Otteita Urpo Bergin kirjasta: Sanni Virnes:<\/p>\n
Taivu, mutta \u00e4l\u00e4 katkea<\/strong><\/p>\n Esipuhe<\/p>\n Ajan kaari 1920\u2011luvun alusta vuoteen 2001 on huimaavan pitk\u00e4, jos sit\u00e4 mitataan muutoksen m\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 ja kehityksen vauhdilla edellisiin vuosisatoihin verrattuna. Kahdeksankymment\u00e4 vuotta sitten Suomi oli juuri itsen\u00e4istynyt maatalousvaltainen yhteiskunta. Nyt kuulumme Euroopan Unioniin ja el\u00e4mme avaruusaikaa kansalliset rajat ylitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 tietoyhteiskunnassa. T\u00e4m\u00e4n kaaren alle mahtuu paljon, my\u00f6s kansamme kohtalonvuodet 1939\u201145.<\/p>\n Sanni Maria Virnes, o.s. Pyykk\u00f6, on n\u00e4hnyt kaikki nuo p\u00e4iv\u00e4t, viikot, kuukaudet ja vuodet. H\u00e4n on syntynyt 17. helmikuuta 1921 Lieksan Saarivaarassa. Lapsuutensa h\u00e4n on el\u00e4nyt sen ajan suurperheess\u00e4 Pyykk\u00f6jen sukutilalla Pielisen rannalla. Nuoruudessaan h\u00e4n oli Posti\u2011 ja lenn\u00e4tinlaitoksen palveluksessa Matkasel\u00e4ss\u00e4, sodan aikana Kiteell\u00e4 ja sen j\u00e4lkeen Tohmaj\u00e4rvell\u00e4. My\u00f6hemmin 1950\u2011luvulla h\u00e4n toimi K\u2011kauppiaana Etel\u00e4\u2011Savossa, viimeksi Mikkelin Ihastj\u00e4rvell\u00e4.<\/p>\n Syv\u00e4 hengellinen murros, uudestisyntymisen kokemus vuodenvaihteessa 1945\u201146 ravisteli el\u00e4m\u00e4n arvot ja kuviot uuteen j\u00e4rjestykseen. Kutsumus vahvistui, ja 1960\u2011luvun alussa kauppiaasta tuli p\u00e4\u00e4toiminen evankelista. Sanni Virnes on l\u00e4ht\u00f6isin ev.lut. kirkon piirist\u00e4, mutta varsinaisen el\u00e4m\u00e4nty\u00f6ns\u00e4 h\u00e4n on tehnyt vapaakirkollisena sananjulistajana. T\u00e4m\u00e4n kirjan alkuosassa Sanni Virnes kertoo el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n ja ty\u00f6st\u00e4\u00e4n, erityisesti hengellisest\u00e4 kutsumuksestaan. Kaikki kirjan tapahtumat ovat totta, mutta ne eiv\u00e4t ole tarkasti aikaj\u00e4rjestyksess\u00e4. Joissakin tapauksissa on katsottu sopivaksi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 mainitsematta aika, paikka ja henkil\u00f6iden nimet.<\/p>\n El\u00e4m\u00e4kerrallisessa jaksossa on my\u00f6s h\u00e4nen ty\u00f6toverinsa Eila Tiihosen teksti\u00e4. Eilan tarkat p\u00e4iv\u00e4kirjat koko heid\u00e4n yhteisty\u00f6ns\u00e4 ajalta 1950\u2011luvun lopusta l\u00e4htien ovat olleet arvokas apu asiatietojenja p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4rien tarkistamisessa. Kirjan loppuosa on Sanni Virneksen sananjulistusta, joka on poimittu h\u00e4nen nauhoitetuista puheistaan 1970\u2011luvulta alkaen. Lainatut raamatunkohdat ovat vuoden 1938 Kirkkoraamatusta, koska se on Sanni Virneksen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 suomennos. Johdanto ja otsikointi ovat toimittajan tekemi\u00e4.<\/p>\n Kes\u00e4ll\u00e4 2001<\/p>\n \/\/Urpo BergAlla\/\/<\/p>\n luku: Pyykk\u00f6l\u00e4:<\/p>\n Pyykk\u00f6l\u00e4<\/p>\n Olen el\u00e4nyt lapsuuteni 1920\u2011luvulla suurperheess\u00e4 Lieksan Saarivaarassa Pyykk\u00f6jen sukutilalla, jota hallitsi ukkimme Junno vaimonsa Marian kanssa. Heill\u00e4 oli kaksi poikaa, Antti ja Matti, sek\u00e4 yksi kasvattilapsi, Anni R\u00e4ysten. Is\u00e4ll\u00e4ni Matilla ja \u00e4idill\u00e4ni Annalla oli viisi lasta: Lyydia, Emma, Nikolai (Niku), Heikki ja Sanni. Is\u00e4ll\u00e4ni oli my\u00f6s renki, Matti Bamberg. Antti\u2011sed\u00e4ll\u00e4 oli kuusi lasta: Mari, Antti (h\u00e4nell\u00e4 oli jo oma perhe, vaimo Lyyti ja kaksi lasta, Valma ja Valde), Juho, Hilja, Elsa ja Veikko.