{"id":261,"date":"2011-11-28T13:08:56","date_gmt":"2011-11-28T13:08:56","guid":{"rendered":"http:\/\/www.pyykko.fi\/?p=261"},"modified":"2011-11-28T13:08:56","modified_gmt":"2011-11-28T13:08:56","slug":"muistelmia_3-mikko-pyykko","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.pyykko.fi\/?p=261","title":{"rendered":"Muistelmia_3 Mikko Pyykk\u00f6"},"content":{"rendered":"

Mikko Pyykk\u00f6<\/strong><\/p>\n

Mikko Pyykk\u00f6 haavoittui<\/p>\n

Kontiovaaran Lakiaholta oli kolme poikaa Mikko, Ville ja Yrj\u00f6 savotassa 1938 syksyll\u00e4 kolme kilometri\u00e4 kotoa Suomuun p\u00e4in. Matka palstalle tehtiin jalkaisin k\u00e4vellen tai hiiht\u00e4en. Pojilla oli mukana haulikko silt\u00e4 varalta ett\u00e4 matkalla sattuisi teeriparvi istumaan koivun latvassa. P\u00e4iv\u00e4 oli tehty t\u00f6it\u00e4 ja iltah\u00e4m\u00e4riss\u00e4 l\u00e4hdettiin k\u00e4vellen kotia kohti. Mikko asteli edell\u00e4, Ville per\u00e4ss\u00e4 haulikko olalla. Polku oli hieman ep\u00e4tasainen ja niinp\u00e4 Villen jalka tarttui puunjuureen ja h\u00e4n kaatui mahalleen. Samalla sel\u00e4ss\u00e4 ollut haulikko lensi maahan ja laukesi. Panos osui edell\u00e4 kulkeneen Mikon reiteen. Veljet yritti taluttaa Mikkoa eteenp\u00e4in, mutta se ei tuntunut onnistuvan.<\/p>\n

Matkaa oli viel\u00e4 kaksi ja puoli kilometri\u00e4. Yrj\u00f6 l\u00e4hti hakemaan hevosta kotoa. Hevosella vietiin potilas kotia, jossa todettiin ett\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4riin on p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4, vamma on niin iso ja syv\u00e4. L\u00e4hin puhelin oli viidentoista kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 R\u00e4psyss\u00e4. Yrj\u00f6 jatkoi matkaa hevosella puhelimen luo, josta voi tilata pirssin hakemaan Mikon sairaalaan. Matka kesti kolme tuntia, kun Yrj\u00f6 palasi kotia. H\u00e4n sanoi pirssin tulevan tunnin kuluttua Erkkalaan, kuuden kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n Lakiahosta. Mikko rekeen ja kohti Erkkalaa. L\u00e4hell\u00e4 puolta y\u00f6t\u00e4 oli potilas sairaalassa. Tohtori M\u00e4kinen tutki ja otti puuduttamatta haavasta l\u00f6ytyneet haulit ja housun palat. L\u00e4hde: \u201dKyl\u00e4 nousee tuhkasta\u201d. Toimittanut Hattuvaaran kyl\u00e4toimikunta. Haastatellut ja jutun kirjoittanut Erkki Mustonen<\/p>\n

Mikko Pyykk\u00f6 vankina<\/p>\n

Hattuvaaralaisia oli ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 vankina. Heit\u00e4 edustakoon Mikko Pyyk\u00f6n tarina, Mikon itsens\u00e4 kertomana. Maaliskuun 15 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 \u201143 l\u00e4hdettiin partioreissulle Rukaj\u00e4rven suunnalla, Ontaj\u00e4rvelle. Siell\u00e4 tapeltiin pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja osa porukasta kaatui tai haavoittui. Me terveet jatkoimme matkaa Kuutsj\u00e4rve\u00e4 pitkin. Hiihdettiin avojonossa, jos vihollinen avaa tulen, niin ei kaikki kuolla heti. Mentiin saarta kohti ja oltiin jo rannassa, kun alkoi tulitus. Ven\u00e4l\u00e4inen oli saanut viestin, ett\u00e4 me ollaan tulossa. Osa porukastamme ehti maihin mets\u00e4n suojaan, mutta meit\u00e4 j\u00e4i viel\u00e4 seitsem\u00e4n miest\u00e4 j \u00e4\u00e4lle. Kolme haavoittui vaikeasti ja kaatuivat lumeen. Me nelj\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 olevaa yritimme ry\u00f6mi\u00e4 rantaa kohti. Ei ehditty. Tuli komento seis ja yl\u00f6s. Riisuivat aseista, taskut tyhj\u00e4ksi, k\u00e4sineet pois. Komentaja alkoi huitoa k\u00e4sill\u00e4\u00e4n yl\u00f6s ja alas. Min\u00e4 en ensin tajunna mit\u00e4 se tahtoo. Sitten arvelin ett\u00e4 maahan yl\u00f6s se tahtoo. Niin alkoi liikesarja ja joka kerta kun nousin yl\u00f6s, sojotti ven\u00e4l\u00e4isen pistin rintaani kiinni. Kymmeni\u00e4 kertoja tekiv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n liikkeen, ennen kuin l\u00e4htiv\u00e4t viem\u00e4\u00e4n kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 rannalla olevaan korsuun kuulusteltavaksi.<\/p>\n

