Olavi Pyykk\u00f6<\/p>\n
Muistelmia nuoruusajoilta Pielisj\u00e4rven Uudessakyl\u00e4ss\u00e4 1940 – 1950 luvuilta<\/p>\n
Min\u00e4 olen Olavi Pyykk\u00f6, s. 1935 ja minun syntym\u00e4paikkani on Talviaisvaarassa joka on isoisois\u00e4ni (Juho Pyykk\u00f6 s. 1812) perustama maatila Viekij\u00e4rven Uudellakyl\u00e4ll\u00e4. Ja sielt\u00e4 sitten minun is\u00e4 oli t\u00e4m\u00e4n nuoren perheens\u00e4 kanssa l\u00e4htenyt pois ja tullut t\u00e4nne Viekij\u00e4rven kirkonkyl\u00e4\u00e4n ja sen j\u00e4lkeen muuttivat Savolanvaaraan jossa h\u00e4n rakensi pienen m\u00f6kin meille ja purki jostakin Koukokosken Marjovaaran tien varrelta sen m\u00f6kin ja sitten kasasi sen Uudenkyl\u00e4n tien varteen jossa oli kauppa siihen aikaan.<\/p>\n
Sen j\u00e4lkeen h\u00e4n osti Porttilan tilan 8 km p\u00e4\u00e4st\u00e4 Savolanvaarasta Uudenkyl\u00e4n maisemista ja muutimme sinne 1939 kes\u00e4ll\u00e4. Jonka j\u00e4lkeen syksyll\u00e4, kun alkoi Talvisota. Min\u00e4 olin 4 v. vanha.ja siell\u00e4 kun k\u00e4vimme Savolanvaarassa kaupassa, min\u00e4 aloin tinkim\u00e4\u00e4n \u00e4idilt\u00e4 kun vanhempi veli l\u00e4hti kauppaan, joka oli 5 v. minua vanhempi ett\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 mukaan sinne kauppareissulle ja p\u00e4\u00e4sin kuin p\u00e4\u00e4sinkin. \u00c4iti teki meille matkaev\u00e4iksi leip\u00e4palasia ja muistini mukaan s\u00f6imme ne ev\u00e4\u00e4t menomatkalla ja sitten kun siell\u00e4 oli se meid\u00e4n vanha m\u00f6kki siell\u00e4 kaupan vieress\u00e4, niin is\u00e4n \u00e4iti eli mummomme oli muuttanut siihen Talviaisvaarasta asumaan ja me k\u00e4ytiin mummon luona l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n ja h\u00e4n laittoi meille ruuat ja niin siit\u00e4 kauppareissusta selvittiin.<\/p>\n
Palatessamme kaupasta n. 4 km ennen Porttilaa, is\u00e4 tuli vastaan ja halasi meit\u00e4 ja sanoi Herran haltuun rakkaat lapset, min\u00e4 menen nyt sotaan. Liikekannallepano oli julistettu. T\u00e4m\u00e4 oli niin kova m\u00e4\u00e4r\u00e4ys, ett\u00e4 kaikki ne miehet jotka oli pitkien matkojen vuoksi asioillansa, heid\u00e4t k\u00e4\u00e4nnytettiin siit\u00e4 paikasta takaisin. Sen paikan muistan viel\u00e4kin miss\u00e4 is\u00e4 meid\u00e4t hyv\u00e4steli. Sota alkoi siit\u00e4. Evakkoon l\u00e4ht\u00f6 alkoi v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti, kodit j\u00e4tettiin tyhjiksi kylmilleen.<\/p>\n
Jatkosodan aikana asuimme Porttilassa, joka m\u00f6kiss\u00e4 oli verhot ikkunoissa, ettei pimein\u00e4 aikoina pienen \u00f6ljytuikun valo paljastaisi taloa asutuksi. Pelk\u00e4simme lentokoneitten jyrin\u00e4\u00e4 y\u00f6 aikana. T\u00e4m\u00e4 oli meid\u00e4n, \u00e4idin ja sisarusten lapsuusaikaa. Meille sota oli kovaa puutteessa el\u00e4mist\u00e4, ruokaa ei ollut. Meille kerrottiin ett\u00e4 Ruotsiin haluttaisiin meid\u00e4t vied\u00e4. \u00c4iti kysyi kuitenkin ett\u00e4 haluatteko lapset l\u00e4hte\u00e4? Siell\u00e4 on ruokaa ja me sanottiin \u00e4idille ett\u00e4 ei, my\u00f6 kuolemme ennemmin n\u00e4lk\u00e4\u00e4n sinun kanssa \u00e4iti.<\/p>\n
1941 talvesta jolloin talvisota oli jo t\u00e4ydess\u00e4 k\u00e4ynniss\u00e4 (olin t\u00e4ytt\u00e4nyt kes\u00e4ll\u00e4 1940 5v) s talvi 1941. Asuimme Porttivaarassa, oli kylm\u00e4\u00e4 ja pime\u00e4\u00e4. Porttivaaran talo oli tuolloin savupirtti. Savupiippua ei ollut joten l\u00e4mmitt\u00e4ess\u00e4 savut tuli uuninsuusta sis\u00e4lle. Sein\u00e4ss\u00e4 ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 laipiota, oli n. 25 cm luukku josta savut meni ulos kun ehti, samoin kuin savusaunasta ik\u00e4\u00e4n. Kun is\u00e4 oli sodassa, \u00e4iti hakkasi talvella mets\u00e4st\u00e4 j\u00e4isi\u00e4 koivuja polttopuiksi ja niill\u00e4 l\u00e4mmitti ison ahokivist\u00e4 kyh\u00e4tyn uunin.<\/p>\n