<\/p>\n Talossa oli iso perhetupa, kooltaan kuusi kertaa yhdeks\u00e4n metri\u00e4. Tuvan nurkassa oli iso leivinuuni ja sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 lapsille hyv\u00e4 leikkipaikka. Uunin edustalla oli hiilitakka ja pitk\u00e4 hella, jossa koko yhteisen suurperheen ruoka valmistettiin. Leip\u00e4\u00e4 leivottiin leivinuunissa joka p\u00e4iva. Isossa perhetuvassa miehet tekiv\u00e4t reet, kelkat, sukset ja p\u00e4revakat, joilla kannettiin el\u00e4imille rehut ja kuivikkeet. Talvella tuvassa n\u00e4htiin my\u00f6s hevosten kengitt\u00e4minen. Se oli lapsista uljas n\u00e4ky.<\/p>\n P\u00e4reit\u00e4 oli kiskottava paljon, sill\u00e4 niit\u00e4 tarvittiin valaise\u00admaan pimeit\u00e4 paikkoja. Perhetuvassa oli kyll\u00e4 iso \u00f6ljylamp\u00adpu, mutta se ei riitt\u00e4nyt valaisemaan koko tupaa. Em\u00e4nnill\u00e4 oli usein p\u00e4retuli uunin liedell\u00e4 keitti\u00f6puuhia valaisemassa. Tuvan ja porstuan lattiat oli tehty paksuista, maalaamat\u00adtomista lankuista. Katajaluudalla niit\u00e4 pestiin ja hangattiin, ja sunnuntaisin lattialle. levitettiin pyh\u00e4n kunniaksi raidalliset r\u00e4symatot. Naisilla oli monta rukkia, joilla villat ja pellavat kehr\u00e4ttiin langoiksi. Talon jossain nurkassa oli aina kangaspuut; milloin kudottiin piikkokangasta, milloin tehtiin erilaisia raanuja ja mattoja. Kaikki tarveaineet oli saatava luonnosta. Pellavaa kasvatettiin itse ja villat kerittiin omista lampaista.<\/p>\n Suuren perhetuvan erotti yksityisten perheiden huoneista porstua, jonka molemmissa p\u00e4iss\u00e4 oli ulko-ovet. Perheet eliv\u00e4t omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 omissa huoneissaan. Suuressa perheess\u00e4 oli hyv\u00e4 sopu. El\u00e4m\u00e4n koettelemukset olivat hioneet luonteens\u00e4rmi\u00e4 niin, ett\u00e4 kaikki kunnioittivat ja auttoivat toinen toistaan. Veljessota oli takanap\u00e4in mutta vanhemmilla hyvin mieless\u00e4, pula-aika pettuleipineen ja yleinen lama koetteli koko Suomen kansaa. \u00c4idit opettivat lapsensa rukoilemaan; iltaisin jokainen sai vuorollaan rukoilla oman rukouksensa.<\/p>\n Meill\u00e4 lapsilla oli hauskaa yhdess\u00e4. Kerran leikkiess\u00e4mme ison tuvan uunin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 emme huomanneet kaikkia vaaratekij\u00f6it\u00e4. Uunin vieress\u00e4 leivontap\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 liinan alla oli leip\u00e4taikina nousemassa. Emma oli liian l\u00e4hell\u00e4 reunaa, ja ottaessaan palloa kiinni h\u00e4n horjahti suoraan taikinapyttyyn. Se oli vakava tilanne, joka ei silloin naurattanut, mutta vuosien saatossa siit\u00e4 on tullut yhteinen hauska muisto.<\/p>\n Joskus toisella kertaa ruokaettoneen aikana leikimme Veikko-serkun kanssa uunin p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Ettoneella lasten piti olla ihan hiljaa. Me t\u00e4ytimme ne pitk\u00e4n sukanvarren kaikenlaisella tavaralla. Sitten, hiiren hiljaisuuden vallitessa, viskasin sukan keskelle lattiaa ja huusin: \u201dY\u00f6jalka tulee!