{"id":279,"date":"2011-11-28T13:24:11","date_gmt":"2011-11-28T13:24:11","guid":{"rendered":"http:\/\/www.pyykko.fi\/?p=279"},"modified":"2011-11-28T13:24:11","modified_gmt":"2011-11-28T13:24:11","slug":"muistelmia_9-liisa-hukkanen-os-pyykko","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.pyykko.fi\/?p=279","title":{"rendered":"Muistelmia_9 Liisa Hukkanen os. Pyykk\u00f6"},"content":{"rendered":"

Pyykk\u00f6l\u00e4<\/strong><\/p>\n

Kuumat kivet polttelivat jalkapohjiani, tuoksuva mets\u00e4 marjam\u00e4tt\u00e4ineen. Tulinen surina ymp\u00e4rill\u00e4. Vaimeat ty\u00f6n \u00e4\u00e4net kuuluivat rantaniitylt\u00e4. Hevosia komennettiin haravakoneen vedossa. Suuret lehm\u00e4t laiskasti m\u00e4rehtien vahtivat minua korkean aidan takaa. Kiipe\u00e4n rinnett\u00e4 ylemm\u00e4ksi ker\u00e4ten marjoja pieneen astiaan. L\u00e4heisest\u00e4 pensaasta kuuluu outo rusahdus. L\u00e4hden nopeasti juoksemaan takaisin. P\u00e4\u00e4sen hikisen\u00e4 aitauksen portille ja helpottuneena k\u00e4velen mummolan pihalle.<\/p>\n

Olin ker\u00e4nnyt marjoja ukille. Ukki on sairas, halvaantunut. H\u00e4n makaa kamarissaan koko ajan, Martta t\u00e4ti hoitaa h\u00e4nt\u00e4. Menen mukaan kun ruokaa vied\u00e4\u00e4n, annan omat marjani h\u00e4nelle. Ukki ilahtuu marjoista, ne ovat vadelmia. Illalla hiivin Martta t\u00e4din per\u00e4ss\u00e4 katsomaan kun ukkia k\u00e4\u00e4nnet\u00e4\u00e4n. Olin kuullut ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on makuuhaava. Suurta miest\u00e4 k\u00e4\u00e4nnell\u00e4\u00e4n lakanoilla. Apuun on tullut my\u00f6s isosiskoni, joka on kes\u00e4t\u00f6iss\u00e4 mummolassa. Sel\u00e4n alaosassa n\u00e4kyy punertavia, hankautuneita l\u00e4ikki\u00e4 joihin he laittavat jotain jauhetta. Ukki \u00e4hki vaimeasti.<\/p>\n

Avoimesta ikkunasta tulee kuivan hein\u00e4n tuoksu. Vilkutan ukille hyv\u00e4\u00e4 y\u00f6t\u00e4 ja juoksin pirttiin enojen luokse. Arttu eno loihtii vanhasta kanteleesta S\u00e4kkij\u00e4rven polkkaa. Taavetti t\u00f6peksii piippunsa kanssa ja suunnittelee seuraavan p\u00e4iv\u00e4n niitoksia. Kun vaan ei tulisi sadep\u00e4iv\u00e4. H\u00e4n on veljeksist\u00e4 vanhin ja \u00e4itini kaksospuoli. Hain ruokahuoneesta voileiv\u00e4n ja tuoretta kirnupiim\u00e4\u00e4 jossa voih\u00f6yt\u00e4leit\u00e4 kellui viel\u00e4 pinnalla. Leip\u00e4 on Martta t\u00e4din leipomaa ja my\u00f6s voi kotona kirnuttua. Pihamaalla helmeili y\u00f6kaste, juoksin aittaan jalat m\u00e4rkin\u00e4. J\u00e4rvelt\u00e4 kuului viel\u00e4 lintujen kurahteluja. Kohta nukahdin paksujen v\u00e4llyjen v\u00e4liin, unen keinuun.<\/p>\n