Uunissa oli sent\u00e4\u00e4n sen verran tasaista arinaa ett\u00e4 pystyi paistamaan leip\u00e4\u00e4 jos vain milloin sai jauhoja taikinatarpeiksi. Kaikki sotavuodet meill\u00e4 oli kotona pula jauhoista joten kun kerran kuussa \u00e4iti sai taikinan verran jauhoja ja kun meit\u00e4 oli 7 henke\u00e4 (nuorin oli tosin pieni 1940 syntynyt). Tehty\u00e4\u00e4n leiv\u00e4t \u00e4iti paloitteli jokaisen leiv\u00e4n kuukausien p\u00e4ivien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4n perusteella jakaen, jokaiselle j\u00e4i siis 1 pala leip\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kohden. Lihaa ei saanut kuin sattumalta mutta en muista enk\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tied\u00e4 mist\u00e4 sai jos sai.<\/p>\n
Sodan loppuvuosilta muistan \u00e4idin kauppareissulta palattuaan (oli my\u00f6s talvi) kun h\u00e4nell\u00e4 oli repussa tavallista runsaammin tavaraa! Kaikki olimme iloisia ja kyselimme ett\u00e4 kuinka se oli mahdollista? \u00c4iti kertoi ett\u00e4 h\u00e4n sai kauppiaan kanssa sopimuksen, ett\u00e4 menee kes\u00e4ll\u00e4 hein\u00e4t\u00f6ihin. Kauppiaalla oli siihen aikaan my\u00f6s karjatila Viekiss\u00e4 joten ty\u00f6voima oli tarpeen.<\/p>\n
Viekiin on Porttivaarasta 10 km. Jalkaisin kuljettava koska ei ollut py\u00f6r\u00e4\u00e4 eik\u00e4 py\u00f6r\u00e4tiet\u00e4 muuta kuin 3 km. Viekin puolip\u00e4\u00e4st\u00e4. Kes\u00e4ll\u00e4 hein\u00e4aikana tuli maksun aika. Me lapset p\u00e4rj\u00e4simme p\u00e4iv\u00e4t hyvin porttivaarassa, s\u00f6imme mustikoita ym. muuta marjaa mit\u00e4 hein\u00e4kuussa jo on kypsynyt. L\u00e4htiess\u00e4\u00e4n kauppaan ym. asioilleen \u00e4iti neuvoi meit\u00e4, jos tulee tuntemattomia sotilaita tai muita miehi\u00e4 joita emme tunne (kes\u00e4aikana) menk\u00e4\u00e4 ulos \u201dmuina miehin\u00e4\u00e4n\u201d ja mets\u00e4\u00e4n piiloon jokainen eripaikkaan. H\u00e4n perusteli n\u00e4it\u00e4 neuvojaan sanoen., Ett\u00e4 kun h\u00e4n palaa kotiin, jos koti on tyhjill\u00e4\u00e4n. Alkaa huudella toivoen, ett\u00e4 edes yksi meist\u00e4 olisi elossa.<\/p>\n
Sodan aikana meill\u00e4 k\u00e4ytiin kotona kiertokoulua, opettaja oli Katri Oinonen Pielisj\u00e4rven Hattuvaarasta. Sellainen pieni silm\u00e4vammainen nainen, toinen silm\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli kunnossa. H\u00e4n oli uskovainen ihminen ja h\u00e4n piti joka ilta ja aamu hartaushetken. Se oli hyvin l\u00e4mminhenkinen tilaisuus, h\u00e4n osasi asettaa rukouksen sanat oikeaan j\u00e4rjestykseen. Levollisena jokainen k\u00e4vi iltaisin nukkumaan ja aamuisin jokainen l\u00e4hti rauhassa ja huojentuneena p\u00e4iv\u00e4n askareilleen. My\u00f6hemm\u00e4ll\u00e4 i\u00e4ll\u00e4 nuo sota-ajan muistot ovat selkiytyneet itsellenikin. Ei niit\u00e4 lapsuusvuosina kukaan meist\u00e4 olisi osannut eik\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4nyt sanoiksi ja lauseiksi pukea. Puutteesta ja kaikesta sodanajasta selvisimme kuitenkin jotenkin. Is\u00e4n palattua sodasta 1944, alkoi ilmesty\u00e4 v\u00e4hin erin mets\u00e4t\u00f6it\u00e4. Kes\u00e4isin olimme is\u00e4n apuna kuorimassa p\u00f6llej\u00e4, min\u00e4 olin 9 v. sisko 11 ja vanhin veli 15 vuotias, n\u00e4in meni kes\u00e4t ja osittain talvet. Sota ja sen j\u00e4lkeinen puute kaikesta k\u00e4vi varmasti miesten hermoille. Siit\u00e4 sai varmaan kokea kovia useammat perheet.<\/p>\n