\u201d En tiennyt, mit\u00e4 se merkitsee, mutta olin kuullut sellaisen sanonnan. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen alkoi takaa-ajo: renki Matti ajoi takaa riihen ymp\u00e4ri ja sanoi: \u201dKyll\u00e4 sin\u00e4, tytt\u00f6, viel\u00e4 tied\u00e4t!\u201d<\/p>\n Ukki ja mummi pitiv\u00e4t hyv\u00e4n j\u00e4rjestyksen. Lapset eiv\u00e4t saaneet yleisesti ottaen pit\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4, eik\u00e4 perhetuvassa saanut h\u00e4irit\u00e4. Ulkona juoksimme ja leikimme. Me lapset osasimme kuvailla maailmanlopunkin ja tiesimme, kenet Jeesus taivaaseen ottaa. Ei meid\u00e4n taivaaseemme kovin paljon ihmisi\u00e4 mahtunut, kun maailman rajakin oli Lieksassa ja Pieliseen kaikki p\u00e4\u00e4ttyi. Lapsena meill\u00e4 oli lapsen mielikuvat ja lapsen uteliaisuus. Vauvojen syntyminen oli meille suuri kysymys, mutta siit\u00e4 ei puhuttu koskaan. Kun Antin vaimo Lyyti sai lapsen, kysymys nousi taas esille. \u201dNe vain l\u00f6ytyv\u00e4t saunan lattian alta\u201d, meille sanottiin.<\/p>\n Er\u00e4\u00e4n kerran menimme Elsan ja Veikon kanssa etsim\u00e4\u00e4n pient\u00e4 vauvaa saunan lauteitten alta. Siell\u00e4 ei ollut puulattiaa ollenkaan. Teimme paljon ty\u00f6t\u00e4 kuokalla ja lapiolla. Ruoka ajan tultua meit\u00e4 huudeltiin ja etsittiin kaikkialta. Huudon kuultuamme vastasimme jo aika syv\u00e4st\u00e4 maakuopasta: \u201dT\u00e4\u00e4ll\u00e4 ollaan!\u201d Kyll\u00e4 siin\u00e4 oli meill\u00e4 selitt\u00e4mist\u00e4 ja anteeksipyyt\u00e4mist\u00e4 luvattomasta ty\u00f6st\u00e4. Ei silloin n\u00e4ist\u00e4 asioista kukaan saanut puhua.<\/p>\n Minulla oli onnellinen lapsuus. Viel\u00e4kin on syyt\u00e4 kiitt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4 is\u00e4st\u00e4 ja \u00e4idist\u00e4, jotka rakastivat lapsiaan. Olin perheemme nuorin ja siksi sain osakseni enemm\u00e4n rakkautta ja huomaavaisuutta; sain istua \u00e4idin syliss\u00e4 ja is\u00e4n polvella useammin kuin vanhemmat sisarukseni. Is\u00e4ll\u00e4 oli tapana pit\u00e4\u00e4 k\u00e4sist\u00e4 kiinni ja polvella k\u00f6r\u00f6tellen lausua: \u201dK\u00f6r\u00f6 k\u00f6r\u00f6 kirkkoon, papin ja lukkarin tupaan, valkoisella varsalla, ruskealla ruunalla, kirjavalla kissalla, kolip\u00e4\u00e4ll\u00e4 koiralla\u201d, kunnes \u201dreki pani puuskista\u201d, kaatui, ja hangessa oltiin. Kun \u201dreki pani puuskista\u201d, is\u00e4 heitti minut kaatumaan jalkojensa varassa. Voi, miten hauskaa se oli! Usein sain jalkoineni polkea is\u00e4n selk\u00e4\u00e4, kun se oli kipe\u00e4. Palkkana oli aina mansikkakaramelleja, joten aika usein kyselin, onko is\u00e4ll\u00e4 selk\u00e4 kipe\u00e4.<\/p>\n Ensimm\u00e4inen joulukirkko<\/p>\n Jouluaatto oli perheiden yhteinen juhla. Lapset leikkiv\u00e4t ison kuusen ymp\u00e4rill\u00e4 perhetuvassa, joulupukki oli jokavuotinen vieras aattoiltana. Pula-aikanakin lahjoja oli syksyst\u00e4 l\u00e4htien valmisteltu \u00f6in ja p\u00e4ivin lapsilta salassa. Kaikki suurperheen lahjat olivat samassa korissa. Olimme niist\u00e4 kiitollisia. Jouluy\u00f6n\u00e4 ruokaa oli tarjolla koko y\u00f6n. Ensimm\u00e4inen joulukirkossa k\u00e4yntini oli juhlien juhlaa. Aamunelj\u00e4lt\u00e4 alettiin valmistautua l\u00e4ht\u00f6\u00f6n; hevonen valjaisiin, karhuntalja reen per\u00e4\u00e4n, lapset v\u00e4llyjen alle l\u00e4mpim\u00e4\u00e4n \u00e4idin kanssa ja is\u00e4 ohjastamaan. Kulkunen kilisi, ja aisakello soi, kun ajettiin t\u00e4htitaivaan alla. Matkaa oli nelj\u00e4toista kilometri\u00e4.