Ukki kuoli seuraavana kes\u00e4n\u00e4 84-vuotiaana. Samana y\u00f6n\u00e4 kuoli my\u00f6s Hilja t\u00e4din mies V\u00e4in\u00f6. Heid\u00e4t haudattiin samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, per\u00e4kk\u00e4in. Kuljimme koko saattojoukko ukin haudalta V\u00e4in\u00f6n haudalle. Hautajaisten j\u00e4lkeen oli sukukokous Pyykk\u00f6l\u00e4n salissa. Sukulaisvieraat joivat korviketta ja p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 oli monenlaisia herkkuja. Sali oli viile\u00e4 ja arvokkaan oloinen paikka. Iso pystyuuni, py\u00f6re\u00e4 p\u00f6yt\u00e4 ja kauniita pinnatuoleja, sohva ja kaapistoja. Siell\u00e4 oli my\u00f6s vanhanaikainen vankka kirjoitusp\u00f6yt\u00e4, jonka kirjoitusalustana oli vihre\u00e4 kangas. Sellainen vihre\u00e4 verka.<\/p>\n

Ukki oli maanviljelij\u00e4. H\u00e4n toimi luottamustoimissa, mm. lautamiehen\u00e4. Nimi tuntui omituiselta, lauta ja mies. My\u00f6hemmin h\u00e4n sai herastuomarin nimityksen ja se hera se vasta kumma nimi olikin. Kirjahyllyss\u00e4 oli paksuja tihe\u00e4tekstisi\u00e4 lakikirjoja. Niit\u00e4 en uskaltanut yksin ottaa esille. Ne tuoksuivatkin jotenkin kummalliselle kanervikolle. Siell\u00e4 oli my\u00f6s nuorena kuolleen Oiva enoni oppikoulukirjoja. Ruotsinkielioppi, biologiankirja ja monia muita joita usein katselin ja ajattelin joskus itsekin opiskelevani sellaisia asioita.<\/p>\n

Pyykk\u00f6l\u00e4n mummo oli joutunut l\u00e4htem\u00e4\u00e4n evakkoon talvisodan syttyess\u00e4. H\u00e4n ei olisi halunnut l\u00e4hte\u00e4, oli sanonut ett\u00e4 kuolen kohta, en selvi\u00e4 siit\u00e4 reissusta. H\u00e4nell\u00e4 oli ollut jo l\u00e4htiess\u00e4 keuhkokuume. Ukki ei tietenk\u00e4\u00e4n j\u00e4tt\u00e4nyt mummoa kotiin, koska h\u00e4nkin joutui l\u00e4htem\u00e4\u00e4n. Sinne vaan hevosella parikymment\u00e4 kilometri\u00e4 Nurmeksen kauppalan asemalle ja h\u00e4rk\u00e4vaunuun. Matka Ylivieskan kautta Kalajoelle oli raskas.<\/p>\n

Mummon evakkotaival p\u00e4\u00e4ttyi 1939, h\u00e4n kuoli 68-vuotiaana. Hautajaisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oli kova pakkanen, minut ja veljeni Pentti vietiin kirkonl\u00e4mmitt\u00e4j\u00e4n kellariin, ettemme olisi j\u00e4\u00e4tyneet. Mummo ehti olla evakossa vain 14 p\u00e4iv\u00e4\u00e4. h\u00e4net on haudattu Kalajoen hautausmaalle aivan kirkon l\u00e4helle ison koivun alle.<\/p>\n

Pyykk\u00f6l\u00e4n tuvan leivinuuniin mahtui parikymment\u00e4 suurta ruisleip\u00e4\u00e4 kerralla paistumaan. Martta t\u00e4ti, joka teki el\u00e4m\u00e4nty\u00f6ns\u00e4 kotipaikallaan naimattomana, hoiti talouden ja karjan ja siin\u00e4 sivussa, vanhempiensa kuoleman j\u00e4lkeen, poikamies veljekset samassa huushollissa. Kun h\u00e4n vanhana ja kuluneena kiipesi v\u00e4lill\u00e4 uuninpankolle k\u00f6ll\u00f6ttelem\u00e4\u00e4n, hautomaan kolottavia luitaan, sanoi olevansa Pariisissa. H\u00e4nen sitke\u00e4 uurastuksensa kaikessa ty\u00f6ss\u00e4 ei olisi ollut mahdollista ilman mahtavaa huumoria. Sit\u00e4 h\u00e4n sai irti joka k\u00e4\u00e4nteess\u00e4. H\u00e4n lauleskeli lehmille \u201dk\u00e4\u00e4nn\u00f6sbiisej\u00e4\u201d jo -40 ja -50 luvuilla. Esimerkiksi sanat, \u201dsilmiss\u00e4 niiss\u00e4 on kev\u00e4t ja syys\u201d, k\u00e4\u00e4ntyi silmiss\u00e4, suussa ja sieraimissa. Lehm\u00e4t kuuntelivat lumoutuneina. Pieni valssi vasikan juottosangon kanssa oli kuin terapiaa.<\/p>\n