Muistan kun juuri sodan j\u00e4lkeen viel\u00e4 pelk\u00e4sin sotaa. Kerran kun \u00e4iti oli laittanut perunamaitoa joka on kyll\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 ruokaa, mutta pelko oli vain minussa enk\u00e4 voinut sy\u00f6d\u00e4. Silloin is\u00e4 hermostui, juoksin ulos ja is\u00e4 per\u00e4st\u00e4. P\u00e4\u00e4sin n.20 m. kun is\u00e4 tavoitti minut. H\u00e4n oli tempaissut rapunpielest\u00e4 koiranriimun (rautakettinki\u00e4), sill\u00e4 is\u00e4 veteli pitkin poikin persuksia. Kun is\u00e4 oli retuuttanut minut takaisin p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4reen, sitten min\u00e4 itkin ja nielin ja nielin ja itkin. Kettingin j\u00e4ljet olivat kauan pakaroissani tummina juovina. T\u00e4m\u00e4n tapauksen j\u00e4lkeen ei meill\u00e4 is\u00e4n kanssa ollut vakavia erimielisyyksi\u00e4. Aikuistuttuani olimme is\u00e4n kanssa ylimm\u00e4t yst\u00e4vykset. H\u00e4n alkoi rauhoittua sodan kokemuksistaan, saimme huomata kuinka h\u00e4n v\u00e4litti \u00e4idist\u00e4 ja meist\u00e4 j\u00e4lkikasvusta yh\u00e4 eneneviss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin ja opasti meit\u00e4 kaikessa.<\/p>\n
Kiertokoulu kesti yleens\u00e4 3 viikkoa kyl\u00e4ss\u00e4 ja sen j\u00e4lkeen Katri Oinonen haettiin toiseen kyl\u00e4\u00e4n. Koulussa meill\u00e4 oli tietenkin my\u00f6s v\u00e4litunti ja se oli suurta voimainkoitosta naapurin poikien kanssa. Jos lumi oli kuivaa, ei voinut olla lumisotaa tms. Niin suurimmat pojat kiipesiv\u00e4t katolle ja heittiv\u00e4t lumilapiolla lunta pienempien penskojen niskaan, lumipaakut oli varmaan l\u00e4hes kymmenkiloisia joten siin\u00e4kin on tuuria ollut ettei kenenk\u00e4\u00e4n niskat nyrj\u00e4ht\u00e4nyt tai osunut kohdalle\u2026<\/p>\n
Ollessani 14 v. kerran talvella is\u00e4ll\u00e4 ja \u00e4idill\u00e4 tuli asiaa Lieksaan jonne p\u00e4\u00e4si junalla M\u00e4t\u00e4svaaran kautta. Aamulla meni ja illalla tulo jo pime\u00e4ss\u00e4 illassa. Kotona oli aloitettu ns. liistereen teko joka oli alkuvaiheessa. Is\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4si ett\u00e4 tee tuo reki valmiiksi p\u00e4iv\u00e4n aikana. Sanoin ett\u00e4 en min\u00e4 tee, se ei onnistu, mutta is\u00e4n ainut ehto oli ett\u00e4 reki on oltava valmis raudoitettavaksi kun he tulevat kotiin. Heid\u00e4n l\u00e4hdetty\u00e4\u00e4n ja p\u00e4iv\u00e4n valjettua, homma alkoi kiinnostaa minua ja yritin parhaani. Sisko Kerttu seurasi innolla ja auttoi pajujen taivuttelussa ja kehui v\u00e4lill\u00e4 ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4h\u00e4n tulee kunnon reki.<\/p>\n
Kun sitten ilta tuli ja vanhemmat kotiin niin sen muistan kun \u00e4iti k\u00e4\u00e4ntyi hieman ja hymyili salaa, sek\u00e4 ihaili n\u00e4kem\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja huomasin is\u00e4n tyytyv\u00e4isen ilmeen. Kyll\u00e4 h\u00e4n my\u00f6s sanoi ett\u00e4 osasithan sin\u00e4 tehd\u00e4 sen. Olihan is\u00e4 opettanut meille kelkan ja suksien tekoa, sek\u00e4 tuiki tarkkaan neuvonut miten tehd\u00e4\u00e4n kenk\u00e4lesti ja piirt\u00e4nyt ja leikannut kuinka tehd\u00e4\u00e4n lestiin h\u00f6sti ja miten sahataan lestist\u00e4 irti, my\u00f6hemmin 17-18 vuoden ik\u00e4isen\u00e4 sain tehd\u00e4 ensimm\u00e4iset l\u00e4nget ja ne ennen talvisavotan alkua hevoselle sopiviksi.<\/p>\n