<\/p>\n Juhlan tuntu syd\u00e4mess\u00e4 astuimme kynttil\u00f6in valaistuun kirkkoon. Urkujen mahtavaa pauhua kuunnellen kirkkov\u00e4ki yhtyi veisaamaan: \u201dOi Jeesus, t\u00e4nne maailmaan et tullut itses t\u00e4hden, mua auttamaan s\u00e4 tulit vaan, mun kurjuuteni n\u00e4hden.\u201dOli siin\u00e4 lapselle miettimist\u00e4. Viel\u00e4 kotonakin t\u00e4ytyi \u00e4idilt\u00e4 kysy\u00e4: \u201dMitenk\u00e4 kurja min\u00e4 sitten olin, kun Jeesuksen piti tulla minua auttamaan? Eik\u00f6 muita kurjia ollutkaan? Paluumatkalla kulkusten ja aisakellojen helin\u00e4ss\u00e4 oli toinen s\u00e4vy. Siihen aikaan is\u00e4nnille oli kunnia-asia, ett\u00e4 jouluaamuna kirkkoreen edess\u00e4 oli talon paras hevonen ja matka kirkosta kotiin ajettiin kilpaa. Oli siin\u00e4 kavioiden kopsetta! Lumi vain tuprusi, kun is\u00e4nn\u00e4t jouluaamun h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 kokeilivat, kenell\u00e4 se paras juoksija on. Kotiin tultuamme oli suuren perheen yhteinen, perinteinen jouluateria ja jouluevankeliumin lukeminen. Sitten lapset saivat leikki\u00e4 leikkej\u00e4\u00e4n joulukuusen ymp\u00e4rill\u00e4.<\/p>\n Sukupolvenvaihdos ja Pyykk\u00f6l\u00e4n jakaminen<\/p>\n Vanhanis\u00e4nn\u00e4n, Junnon, rautaiset voimat alkoivat heiket\u00e4, ja ik\u00e4\u00e4kin h\u00e4nell\u00e4 oli jo 85 vuotta. Pyykk\u00f6l\u00e4 oli sukutila, joka siirtyi aina seuraavalle sukupolvelle. Niinp\u00e4 ukki ja mummi p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t siirt\u00e4\u00e4 tilan hallinnan ja omistuksen pojilleen, Antille ja Matille. Veljekset sopivat, ett\u00e4 siirron astuessa voimaan Pyykk\u00f6l\u00e4n tila jaetaan kahteen osaan. Niinp\u00e4 Antti-set\u00e4 ja is\u00e4ni Matti vaimoineen meniv\u00e4t Lieksaan tuomarin luo jakosopimusta tekem\u00e4\u00e4n. Pellot ja mets\u00e4t oli jaettava, satoja hehtaareja maata.<\/p>\n Is\u00e4ni halusi rakennuttaa perheelleen uuden kodin yhteisen talon puista. Antti-set\u00e4 j\u00e4isi perheineen ukin ja mummin kanssa vanhalle paikalle, niin my\u00f6s Antti-sed\u00e4n poika Antti, joka oli jo perheellinen. Sopimus oli hyv\u00e4. Se mahdollisti p\u00e4\u00e4semisen eteenp\u00e4in pienemm\u00e4ll\u00e4 rakentamisella. T\u00e4h\u00e4n suuntaan elettiin ja toimittiin kaikessa, kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 piti maanmittarien tulla suorittamaan jako.<\/p>\n Surullinen Heikinp\u00e4iv\u00e4<\/p>\n Sitten tuli tuo surun p\u00e4iv\u00e4, 19. helmikuuta 1926. \u00c4iti\u00e4 ja is\u00e4\u00e4 oli pyydetty heikinp\u00e4iville kauppias Kemppaiselle. Is\u00e4n oli ment\u00e4v\u00e4 aamup\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 mets\u00e4ty\u00f6maalle sopimaan miesten kanssa hakkuista ja ajoista. Kun h\u00e4n tuli kotiin, keskusteltiin Heikinp\u00e4ivist\u00e4. \u00c4iti sanoi: \u201dKun meill\u00e4 on omakin Heikki? Olen kutonut h\u00e4nelle sukat ja ommellut paidan, eik\u00f6h\u00e4n me juhlita omaa Heikki\u00e4’ Is\u00e4 oli samaa mielt\u00e4 ja sanoi, ett\u00e4 lepoakin tarvitaan. Heikinp\u00e4iv\u00e4kahvit juotiin oman perheen kesken, vieraina Elsa ja Veikko. Juhla oli Heikille mieluinen.