Korsulle toivat ahkiolla my\u00f6s ne kolme vaikeasti haavoittunutta suomalaista. Yksi heist\u00e4 oli viel\u00e4 tajuissaan, vaikka luoti oli mennyt silmien alapuolelta niin, ett\u00e4 toinen silm\u00e4 oli puhki ja toinen roikkui poskella viisi sentti\u00e4 pitk\u00e4ss\u00e4 kantimessa. V\u00e4h\u00e4n ajan kuluttua se kaveri sekosi ja vaipui. Sitten alkoi kuulustelu. Kuulustelija oli Viipurissa syntynyt luutnantti, joka osasi suomea. H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 nyt kun ette valehtele ja kerrotte kaiken mink\u00e4 tiij\u00e4tte, niin teill\u00e4 saattaa olla elinp\u00e4ivi\u00e4. Laittoi p\u00f6yd\u00e4lle pistoolin, raplasi liipasinta ja sanoi ett\u00e4 patruunoita h\u00e4ll\u00e4 on riitt\u00e4v\u00e4sti. Kyseli kaikkea, mist\u00e4 olet kotoisin, mik\u00e4 on sotilasarvo, kuka oli joukkueen johtaja ja kuka komppanian p\u00e4\u00e4llikk\u00f6? H\u00e4n jatkoi kysymyksi\u00e4\u00e4n ja tiedusteli mist\u00e4 joukoista olet? Sanoin ett\u00e4 Majewskista. H\u00e4n kirosi ja sanoi ett\u00e4 olette pahasta porukasta, se on tehnyt paljon haittaa meille. Kuulustellessaan h\u00e4n merkkasi kaikki sanat muistiin.<\/p>\n

Sitten tuli ulkoa er\u00e4s sotilas iso posliinimuki k\u00e4dess\u00e4. Mukissa oli vodkaa ja sit\u00e4 tadottiin mulle juotavaksi. Min\u00e4 kielt\u00e4ydyin. En ota tippaakaan. Sanoin etten ole ikin\u00e4 ottanut viinaa enk\u00e4 ota nytk\u00e4\u00e4n. Min\u00e4 haluan katsella selvin p\u00e4in t\u00e4m\u00e4n kuulustelun loppuun. Ei maha olla elinp\u00e4ivi\u00e4 paljon j\u00e4ljell\u00e4. Sitten luutnantti ryypp\u00e4si itse siit\u00e4 mukista ja sanoi: Sin\u00e4 luulit ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on myrkky\u00e4 etk\u00e4 uskalla ottaa, nyt n\u00e4et ei se tapa. Min\u00e4 sanoin, kun en ota niin en ota. Arveli varmaan, ett\u00e4 kun saisi minut humalaan, niin kertoisin kaikki salat. Kuulustelu viimein loppui ja muistioksi tuli ihan iso lanketti t\u00e4yteen kirjoituksia. Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 komensivat meij\u00e4t nelj\u00e4 tervett\u00e4 miest\u00e4 ulos ja l\u00e4htiv\u00e4t kuljettamaan kapeaa polkua pitkin, konepistoolimies edess\u00e4 ja kaksi pistoolimiest\u00e4 takana. Matkaa kertyi ehk\u00e4 viisitoista kilometri\u00e4 kun saavuimme lepokotiin. Siell\u00e4 meij\u00e4n piti lev\u00e4t\u00e4 kaksi viikkoa ja sitten takaisin rintamalle uutena miehen\u00e4.<\/p>\n

Kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kuulustelivat monta kertaa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Y\u00f6t nukuttiin puuriksill\u00e4 ja keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4kin saattoivat vet\u00e4ist\u00e4 riksilt\u00e4 alas ja pistoolimies komensi ulos. Mentiin korsulle kuulusteltavaksi, joka kerran oli sama lanketti edess\u00e4 ja tarkasti seurasivat sana sanalta, ett\u00e4 kerronko aina samalla tavalla. Siin\u00e4 piti olla tarkkana, mit\u00e4 oli puhunut edellisell\u00e4 kerralla, ettei lipsaha muuta kertomaan. Sit\u00e4 ois ollut liriss\u00e4. Kolmen vuorokauden kuluttua loppui kuulustelu ja sitten tuli sis\u00e4lle mies jolla oli metrin mittaiset narunp\u00e4tk\u00e4t k\u00e4dess\u00e4, sellaista sormenpaksuista narua. Narulla sitoivat k\u00e4det sel\u00e4n taakse tiukasti yhteen ja hatun laittoivat p\u00e4\u00e4h\u00e4n takaperin, niin ettei n\u00e4hnyt eteens\u00e4. Ulkona kuljettiin kapeaa polkua pitkin parisataa metri\u00e4, miss\u00e4 ootti kuorma-auto. Auton lavalle ois pit\u00e4nyt nousta mutta mitenk\u00e4 sit\u00e4 kun k\u00e4sill\u00e4 ei saa mist\u00e4\u00e4n kiinni ja hattu silmill\u00e4 ei n\u00e4e mitt\u00e4\u00e4n. Ne miehet otti persauksista kiinni ja heittiv\u00e4t lavalle. Sinne mentiin kolikolia. Autolla oli ajettu vett\u00e4 koko talven ja sinne lavalle oli j\u00e4\u00e4tynyt ainakin kaksikymment\u00e4 sentti\u00e4 paksu kerros. Siin\u00e4 istuttiin iltaan asti koko p\u00e4iv\u00e4, ennen kuin p\u00e4\u00e4stiin Sorokan asemalle.<\/p>\n

Radan varressa p\u00e4\u00e4stettiin meid\u00e4t ulos autosta, niin siviilit hy\u00f6kk\u00e4si meij\u00e4n kimppuun. Syljeksiv\u00e4t silmille ja potkivat meit\u00e4. Silloin vartiomies pisti kovat piippuun ja huusi sille v\u00e4kijoukolle. Meist\u00e4 vaikutti silt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n olisi ampunut jos porukka ei ois luovuttanut. Meij\u00e4t siirrettiin junavaunuun. Vaunu oli tyhjennetty ensin ven\u00e4l\u00e4isist\u00e4. Meilt\u00e4 p\u00e4\u00e4stettiin k\u00e4det vapaiksi naruista ja hattu laitettiin oikein p\u00e4in p\u00e4\u00e4h\u00e4n. K\u00e4det oli aivan tunnottomat ja kesti kauan ennen kuin saatiin veri kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n. Jalat oli aivan m\u00e4rkin\u00e4 ja kolotti kun koko p\u00e4iv\u00e4 istuttiin, siin\u00e4 j\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Vartiomiehet vahtasi koko ajan. Sitten meid\u00e4t vietiin junalla Sorokkaan. Siell\u00e4 oltiin viikkoja tutkintovankina. Koko ajan kuulusteltiin y\u00f6t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Suolta olivat nostaneet juurikoita ja meij\u00e4n piti p\u00e4ivisin sahata justeerilla p\u00e4tkiksi ja pilkkoa kirveell\u00e4 polttopuiksi.<\/p>\n

Ruokana oli leip\u00e4palasia. Se heij\u00e4n leip\u00e4 oli kovaa kuin tiiliskivi, siit\u00e4 oli leikattu palasia. Kostukkeeksi annettiin hapankaalilient\u00e4 johon oli laitettu annosta kohti 2 grammaa kookos\u00f6ljy\u00e4. T\u00e4llaista ruokaa annettiin kaksi kertaa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. P\u00e4iv\u00e4t piti teh\u00e4 t\u00f6it\u00e4 aamu seitsem\u00e4st\u00e4 ilta nelj\u00e4\u00e4n joka arkip\u00e4iv\u00e4. Pyh\u00e4n\u00e4 ei tehty t\u00f6it\u00e4. Kuukausi oltiin Sorokassa ja sitten meij\u00e4t komennettiin junaan h\u00e4rk\u00e4vaunuun. Vaunussa oli pime\u00e4\u00e4, eik\u00e4 tietty minne meit\u00e4 viij\u00e4\u00e4n. Junamatka kesti melko kauan. Viimein saavuttiin vankileirille. Siell\u00e4 leirill\u00e4 k\u00e4ytiin hein\u00e4t\u00f6iss\u00e4 ja tutustuttiin yhteen vanginvahtiin joka osasi puhua suomea. Kun upseeriloihen silm\u00e4 v\u00e4ltti niin me kysyttiin t\u00e4lt\u00e4 miehelt\u00e4, jotta miss\u00e4 my\u00f6 ollaan. H\u00e4n sano jotta t\u00e4st\u00e4 on yli seitsem\u00e4nsataa kilometri\u00e4 Viipuriin ja paikan nimi on Sorbovitsin kaupunki, laitakaupunkia. Siell\u00e4 oltiin t\u00f6iss\u00e4 sitten koko loppuaika. Kes\u00e4ll\u00e4 tehtiin hein\u00e4t\u00f6it\u00e4. Viikatteet oli ainakin viisisentti\u00e4 leve\u00e4t ja suorassa varressa jossa oli tapit k\u00e4densijoiksi. Viikatteen teroittamiseen ei ollut kovasinta. Oli kolmekymment\u00e4 sentti\u00e4 pitk\u00e4 tanakka p\u00e4reen palanen ja siihen oli tervalla liimattu hiekkaa.<\/p>\n