Nuoruusvuosien 13 \u2013 15 v\u00e4liin (1948 -1950) v\u00e4liin meill\u00e4 uudenkyl\u00e4n pojilla oli j\u00e4nnitt\u00e4vi\u00e4 seikkailuluontoisia asioita. Omatekoisen tussarin takia er\u00e4s kaverimme menetti henkens\u00e4 15 v. Tapaus oli hyvin raskas asia ja meist\u00e4 tuli varovaisia tussarien kanssa. Mutta viel\u00e4 vanhimman veljeni kanssa teimme yhden 2 piippuisen tussarin kahdesta kiv\u00e4\u00e4rin hylsyst\u00e4, jotka laitoimme vinkkeliin sahattuun kelopuun palaan rinnakkain rautalangalla kiinni, tulitikku sytyttimeksi ja vet\u00e4isy rasialla sai ruudilla t\u00e4ytetyt hylsyt r\u00e4j\u00e4ht\u00e4m\u00e4\u00e4n. R\u00e4j\u00e4hdys oli niin voimakas ett\u00e4 veljelt\u00e4 lensi hattu kauas kuusikkoon, itse h\u00e4n lensi my\u00f6s nurin ja tussari h\u00e4visi sen tien kokonaan, hylsyt kuin piipun alusta n. 3 cm pala per\u00e4 osaa j\u00e4i k\u00e4teen sek\u00e4 savustunut k\u00e4si ranteeseen saakka, siihen j\u00e4i meill\u00e4kin tussari harrastus.<\/p>\n
Osmon tussari ja sen seuraukset: Osmo teki tussarin kiv\u00e4\u00e4rin hylsyst\u00e4, t\u00e4ytti piipun puoliksi ruudilla ja kallisti aseen vaaka asentoon. Tasasi piipussa olevan ruudin siten ett\u00e4 ilma-aukko j\u00e4i koko piipun pituudelle. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 helteisen\u00e4 kev\u00e4tp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 menimme kuivalle kankaalle jossa oli naavaisia kuusia ja juuri er\u00e4\u00e4n naavaisen kuusen juurella, tussarin piipun osoittaessa kuusta kohti, Osmo vet\u00e4isi tikkuaskin \u201dpassilla\u201d tulitikut tuleen. Seurasi n. 2 \u2013 3 metri\u00e4 pitk\u00e4 liekki ja samassa kuusi oli tulessa naavojen ansiosta latvaan asti, k\u00e4vi vain humaus ja palo oli ohi. Sen seurauksena opetus ettei kannata menn\u00e4 kuivalle kankaalle edes tussaria ampumista.<\/p>\n
1949 sain kuitenkin k\u00e4yd\u00e4 yhden talven uudenvuoden pyhien j\u00e4lkeen kansakoulua 14. v ik\u00e4isen\u00e4, koulu meni vauhdilla sill\u00e4 k\u00e4vin tuon vajaan puolen vuoden aikana 4 luokkaa. Sen j\u00e4lkeen ei ole ollut aikaa istua koulun penkill\u00e4. Halut olivat kyll\u00e4 kovat, mutta t\u00e4ytetty\u00e4ni 15 v. 1950 kes\u00e4ll\u00e4 is\u00e4 sanoi ett\u00e4 nyt l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n mets\u00e4t\u00f6ihin ja siin\u00e4 meni minun kouluhalut sek\u00e4 lukuhalut vuosikymmeniksi, j\u00e4ljelle j\u00e4i vain ty\u00f6halut ja hyv\u00e4 n\u00e4inkin.<\/p>\n
Joskus 1952 \u2013 53 satuin kyll\u00e4 kyl\u00e4reissulla harvinaislaatuiseen sian teurastus tilaisuuteen. T\u00e4m\u00e4 tapahtui Saarvavaarassa. Lunta oli n. 30 cm. Is\u00e4nn\u00e4ll\u00e4 oli sankko t\u00e4ynn\u00e4 pontikkaa ja kyl\u00e4ilem\u00e4\u00e4n oli tullut is\u00e4nn\u00e4n siskon mies ja kaksi muuta tuttua. Kun is\u00e4nt\u00e4 tarjoili vesikauhalla kierroksen pari pontikkaa, sanoi em\u00e4nt\u00e4. ett\u00e4 laittaisin vieraille ruuan vaan kun ei oo lihoo. Siit\u00e4 paikasta hyv\u00e4ss\u00e4 humalan vireess\u00e4 is\u00e4nt\u00e4 ja vieraat p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t l\u00e4hte\u00e4 teurastamaan sikaa.<\/p>\n