<\/p>\n Illalla naapurin is\u00e4nt\u00e4 tuli kuitenkin houkuttelemaan sinne kauppias Kemppaiselle. \u00c4iti toijui heti: \u201dEi tule mieleenk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 l\u00e4htisimme! Is\u00e4kin on niin v\u00e4synyt.\u201d Mies ei hellitt\u00e4nyt, vaan jatkoi pyyt\u00e4mist\u00e4\u00e4n: \u201dMenn\u00e4\u00e4n me miehet, ei minunkaan vaimo l\u00e4hde, ja siell\u00e4 on kuulemma oikein ruokapidot. Is\u00e4 taipui. Hevonen valjastettiin. Is\u00e4 pukeutui kyl\u00e4ilyvaatteisiin ja pitk\u00e4\u00e4n turkkiin. L\u00e4htiess\u00e4\u00e4n h\u00e4n sanoi \u00e4idille: \u201d\u00c4l\u00e4 sammuta ison tuvan lamppua, min\u00e4 en viivy kauan. On helpompi tulla kotiin, kun valot n\u00e4kyv\u00e4t.\u201d<\/p>\n Ilta oli pitk\u00e4 is\u00e4\u00e4 odottaessa – miss\u00e4 h\u00e4n viipyy? Vanhin sisareni Lyydia l\u00e4hti suksilla kahden ja puolen kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n Kemppaiselle is\u00e4\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n. Pihaan tultuaan h\u00e4n n\u00e4ki tutun hevosen kiinnitettyn\u00e4 hevospuomiin, hein\u00e4tukko edess\u00e4 ja v\u00e4lly sel\u00e4ss\u00e4. Oli keskitalven pakkanen. Talo oli valaistu, ja h\u00e4n yritti menn\u00e4 sis\u00e4lle. Ulkoeteisess\u00e4 h\u00e4n tapasi talon nuoremman pojan, Mikon (josta my\u00f6hemmin tuli sisareni Emman mies) ja kysyi is\u00e4\u00e4. Mikko vastasi: \u201d\u00c4sken ne sy\u00f6m\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4siv\u00e4t ja nyt n\u00e4kyv\u00e4t olevan kahvilla. Varmaan sen j\u00e4lkeen l\u00e4htev\u00e4t pois.\u201d<\/p>\n T\u00e4m\u00e4n kuultuaan sisareni hiihteli kotiin ja kertoi mit\u00e4 oli n\u00e4hnyt ja kuullut. Pojat Nikolai ja Heikki sanoivat: \u201dNyt me l\u00e4hdemme nukkumaan, kyll\u00e4 se is\u00e4 sielt\u00e4 ajastaan tulee.\u201d\u00c4iti sanoi per\u00e4\u00e4n: \u201dMuistakaa siunata itsenne.\u201d Min\u00e4 en halunnut menn\u00e4 nukkumaan, koska \u00e4iti, Lyydia ja Emmakin j\u00e4iv\u00e4t odottamaan. Mutta uni painoi kovasti, ja Emma sanoi: \u201dK\u00e4y vain tuvan s\u00e4ngyn p\u00e4\u00e4lle nukkumaan. Min\u00e4 her\u00e4t\u00e4n sinut, kun is\u00e4 tulee.\u201dY\u00f6 oli pitk\u00e4 ja tuskainen, poikkeus meid\u00e4n kodissamme, sill\u00e4 is\u00e4 oli kodin ihminen, harvoin kyl\u00e4\u00e4n l\u00e4htev\u00e4. Rukous ja kysely vuorottelivat. Miksi?<\/p>\n Aamutunneilla tuli sanantuoja. Is\u00e4 oli kahvip\u00f6yd\u00e4st\u00e4 kaatunut yht\u00e4kki\u00e4 kasvoilleen lattialle hokien: \u201dKoskee, koskee.\u201dH\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 nostettiin tyynylle ja l\u00e4\u00e4k\u00e4ri\u00e4 l\u00e4hdettiin hakemaan heti. L\u00e4\u00e4k\u00e4ri tulikin, mutta h\u00e4n ei tehnyt mit\u00e4\u00e4n tutkimusta. Lamppu k\u00e4dess\u00e4 h\u00e4n kiersi lattialla makaavan miehen ymp\u00e4rill\u00e4, tunnusteli t\u00e4m\u00e4n valtimoa ja sanoi: \u201d\u00c4killinen, raju syd\u00e4nkohtaus, ja tulos on n\u00e4kyviss\u00e4: h\u00e4n on kuollut.\u201dHirve\u00e4 uutinen! K\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n! \u00c4iti py\u00f6rtyi minun p\u00e4\u00e4lleni s\u00e4nkyyn. Her\u00e4sin siihen, kun Emma-sisko veti minua pois tajuttoman \u00e4idin alta. Lyydia k\u00e4vi hakemassa pojat ja vei sed\u00e4n joukolle tiedon, mit\u00e4 meille kuuluu.