jooseppi Pyykkö, Muolaan Taaperniemessä v. 1910. Vilho Pyykkö
Koiramainen nainen
Kun Jumala rupesi luomaan naista, niin hän otti Aatamilta kylykiluun ja pani sen kivelle. Niin koira tuli ja sieppas sen suuhunsa, lähti juoksemaan. Niin Jumala otti koiran hännästä kiini ja koiralta katkesi häntä ja se jäi maalle kopraan. Hän loi siitä naisen; sillä tuli naisesta niin riäkänen eli niin koiramainen. Nurmes. K R K 169. Pyykönen. Aaro. 9. 1935. – Salmenkylä. Pyykönen, Iida, 54 v. , kot. Salmenk: stä.
Hengen Tuulta Karjalassa Pielisen seudun herännäisyys 1800 luvulla
Liikkuessaan useitten vuosien aikana Pohjois-Karjalassa kristillisen nuorisotyön asialla Kuurne on kirjassaan kuvannut Antti Pyykköä (asunut nro Ylivieki nro 10 ja 4) mm. seuraavasti:
Rosendahl mainitsee historiassaan pienen uskovaisten piirin kokoontuneen Viekin ja Varpasen kylissä hartauskirjojen ääreen. Lukumiehenä toimi tällöin Ruosman kylän Rönkkölästä kotoisin oleva Antti Pyykkö ( s. 31.7.1784 – k.3.11.1832) apulaisenaan Nurmeksen lipinlahtelainen Antti Timonen. (s. 17.5.1786, k.29.11.1863).
Lukemisen ohella he puhuivat parannuksen välttämättömyydestä ja elämän tiestä. Ei ole tiedossa, miten heidän herätyksensä oli tapahtunut, mutta ensimäisiä siteitä Herra oli heittänyt heidän elämäänsä tiettävästi Nurmeksen kirkossa, jossa he jo aikaisin tulivat tunnetuiksi ja jossa he tapasivat herännyttä kansaa Nurmeksen puolelta ja kaukaa Rautavaaralta saakka.
Timosen vuotta nuorempi aseveli, Antti Pyykkö, saavutti sen sijaan tänä herännäisyyden kevätaikana sangen huomatun aseman. Hän oli lahjakas mies, jonka henki janosi elämän syville lähteille. Ei ollut sattuma, että juuri hänet tapasimme Viekin ja Varpasen herännäispiirin keskellä ammentamassa sille elämänsanaa Raamatusta ja saatavissa olevista hartauskirjoista. Antti Pyykkö tapasi Paavo Ruotsalaisen ensi kerran Rautavaaralla Paavo Kuosmasen veljenpojan , Heikki Kuosmasen (s. 1790 ) ja sisarensa Katariinan häissä v. 1818.
Antti Pyykkö luuli tällöin olevansa hyväkin kristitty, mutta keskustellessaan Ruotsalaisen kanssa Jumalan sanasta ja autuuden tiestä hän sai kuulla arvostelun, jossa Paavo osoitti hänen rakentavan kristillisyyttään oman vanhurskautensa varaan. Hän sai kuulla olevansa siivo fariseus, jolta puuttuivat oikeat, armon valossa elävän ihmisen tuntomerkit: nöyryys ja hengen köyhyys.
Arvostelu vaikutti syvästi Antti Pyykköön ja ajoi hänet tutkimaan sielunsa tilaa sekä syventymään entistä vakavammin Raamattuun ja käyttämään ahkerasti sanaa kotipuolessaan. Tuosta kohtauksesta Antti Pyykkö ei näytä milloinkaan täydellisesti sulautuneen Paavo Ruotsalaisen uskonkäsitykseen, vaikka hän ehdottomasti kuuluikin hänen kannattajiinsa. Hän oli omalaatuisensa mies, jonka kristillisyydessä oli herännäisyyden sävelen rinnalla hieman ihmiskeskeistä sävyä.
Hänen kotipaikkansa Viekin herännäisyys voitti hänen kauttansa joka tapauksessa sekä voimaa että laajuutta. Hän oli henkevä ja aloitekykyinen, kuten eräät hänen kirjalliset esityksensäkin osoittavat. Hänen puheistaan ei liioin puuttunut innostusta eikä tartuttavaa voimaa. Pielisjärven ja Nurmeksen heränneitten tiedetään kuunnelleen häntä mielellään.
Antti Pyykön sisaren Katariinan ja Paavo Kuosmasen veljenpojan Heikin herännäishäät Rautavaaran Alakeyrityssä muodostui monessa suhteessa merkittäväksi. Sitä voi pitää Karjalan heränneen kansan ensimäisenä suurena kevätjuhlana. Uusi voima kuljetti ihmisiä pitkien ja hankalien etäisyyksien takaa yhteisen sanan ääreen. Alakeyrityn häissä tunnettiin Jumalan hengen liikkuvan kuin vienon suvisen tuulen.
Sille, että Antti Pyykkö lähti kulkemaan hienokseltaan ehkä omaa tietänsä ja teki työtänsä herännäisyyden vainioilla osittain omaan tiliinsä, oli alkuna näissä häissä käyty keskustelu. Paavo näyttää käyttäneen, paljastaessaan tätä ystäväänsä uhkaavan vaaran, tunnettua kirpeyttään ja suorasukaisuuttaan ja Antti Pyykkö, joka edellisenä vuonna Pielisjärvellä tapahtuneitten suurten joukkoherätysten jälkeen oli kohonnut huomattavan herännäispiirin johtomieheksi, ei osannut ehkä tarpeeksi nöyrtyä totuuden edessä.
Kun Paavo sen huomasi, teki hän syksyllä 1818 Mikkelin tienoilla eri matkan Antti Pyykön luo keskustellakseen hänen kanssaan, sillä hän näyttää kiinnittäneen Antti Pyykköön hyviä toiveita heränneitten johtajana. Kauan he juttelivat ja Antti Pyykkö näyttääkin aika lailla sulautuneen Paavon kantaan, tuskin kuitenkaan aivan täydellisesti. Lähinnä Antti Pyykön henkilössä tapahtunut Pielisen herätysliikkeen kosketus Renqvistin johtamaan Liperin hengelliseen piiriin osoittaa kuitenkin, että Antti Pyykkö oli ilman muuta Paavo Ruotsalaisen miehiä. Juhani Kuurne
Lähde: SKS, kansanrunousarkisto