Niinp\u00e4 kirveet ja puukot esille teurastuslava valmiiksi, em\u00e4nt\u00e4 laittoi veden l\u00e4mpi\u00e4m\u00e4\u00e4n 200 l pataan. Leka oli suurin ty\u00f6kalu mill\u00e4 sika aiottiin teloa hengilt\u00e4. Nyt meni kuitenkin l\u00e4hes tunti ennen kuin vesi oli kuumaa, joten is\u00e4nt\u00e4 ja vieraat k\u00e4viv\u00e4t v\u00e4lill\u00e4 paukulla. Kun sitten sika raahattiin ulos ja ensimm\u00e4inen isku kirveell\u00e4 raapaisi sian korvallista, se karkasi pitelij\u00e4n k\u00e4sist\u00e4. Nelj\u00e4 humalan tahmeaa ukkoa yritti iske\u00e4 sikaa, osuen milloin selk\u00e4\u00e4n ja kylkeen. Joku vieraista keksi ettei se kirveell\u00e4 kuole ja halusi kokeilla lekalla. Mutta ohi meni sekin yritys. Em\u00e4nt\u00e4 h\u00e4\u00e4ri l\u00e4hettyvill\u00e4 sangon ja kauhan kanssa, ett\u00e4 saisi verta jotta p\u00e4\u00e4sisi paistamaan verilettuja.<\/p>\n
Min\u00e4 laskin sivusta ett\u00e4 sika oli saanut jo kuusi iskua ja mustelmat n\u00e4kyi selv\u00e4sti. Sanoin em\u00e4nn\u00e4lle kun kirves oli joutilaana lumella ett\u00e4 min\u00e4 autan. Otin kirveen sain sikaa korvasta tukevasti kiinni, kopautus otsaan ja toinen varmuuden vuoksi. Laskimme em\u00e4nn\u00e4n kanssa veret. Nostimme sian lavan p\u00e4\u00e4lle ja j\u00e4tin ukkoporukan tekem\u00e4\u00e4n lopun siit\u00e4 hommasta. Olin kotona is\u00e4n mukana jo viisitoista vuotiaasta l\u00e4htien teurastamassa joten osasin kyll\u00e4 homman. Osaan sen viel\u00e4kin, nyt kun elet\u00e4\u00e4n vuotta 2005. Noista tapahtumista on kulunut yli puolivuosisataa, mutta ne ovat yh\u00e4 kirkkaasti muistissa.<\/p>\n
Vuoden 1948 tapahtumista t\u00e4rkeimmiksi on j\u00e4\u00e4nyt is\u00e4 mukana mets\u00e4t\u00f6iss\u00e4 k\u00e4ynti, innostuimme veli Heinon kanssa kuorimaan p\u00f6llej\u00e4 niin paljon kun vain is\u00e4 ehti hakata, kaataa ja katkoa pokasahalla. Vahvempana ja 5 v. vanhempana Heino teki valtauksia kun min\u00e4 olin keskener\u00e4isen p\u00f6llin kimpussa ja is\u00e4 oli saanut kuusen nurin, Heino veti tyvest\u00e4 kuorta irti ja huusi ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 tulee h\u00e4nen p\u00f6lli tai kaksi niin pitk\u00e4lle kuin ehti kuorta rungosta nylke\u00e4. Meill\u00e4 oli kappale maksu, is\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4si hinnan, mik\u00e4 oli 1 tai 2 penni\u00e4 p\u00f6llilt\u00e4. Kun tilip\u00e4iv\u00e4 koitti min\u00e4 sain 300 mk.<\/p>\n
\u00c4idill\u00e4 oli tilip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 iso pullataikina, h\u00e4nen tekem\u00e4t pullapitkot olivat v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 50 cm. pitki\u00e4 ja 15 \u2013 18 cm levyisi\u00e4. Kun minulla oli nyt rahaa, p\u00e4\u00e4tin ostaa \u00e4idilt\u00e4 yhden pitkon, kun huomasin ett\u00e4 se \u00e4rsytti Heinoa, ostin kiusallani. Kun kauppa oli tehty ja h\u00e4lin\u00e4 loppui ja porukka hajaantui, sanoin \u00e4idilleni ett\u00e4 vie pitko komeroon toisten pitkojen joukkoon. Rahat \u00e4iti olisi antanut takaisin, mutta ymm\u00e4rsin jo silloin ett\u00e4 \u00e4iti ja is\u00e4 tiet\u00e4v\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ne paremmin.<\/p>\n
1949, kun olin t\u00e4ytt\u00e4nyt 13 v. (1935.28.7). P\u00e4\u00e4sin siis tammikuun alusta kansakouluun eka luokalle. Kouluun oli matkaa 13 km. ja se sijaitsi Issaanvaaran talossa Uudenkyl\u00e4n luoteisp\u00e4\u00e4ss\u00e4. Talon omistivat Kainulaiset, Nestori ja Leo sek\u00e4 heid\u00e4n \u00e4itins\u00e4 vanha em\u00e4nt\u00e4. Iso tupa oli oppilaita t\u00e4ysi n. 20 \u2013 25. Ik\u00e4jakauman takia k\u00e4ytiin yht\u00e4 aikaa useampaa luokkaa. Min\u00e4 k\u00e4vin talven aikana nelj\u00e4n luokan oppim\u00e4\u00e4r\u00e4n, serkkuni Teuvo k\u00e4vi kuuden luokan ja kaikki 1933 syntyneet samoin. Kun kes\u00e4 tuli ja saatiin todistukset, minun todistuksessa luki ett\u00e4 siirret\u00e4\u00e4n 5. luokalle.<\/p>\n