Hein\u00e4t\u00f6ihen loputtua ne kysy jotta, onko teist\u00e4 kukkaa sahanna k\u00e4sisahalla lautaa. Min\u00e4 olin yksi joka oli suomessa poekasena sahanna lautaa ja niin p\u00e4\u00e4sin sinne sahaamaan. Osa porukasta kuori puut ja sitten nokilangalla rimpsautettiin suora viiva ja sit\u00e4 viivaa pitkin sahattiin. T\u00e4t\u00e4 sahausta tehtiin vuonp\u00e4iv\u00e4t. Joka kuukausi piettiin kuulusteluja sit\u00e4 sammaa paperia tutkivat jotta muuttuuko puhheet. Ruoka oli kokoajan leip\u00e4\u00e4 ja hapankaalilient\u00e4. Sitt\u00e4 kun tuli rauha niin kysyv\u00e4t, onko teiss\u00e4 kett\u00e4\u00e4 joka ossoo teh\u00e4 p\u00e4rekattoo. Min\u00e4 tuas ilmottaavun heti ja pi\u00e4sin porukkaan. Palkkioksi luvattiin parempaa ruokaa ja oikea sauna. Se tuntu ihan uskomattomalta. Koko leirin ajan oli kerran viikossa mahollisuus k\u00e4yv\u00e4 pesulla saunassa, joka oli parakissa. Nurkassa oli pikkunen kamina joka sen verran anto l\u00e4mp\u00f6\u00f6 jotta tarkeni pesseyty\u00e4, mutta l\u00e4mmittelem\u00e4\u00e4n ei pystynyt. Siell\u00e4 sai kaksi litraa l\u00e4mmint\u00e4 vett\u00e4 ja kylm\u00e4\u00e4 vett\u00e4 rajattomasti ja sokeripalan kokoinen saippua. Kukapa sit\u00e4 kylm\u00e4ll\u00e4 veell\u00e4 tarkeni peseyty\u00e4, niin siin\u00e4 oppi k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n pesuvett\u00e4 taloudellisesti, jos mieli pest\u00e4 koko ropan.<\/p>\n

P\u00e4rekaton tienniss\u00e4 oli p\u00e4reet ja naulat valmiina ja komennettiin jotta eikun katolle vaan. Seihtemelt\u00e4 alotettiin ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4, v\u00e4lill\u00e4 k\u00e4ytiin sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ja puoli nelj\u00e4lt\u00e4 pi\u00e4stiin saunaan. Sen j\u00e4lkeen sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Illat suatiin olla vappaasti leirialueella. Rauhan tultua majuri piti puhuttelun ja sano ett\u00e4 kolmen kuukauden sis\u00e4ll\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n vankien vaihto. Suomalaiset vied\u00e4\u00e4n Suomeen ja ven\u00e4l\u00e4iset tuodaan Ven\u00e4j\u00e4lle. T\u00e4m\u00e4 toteutuikin. Tuhatkahdeksansataa suomalaista vankia ootteli kotiin p\u00e4\u00e4sy\u00e4. Osa vangeista oli kuollut leirin aikana. Joka p\u00e4iv\u00e4 kuoli 1-3 vankia. Ven\u00e4l\u00e4iset laitto ne yhteishautaan. Oli syv\u00e4 monttu ja sinne vain entisten p\u00e4\u00e4lle uusi vainaa. Viidensadan miehen ryhmiss\u00e4 p\u00e4\u00e4stiin l\u00e4htem\u00e4\u00e4n Suomeen. Min\u00e4 olin toisessa ryhm\u00e4ss\u00e4. Ilmoittivat jotta suapi sinne j\u00e4\u00e4h\u00e4 asumaankin, ei ole pakko l\u00e4hte\u00e4. Kapteeni sano ett\u00e4 k\u00e4si yl\u00f6s kuka haluaa j\u00e4\u00e4d\u00e4 ven\u00e4j\u00e4lle. Ei noussut k\u00e4tt\u00e4. Jokaisella oli haave ett\u00e4 kun nyt el\u00e4isi niin kauan ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sis Suomeen ja n\u00e4kis omaisiaan.<\/p>\n