<\/p>\n En heti ymm\u00e4rt\u00e4nyt, mit\u00e4 on tapahtunut. Aloin vain itke\u00e4: \u201d\u00c4iti, \u00e4iti, mit\u00e4 sinulle on tapahtunut?\u201d Lyydia otti minut syliins\u00e4: \u201dVoi rakas lapsi, meid\u00e4n is\u00e4 on kuollut, ja \u00e4iti on tiedon saatuaan py\u00f6rtynyt. Kyll\u00e4 \u00e4iti selvi\u00e4\u00e4, Emma hoitaa h\u00e4nt\u00e4.\u201d Is\u00e4 kuollut, \u00e4iti py\u00f6rtynyt, n\u00e4ink\u00f6h\u00e4n me kaikki kuolemme? Samassa nelj\u00e4 miest\u00e4 kantoi kuolleen is\u00e4n s\u00e4ngynpeiteraanulla keskelle ison tuvan lattiaa. Kuolemankauhu t\u00e4ytti kaikkien syd\u00e4met. Vanha ukki seisoi mykk\u00e4n\u00e4. Antti-set\u00e4 yritti itkunsekaisella \u00e4\u00e4nell\u00e4 rukoilla: \u201dHyv\u00e4 Jumala, armahda meit\u00e4. Me olemme syntisin suku t\u00e4ss\u00e4 maassa. Anna anteeksi, hyv\u00e4 Jumala, meid\u00e4n syntimme. Vahvista kuolleen veljeni vaimoa ja poista h\u00e4nen ylt\u00e4\u00e4n kuoleman henki.\u201d<\/p>\n Is\u00e4n poismeno murskasi kaikki tulevaisuudenhaaveet. Ihana lapsuus p\u00e4\u00e4ttyi suureen suruun. Is\u00e4n maallinen maja siunattiin Pyykk\u00f6jen sukuhautaan Lieksan M\u00e4hk\u00f6ss\u00e4. H\u00e4nt\u00e4 saattamassa oli suuri joukko, kolmekymment\u00e4kaksi hevoskuntaa.<\/p>\n Ty\u00f6t\u00e4 ja opiskelua<\/p>\n El\u00e4m\u00e4n oli jatkuttava. Kovimmassa paineessa oli surun ja ty\u00f6n uuvuttama \u00e4iti, jonka t\u00e4ytyi viiden lapsensa kanssa vied\u00e4 l\u00e4pi niit\u00e4 suunnitelmia, jotka is\u00e4 oli tehnyt. Asian hoitamista vaikeutti se, ettei laki sallinut \u00e4idin toimia alaik\u00e4isten lastensa holhoojana, koska h\u00e4nell\u00e4 oli osuus jaettavaan tilaan. Lapsille m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin \u201dvirkaholhooja\u201d. Kaikista vaikeuksista huolimatta meill\u00e4 oli muutamien vuosien kuluttua oma koti noin sadan metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 entisest\u00e4. Sinne v\u00e4hitellen muutimme. Saimme navetan, riihen, saunan, aitan ja kaivon. El\u00e4m\u00e4 alkoi tasaantua. Oli aika katsoa vaikeuksien yli eteenp\u00e4in.<\/p>\n Kansakoulu sijaitsi kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kotoa. Kiertokoulun, kansakoulun ja jatkokoulun oppim\u00e4\u00e4r\u00e4n suoritettuani minun teki kovasti mieli jatkaa opintiell\u00e4, ja p\u00e4\u00e4sinkin Joensuun Kansanvalistusseuran kirjeopistoon nuorisolinjalle. Maalaistyt\u00f6n sielussa paloi kova tiedonjano. Syksyll\u00e4 alkoi kauppakoulu, johon opettajani minua rohkaisi ja innosti hakemaan. Holhoojani ei kuitenkaan p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt. H\u00e4n sanoi vain: \u201dMinut on valtuutettu ennen kaikkea alaik\u00e4isten lasten taloudenhoitajaksi, enk\u00e4 jaetussa tilassa voi yhdelle antaa t\u00e4llaista suositusta.\u201d Opettajanikin yritti viel\u00e4 vaikuttaa h\u00e4neen, mutta se ei auttanut.