Koulumatkan ollessa 13 km. P\u00e4\u00e4sin koulukortteeriin Talviaisvaaraan Otto sed\u00e4n perheeseen, johon kuului vaimo Eeva ja Pojat: Timo Einari, Toivo Armas ja Teuvo Ilmari. Molemmat nimet siksi ettei sekaannu muihin. Talviaisvaarasta oli 3 km. hiihtomatka kouluun. Meit\u00e4 oli koulumatkalla Teuvo, min\u00e4, Ilmari, Lahja ja Valma. 3 viimeist\u00e4 asui Talviaisvaaran p\u00e4\u00e4paikalla vajaa 100m. p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Otto sed\u00e4n talosta.<\/p>\n
L\u00e4hdimme kouluun aina yhten\u00e4 letkana hiiht\u00e4en, n. 1 km. Talviaisvaarasta on Mustakangas niminen talo. Talon pojat Allan oli mets\u00e4ty\u00f6njohtaja, Otto ja Martti is\u00e4nn\u00f6i vanhan \u00e4itins\u00e4 kanssa taloa ja he olivat Meril\u00e4isi\u00e4. Heill\u00e4 oli koulukortteeria n. 5 km. p\u00e4\u00e4st\u00e4 Lappalaisen veljeksi\u00e4, nelj\u00e4 poikaa. Kun pojissa ilmeni t\u00e4it\u00e4 paljon, l\u00e4mmitti Otto ja Martti Meril\u00e4inen savusaunan, vei pojat saunaan. Saunanp\u00e4\u00e4lle he olivat ottaneet poikien villapaidat, villahousut, pipot ja sukat. Kastaneet ne l\u00e4pim\u00e4r\u00e4ksi valopetrooliin ja heitt\u00e4neet kaikki tamineet saunan kiukaan p\u00e4\u00e4lle ett\u00e4 t\u00e4it l\u00e4htee ja kyll\u00e4 ne l\u00e4htiv\u00e4t. Mutta kun aamulla mentiin kouluun, kysyi opettaja (Heikki Lipponen, ankara mies), ett\u00e4 mist\u00e4 tuo haju tulee? Kiert\u00e4en tuvassa jokaisen oppilaan p\u00e4\u00e4tyen Lappalaisten pulpettien kohdalle, nosti h\u00e4n vanhinta velje\u00e4 puseronkauluksesta pystyyn ja totesi ett\u00e4 mit\u00e4 oli tapahtunut? Pojat kertoivat ja opettaja rauhoittui keskittym\u00e4\u00e4n kouluteht\u00e4viin. Mutta veljesten villapaidat tuoksuivat monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 valopetrolille ja olivat nokilaikukkaita.<\/p>\n
Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 hankien aikaan 1949 ker\u00e4ttiin k\u00e4pyj\u00e4 ja min\u00e4kin sain siit\u00e4 rahaa, olihan minulla kaksi n. 50 kg s\u00e4killist\u00e4 k\u00e4pyj\u00e4, rahat s\u00e4ilytin kev\u00e4tt\u00e4 ja kes\u00e4\u00e4 varten. Ei sit\u00e4 ollut montaa markkaa, mutta oma hankkimaa. Kun tuli toukokuun loppupuoli tiet oli jo sulat, joitakin lumip\u00e4lvi\u00e4 oli metsiss\u00e4. Koulussa oli my\u00f6s L\u00e4hdeaho nimisest\u00e4 talosta minun ik\u00e4inen poika, talon omisti Pekka Schroderus. Veli oli kouluajan minun hyv\u00e4 koulukaveri niinp\u00e4 kun h\u00e4nell\u00e4 oli polkupy\u00f6r\u00e4, h\u00e4n pyysi toukokuun lopulla er\u00e4\u00e4n\u00e4 koulup\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ett\u00e4 k\u00e4yd\u00e4\u00e4n illalla Viekiss\u00e4. Minulla ei ollut py\u00f6r\u00e4\u00e4, enk\u00e4 osannut ajaakaan, kun Talviaisvaarasta py\u00f6r\u00e4tien p\u00e4\u00e4h\u00e4n oli l\u00e4hes 4 km. Sovimme ett\u00e4 tulen jos p\u00e4\u00e4sen sovittuun aikaan Otto sed\u00e4n k\u00e4rrivajalle. Velill\u00e4 oli kotoa vajalle n. 4 \u2013 5 km. T\u00e4m\u00e4n matkan voi ajaa py\u00f6r\u00e4ll\u00e4. Sain Eeva t\u00e4dilt\u00e4 luvan jotta sain l\u00e4hte\u00e4 Viekin reissulle. Veli polki hikip\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja min\u00e4 istuin tangolla ja v\u00e4lill\u00e4 tarakalla.\u00b4<\/p>\n