Vihdoin Vainikkalassa sitten astuttiin junaan. Junassa lotat toivat vaunuun semmoisen puoltoistametri\u00e4 korkean vanikka paketin. Kun he rupes sit\u00e4 aukaisemaan, niin silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksess\u00e4 oli paketti tyhj\u00e4. Jokainen hamusi niin paljon kun kerkisi. Lotat ihmetteli, jotta kyll\u00e4 on pojilla kova n\u00e4lk\u00e4. Junalla meij\u00e4t tuotiin Hankoon, kaheksi viikkoo karantteeniin. Hangossa olivat antaneet sitten hernekeittoa niin paljon kun jaksoi sy\u00f6d\u00e4. Muutamat s\u00f6i kolome pakillista ja kuolivat. Meij\u00e4n porukasta ei sairastunut kukaan. Antoivat v\u00e4hitelle annoksittain voimakkaampaa ruokaa kolmena ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Meill\u00e4 oli l\u00e4\u00e4k\u00e4rin tarkastukset ja siell\u00e4 kuntoututtiin. Hankoon tultua olis pit\u00e4nyt huoltomiesten ilmoittaa joka seurakuntaan mist\u00e4 kukin on, ett\u00e4 mies tulossa kottiin. Minusta ei ollut tehnyt kukaan ilmoitusta ja niin minut oli merkitty kuolleeksi ja Lieksan sankarihaudalla oli minun hautakivi jossa oli syntym\u00e4ajat, nimet ja kuolinp\u00e4iv\u00e4.<\/p>\n

Suomeen tultua seuraavana kes\u00e4n\u00e4 l\u00f6ysin itse sen muistomerkin. Pyysin viem\u00e4\u00e4n kiven pois ja niin se vietiin. Hangosta p\u00e4\u00e4stiin pois kahden viikon kuluttua. Is\u00e4 oli mennyt jo hevosella Lieksaan minua vastaan kun Hangosta ilmoitin kirjeell\u00e4 jotta sillon tulen. Is\u00e4 oli Lieksassa mennyt t\u00e4tini luokse y\u00f6ksi ja iltasella kuunnelleet radiosta uutisia ja siell\u00e4 oli luettu kaikkien vankien nimet jotka t\u00e4n\u00e4\u00e4n kotiutuvat. Viisisataa nime\u00e4, ja minun nimi ollut viimeisen\u00e4. T\u00e4ti oli hyp\u00e4nnyt ilosta korkealle ett\u00e4 tuleehan se Mikko terveen\u00e4 kotia. Is\u00e4 oli asemalla vastassa ja vei minut kotia Lakiaholle. Erkki Mustosen kirjoittama kertomus Hattuvaaran kyl\u00e4toimikunnan toimittamasta kirjasta: \u201dKyl\u00e4 nousee tuhkasta\u201d<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Mikko Pyykk\u00f6 Mikko Pyykk\u00f6 haavoittui Kontiovaaran Lakiaholta oli kolme poikaa Mikko, Ville ja Yrj\u00f6 savotassa 1938 syksyll\u00e4 kolme kilometri\u00e4 kotoa Suomuun p\u00e4in. Matka palstalle tehtiin jalkaisin k\u00e4vellen tai hiiht\u00e4en. Pojilla oli mukana haulikko silt\u00e4 varalta ett\u00e4 matkalla sattuisi teeriparvi istumaan koivun latvassa. P\u00e4iv\u00e4 oli tehty t\u00f6it\u00e4 ja iltah\u00e4m\u00e4riss\u00e4 l\u00e4hdettiin k\u00e4vellen kotia kohti. Mikko asteli edell\u00e4, … Jatka artikkeliin Muistelmia_3 Mikko Pyykk\u00f6<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[],"class_list":["post-261","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-muistelmat"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/261","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=261"}],"version-history":[{"count":1,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/261\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":262,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/261\/revisions\/262"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=261"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=261"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=261"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}