<\/p>\n Samana syksyn\u00e4 sanomalehti Karjalaisessa oli ilmoitus, ett\u00e4 Matkasel\u00e4n valtionpuhelinkeskus hakee henkil\u00f6\u00e4 puhelunv\u00e4litt\u00e4j\u00e4n virkaan 1.9.1937 alkaen. Hakemukset oli l\u00e4hetett\u00e4v\u00e4 Matkasel\u00e4n keskuksen hoitajalle Hilja Tikalle. Hain sit\u00e4 virkaa, teetin j\u00e4ljenn\u00f6kset todistuksistam, opettaja Lepp\u00e4koski antoi suosituksen, ja tulin valituksi. Kiireiset matkavalmistelut alkoivat. Ensin oli teht\u00e4v\u00e4 syysty\u00f6t ja hoidettava monenlaisia asioita. Veljeni Niku osti minulle kauniit pikkukeng\u00e4t, \u00e4iti muut matkavarusteet. Huolellisesti \u00e4iti varusti minut matkalle niin, ettei alkuun mit\u00e4\u00e4n puuttunut. Itkien l\u00e4hdin veljien, sisarusten ja serkkujen keskelt\u00e4 kohti tuntematonta tulevaisuutta. En ollut aikaisemmin k\u00e4ynyt Lieksaa kauempana, saati ett\u00e4 olisin matkustanut junassa.<\/p>\n \u00c4idin katajatikku<\/p>\n \u00c4iti saatteli minua t\u00e4lle ensimm\u00e4iselle junamatkalleni. Lieksan rautatieasemalla h\u00e4n antoi minulle pienen kauniin k\u00e4\u00e4r\u00f6n ja sanoi: \u201dS\u00e4ilyt\u00e4 t\u00e4m\u00e4 vertauskuvanasi; taivu, mutta \u00e4l\u00e4 katkea. Taivaan Jumala pit\u00e4k\u00f6\u00f6n sinusta hyv\u00e4n huolen!\u201d Siin\u00e4 asemalla kaulakkain \u00e4idin kanssa olimme, kunnes tuli kuulutus: \u201dJuna l\u00e4htee.\u201d Nousin vaunun rappusille ja kyynelten l\u00e4pi katsoin viel\u00e4 pient\u00e4, suloista \u00e4iti\u00e4ni -ja syd\u00e4meni pamppaili kiihke\u00e4sti. Junaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni nostelin tavarani hyllyille ja valitsin ikkunapaikan. Istuessani avasin saamani pienen k\u00e4\u00e4r\u00f6n. Siin\u00e4 oli \u00e4idin k\u00e4sialalla kirjoitettu sanat \u201dTaivu, mutta \u00e4l\u00e4 katkea\u201d ja lyhyt katajatikku. Ik\u00e4v\u00e4 valtasi mieleni entist\u00e4 enemm\u00e4n. Vedin ikkunaverhon silmilleni ja sen takana itkin.<\/p>\n Matka jatkui hitaasti eteenp\u00e4in. Joensuun asemalla ravintolassa k\u00e4ynyt, miellytt\u00e4v\u00e4n tuntuinen rouva istui minua vastap\u00e4\u00e4t\u00e4. H\u00e4n raotti ikkunaverhoa, pyysi anteeksi ja sanoi: \u201dTulit Lieksan asemalta ja varmaan erosit \u00e4idist\u00e4si. Kun sit\u00e4 katsoin, ajattelin lohduttaa sinua ja ostin t\u00e4m\u00e4n virvokepullon, jos se v\u00e4h\u00e4n helpottaisi.\u201d Voi, mik\u00e4 ihminen, voi mik\u00e4 punainen limonaadipullo, ja mit\u00e4 se merkitsik\u00e4\u00e4n tuossa tilanteessa! Matkasel\u00e4n asemalla oli vastassa Arma Tikka. H\u00e4nest\u00e4 tuli minulle hyv\u00e4 yst\u00e4v\u00e4 ja ty\u00f6toveri. Puhelinkeskustalo oli 800 metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 asemalta. Arma n\u00e4ytti minulle pienen, keitti\u00f6st\u00e4 verholla eristetyn huoneen, jossa oli lipasto, vaatekomero, pieni p\u00f6yt\u00e4, tuoli ja vuode. \u201dT\u00e4ss\u00e4 saat asua, kunnes voit hankkia tilavamman huoneen\u201d, h\u00e4n sanoi. Sitten vain esimiehen puheille.<\/p>\n Toimistonhoitaja Hilja Tikka oli kookas ja ryhdik\u00e4s, h\u00e4nen katseensa tuntui menev\u00e4n l\u00e4vitseni, ja pelk\u00e4sin. Tervehdin h\u00e4nt\u00e4 syv\u00e4\u00e4n niiaten. Ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4 puhelinkeskuksessa alkoi kahdeksalta ja p\u00e4\u00e4ttyi illalla yhdeks\u00e4lt\u00e4. P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 oli tunnin mittainen ruokatunti. Ty\u00f6viikko oli maanantaista lauantaihin, ja my\u00f6s joka kolmas sunnuntai oli ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4. \u201dEnsimm\u00e4inen vuosi on harjoitteluaikaa, sitten odotamme Posti- ja lenn\u00e4tinlaitokselta sinulle nimityst\u00e4 puhelunv\u00e4litt\u00e4j\u00e4ksi omaan palkkaluokkaasi\u201d, Hilja Tikka sanoi. Sitten h\u00e4n n\u00e4ytti toimistohuoneen ja siell\u00e4 tuolini keskusp\u00f6yd\u00e4n edess\u00e4.