Niin sit\u00e4 p\u00e4\u00e4stiin Viekin kaupalle, se oli Jaakko Pajulan perustama kyl\u00e4kauppa. Ostimme Velin kanssa kaikilla k\u00e4py ansioilla Tanskan kuninkaan rintapastilleja, ne olivat tosi hyvi\u00e4, sek\u00e4 lis\u00e4ksi v\u00e4h\u00e4n kotimaisia porkkanakarkkeja. Sitten takaisin, matkaa kertyi Viekiin Talviaisvaarasta n. 15 km. Kun p\u00e4\u00e4sin takaisin Talviaiseen, ei minulla ollut en\u00e4\u00e4 karkkeja eik\u00e4 rahaa, olipahan kiva reissu.<\/p>\n
Koulun loputtua kes\u00e4 meni kotona ja syksyll\u00e4 tuli Ahmovaaraan Niilo Nevalaisen taloon toinen kansakoulu n. 6 km. Porttivaarasta. Minulla oli kova hinku menn\u00e4 kouluun koska se oli l\u00e4hell\u00e4kin. Mutta is\u00e4 vei minut 1949 – 1950 vuodenvaihteen j\u00e4lkeen yli 30 km. Valamanvaaraan mets\u00e4t\u00f6ihin. Kansakoulu j\u00e4i siis n. 5 kk jaksoon jonka ajan sis\u00e4ll\u00e4 suoritin nuo 4 luokkaa. Talvi 1950 oli kova pakkanen n. 40 astetta, koko tammikuun ajan, siin\u00e4 oli kest\u00e4mist\u00e4 kun Valamavaaran talosta oli palstalle jossa hakkasimme n. 2 km. Sen j\u00e4lkeen tein yht\u00e4 jaksoisesti mets\u00e4t\u00f6it\u00e4 n. 7 vuotta pokasahalla. Tuohon aikaan mets\u00e4yhti\u00f6ill\u00e4 oli tosin alkukev\u00e4\u00e4st\u00e4 hakkuu seisokki 1 kk. Puutavaraa ei saanut hakata homehtumisvaaran takia.<\/p>\n
1950 syksyll\u00e4 aloitin rippikoulun 2 viikkoa ja kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1951, 2 viikkoa. Rippikoulun j\u00e4lkeen tehtiin normaalit kes\u00e4ty\u00f6t, painettiin reenjalaksia. Etsittiin luokki tarpeiksi oksattomia tuomipuita mets\u00e4purojen varsilta, sek\u00e4 l\u00e4nkipuuksi sopivia koivun mutkia ja juuri osia. Jos onnistui l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n sopivan juurimutkan, siit\u00e4 sai lujemmat l\u00e4nget. Rippikoulun k\u00e4yty\u00e4ni alkoi Viekiss\u00e4, Ruosmassa ja Varpasen seurantalolla tanssit samana kes\u00e4n\u00e4, mutta talvisin ei ollut muita huvituksia kuin 1 tai 2 kertaa elokuvat Viekin seurantalolla. Koska mets\u00e4ty\u00f6 oli raskasta, ei en\u00e4\u00e4 edes viikonloppuisin kaivannut l\u00e4hte\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n, toisaalta meill\u00e4 oli my\u00f6s v\u00e4linehuolto. Paikattiin itse rikkin\u00e4iset vaatteet, teroitettiin ty\u00f6kalut jne. (ommeltiin rukkaset).<\/p>\n
1952 rakensimme is\u00e4n kanssa saunan mets\u00e4k\u00e4mp\u00e4lle ns. Muntsurinlaaksoon. Savotan hakkuualue oli sen ajan tietojen mukaan 400 ha. En tied\u00e4 pit\u00e4\u00e4k\u00f6 paikkansa, mutta k\u00e4mp\u00e4n miesvahvuus oli 62 miest\u00e4, josta hevosmiehi\u00e4 oli yli 10. Rakensimme is\u00e4n kanssa kotikyl\u00e4lle saunoja hirrest\u00e4, pari ehk\u00e4 3 saunaa. Olin hyvin mielell\u00e4ni n\u00e4ill\u00e4 rakennusty\u00f6mailla mukana.<\/p>\n
Tuon savotan alkamissyksyn\u00e4 olimme veli Heinon kanssa siell\u00e4 k\u00e4mp\u00e4ll\u00e4 ajatuksena viett\u00e4\u00e4 siell\u00e4 koko talvi 1952, koska kotiin oli matkaa 6-7 km, joka on liian pitk\u00e4 matka hevoselle ja miehille ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen. Syksyn tukinajot oli jo alkaneet, oli joulukuun alkupuolta ja pakkasta -30 C. Kun er\u00e4\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 Heino her\u00e4tti minut ja sanoi ett\u00e4 l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n kuselle, sen h\u00e4n kuiskasi korvaani. Sanoin ett\u00e4 ei kuseta, l\u00e4hde