H\u00e4nen nuoruudenhaaveensa oli ollut opiskella kansakoulunopettajaksi. Jostain syyst\u00e4 haave ei toteutunut, mutta koko suvun tapahtumat vuosilukuineen, syntym\u00e4- ja kuolinp\u00e4ivineen h\u00e4n muisti kuin kirjasta olisi lukenut. H\u00e4n oli suvun k\u00e4velev\u00e4 tieto (sana) kirja.<\/p>\n

Talon takana oli iso sahajauhokasa johon oli talvella peitelty j\u00e4rvest\u00e4 sahatut ja hevosreell\u00e4 suuret j\u00e4\u00e4lohkareet. Kes\u00e4ll\u00e4 niit\u00e4 pengottiin ja hakattiin eri kokoisia paloja kellariin maito- ja kermatonkkien ymp\u00e4rille. N\u00e4in saatiin maidot nopeasti j\u00e4\u00e4hdytetyksi. Talon toisessa p\u00e4\u00e4dyss\u00e4, kasvimaan vieress\u00e4, kasvimaan vieress\u00e4, oli huvimaja. Se oli tehty seip\u00e4ist\u00e4 m\u00f6kin malliseksi. Sen seini\u00e4 pitkin kasvoi yl\u00f6sp\u00e4in humalapensasta. Pensaat tavoittivat toisensa majan harjalla. Maja oli kes\u00e4helteill\u00e4 mukavan vilpoinen. Siin\u00e4 oli kapeat penkit. Martta t\u00e4ti lep\u00e4ili siell\u00e4 joskus sunnuntaisin, kun oli hiukan vapaa-aikaa.<\/p>\n

Pihan toisella laidalla oli iso kivinavetta johon sopi l\u00e4hemm\u00e4s kaksikymment\u00e4 lehm\u00e4\u00e4. Karsinapaikkoja oli vasikoille ja lampaille. Karjakeitti\u00f6ss\u00e4 oli k\u00e4sipumppu jolla veivattiin vesi isoon, korkeaan altaaseen, josta se meni lehmien edess\u00e4 olevaan juottokuppiin. itse kaivo oli l\u00e4hell\u00e4 navettaa. Se oli hirmuisen syv\u00e4. Vasta ollessani n. 15 vuotias, uskalsin nostaa siit\u00e4 vett\u00e4. Silti muistivat aina varoitella \u201del\u00e4 puttoo kaevoon\u201d.<\/p>\n

Sauna oli my\u00f6s kaivon l\u00e4hettyvill\u00e4. Ikivanha savusauna suuri kiuas nurkassa, nokiset lauteet per\u00e4sein\u00e4ll\u00e4. Muuripata saunan eteistilassa johon vesi kannettiin siit\u00e4 hurjan syv\u00e4st\u00e4 kaivosta. Puiset korvot saunassa joihin kylm\u00e4 ja kuuma vesi taas kannettiin. Likavedet puolestaan saivat valua lauteiden ja harvan lattian l\u00e4pi jonnekin. N\u00e4in oli tapana silloin ja puhdasta tuli. Liisa Hukkanen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Pyykk\u00f6l\u00e4 Kuumat kivet polttelivat jalkapohjiani, tuoksuva mets\u00e4 marjam\u00e4tt\u00e4ineen. Tulinen surina ymp\u00e4rill\u00e4. Vaimeat ty\u00f6n \u00e4\u00e4net kuuluivat rantaniitylt\u00e4. Hevosia komennettiin haravakoneen vedossa. Suuret lehm\u00e4t laiskasti m\u00e4rehtien vahtivat minua korkean aidan takaa. Kiipe\u00e4n rinnett\u00e4 ylemm\u00e4ksi ker\u00e4ten marjoja pieneen astiaan. L\u00e4heisest\u00e4 pensaasta kuuluu outo rusahdus. L\u00e4hden nopeasti juoksemaan takaisin. P\u00e4\u00e4sen hikisen\u00e4 aitauksen portille ja helpottuneena k\u00e4velen mummolan pihalle. Olin … Jatka artikkeliin Muistelmia_9 Liisa Hukkanen os. Pyykk\u00f6<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[],"class_list":["post-279","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-muistelmat"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/279","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=279"}],"version-history":[{"count":1,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/279\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":280,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/279\/revisions\/280"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=279"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=279"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=279"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}