<\/p>\n Ty\u00f6vuorot olivat pitki\u00e4 ja aluksi ty\u00f6 hankalaakin, sill\u00e4 monet pyysiv\u00e4t puhelun yhdist\u00e4mist\u00e4 kertomalla vain sen henkil\u00f6n nimen, jonka numeroon halusivat, ja siit\u00e4 puhelunv\u00e4litt\u00e4j\u00e4n t\u00e4ytyi tiet\u00e4\u00e4, mihin numeroon yhdistet\u00e4\u00e4n. Viereisell\u00e4 tuolilla istuvan ty\u00f6toverin oli autettava, kunnes p\u00e4\u00e4sin sis\u00e4lle asiaan. Keskus oli k\u00e4siv\u00e4litteinen. Tein ty\u00f6t\u00e4ni iloiten ja suoritin samanaikaisesti et\u00e4isopiskelijana keskikoulua Sortavalan Tytt\u00f6koulun rehtorin Uuno Karttusen valvonnassa. Osan \u00f6ist\u00e4ni ja vapaa-aikani k\u00e4ytin opiskeluun ja kaikki meni hyvin.<\/p>\n Opiskelun lis\u00e4ksi harrastin jonkin verran my\u00f6s urheilua. Matkasel\u00e4ss\u00e4 pelasin pes\u00e4palloa, my\u00f6hemmin Kiteell\u00e4 osallistuin hiihtokilpailuihin, aluksi toimitsijana. Kerran puulaakihiihdoissa Posti- ja lenn\u00e4tinlaitoksen joukkueesta puuttui yksi hiiht\u00e4j\u00e4, eik\u00e4 vajaata joukkuetta hyv\u00e4ksytty kilpailuun. Jokaisessa joukkueessa piti olla nelj\u00e4 hiiht\u00e4j\u00e4\u00e4. N\u00e4hdess\u00e4ni tytt\u00f6jen mielipahan siit\u00e4, etteiv\u00e4t he p\u00e4\u00e4se mukaan, sanoin, ett\u00e4 min\u00e4 voin hiiht\u00e4\u00e4 heid\u00e4n ryhm\u00e4ss\u00e4\u00e4n nelj\u00e4nten\u00e4. Annoin ajanottolistan kaupanhoitajalle, lainasin h\u00e4nen suksensa, ja ei muuta kuin ladulle.<\/p>\n Olin itsekin yll\u00e4ttynyt, ett\u00e4 minulla oli paras aika ja voitin koko kilpailun. Sen j\u00e4lkeen osallistuin monena talvena kyl\u00e4hiihtoihin Kiteell\u00e4, Puhoksessa, Kerim\u00e4ell\u00e4 ja Joroisissa. Hyv\u00e4 menestys teki minusta huonon h\u00e4vi\u00e4j\u00e4n; aina olisi pit\u00e4nyt voittaa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Otteita Urpo Bergin kirjasta: Sanni Virnes: Taivu, mutta \u00e4l\u00e4 katkea Esipuhe Ajan kaari 1920\u2011luvun alusta vuoteen 2001 on huimaavan pitk\u00e4, jos sit\u00e4 mitataan muutoksen m\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 ja kehityksen vauhdilla edellisiin vuosisatoihin verrattuna. Kahdeksankymment\u00e4 vuotta sitten Suomi oli juuri itsen\u00e4istynyt maatalousvaltainen yhteiskunta. Nyt kuulumme Euroopan Unioniin ja el\u00e4mme avaruusaikaa kansalliset rajat ylitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 tietoyhteiskunnassa. T\u00e4m\u00e4n kaaren alle mahtuu … Jatka artikkeliin Muistelmia_5 Sanni Virnes os. Pyykk\u00f6<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[],"class_list":["post-265","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-muistelmat"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/265","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=265"}],"version-history":[{"count":2,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/265\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":267,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/265\/revisions\/267"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=265"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=265"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=265"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}