nyt vaan, h\u00e4nell\u00e4 on asiaakin. Niin mentiin pakkasy\u00f6h\u00f6n, heti ulosp\u00e4\u00e4sty\u00e4 Heino sanoi ett\u00e4 meille viel\u00e4 tuntematon j\u00e4tk\u00e4 pyysi tuntia aiemmin ett\u00e4 rupea kaveriksi niin tapetaan kaikki n\u00e4m\u00e4 miehet, saat 20 mk \/ kpl! Siin\u00e4 meni my\u00f6s minun y\u00f6unet ja siihen loppui minun kortteeri sill\u00e4 k\u00e4mp\u00e4ll\u00e4. Hiihtelin kotiin talvisin koko savotan kestoajan 1954 kev\u00e4\u00e4seen. Heino sen sijaan oli koko talven hevosen kanssa ko. k\u00e4mp\u00e4ll\u00e4, kuin my\u00f6s seuraavan talven. Sodan k\u00e4yneiden miesten keskuudessa ei kuullut juuri huumoria.<\/p>\n
Meill\u00e4 oli ty\u00f6njohtajana er\u00e4s Mikko Heikkinen joka kiert\u00e4ess\u00e4\u00e4n palstoilla huusi ett\u00e4: huomenta perkele tai p\u00e4iv\u00e4\u00e4 perkele. Kerran iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4, syyspuolella kun teimme p\u00f6llej\u00e4 ns. puolipuhtaaksi, h\u00e4n tuli palstallemme ja kertoi ett\u00e4 naapuripalstan mies lymysi m\u00e4tt\u00e4\u00e4lt\u00e4 m\u00e4tt\u00e4\u00e4lle nelinkontin ja kun h\u00e4n huusi sille p\u00e4iv\u00e4\u00e4 perkele! Mies sanoi ett\u00e4: \u00e4l\u00e4 huuvva, no mit\u00e4 sin\u00e4 konttaat? Ettei tuo pukki n\u00e4\u00e4, kun h\u00e4n menee k\u00e4mpille ja osoitti Heikkiselle vuolupukkia, mink\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4 p\u00f6llit kuorittiin vuoluraudalla.<\/p>\n
My\u00f6s 1947 \u2013 48 vuosiin mahtuu mielenkiintoisia asioita. Silloin kun olin 12 v. alkoi kotikyl\u00e4ll\u00e4 savotta oikein todenteolla. Tehtiin koivurankaa 2.2m ja 4.4 m pituisia. Naapuri talot oli miehitetty t\u00e4yteen mets\u00e4ty\u00f6miehi\u00e4. Meill\u00e4 pojilla oli kova uteliaisuus seurata savottamiesten puuhia aina tilanteen mukaan talvisin ja kev\u00e4\u00e4t uittosavotan alkaessa oli tosi kiireist\u00e4 aikaa. Olin 12 v. juoksupoikana, se tarkoitti ett\u00e4 ker\u00e4sin (uittop\u00e4\u00e4llik\u00f6n k\u00e4skyst\u00e4) kyl\u00e4lt\u00e4 kananmunia, leip\u00e4\u00e4, perunoita sek\u00e4 is\u00e4n takomia uittokeksej\u00e4, teroitettuja kirveit\u00e4 ja mit\u00e4 vaan ko. ty\u00f6maalla tarvittiin. Tuntipalkka oli 20 p \/ h.<\/p>\n
Jonkun ehk\u00e4 viikon kuluttua, uittopomo otti minut uittoon, mutta edellytti ett\u00e4 piti olla holhooja, joku joka otti vastuun. Jos putoan jokeen, ett\u00e4 olen silm\u00e4npidon alla. Kes\u00e4n tultua ja uiton menty\u00e4 laitoimme kotona juurikasvit maahan ja min\u00e4 halusin laittaa kasvamaan kessua, kessu kasvoi hyvin. Kuivasin kessun lehdet, sek\u00e4 rungot my\u00f6s ja syyskes\u00e4ll\u00e4 hakkasin ne puupotissa valmiiksi, kun oli tullut tietoon ett\u00e4 taas tulee j\u00e4tki\u00e4 kulkemaan meid\u00e4n m\u00f6kin kautta savotoille ja tupakasta oli pulaa. Myin kasvattamani kessut ihan tarkkaan muutaman p\u00e4iv\u00e4n aikana. 17 v. ik\u00e4isen\u00e4 aloin p\u00e4rj\u00e4t\u00e4 mets\u00e4t\u00f6iss\u00e4 omatoimisesti 1952, ammattimetsurina, oli ollut usean vuoden ajan ja 1959 olin Ruunaan Polvij\u00e4rven k\u00e4mp\u00e4ll\u00e4 jonka ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 oli mets\u00e4ty\u00f6n kaikki muodot. Kev\u00e4\u00e4n aikana tehtiin p\u00f6llej\u00e4, halkoja, saimme vieretysurakoita. Saimme tehd\u00e4 ty\u00f6t valintamme mukaan, kun vain kaikki sopi aikatauluun savotanhengess\u00e4.<\/p>\n
Porttilassa, kaikki ne nuoruusvuodet olivat kuitenkin enimm\u00e4kseen puutteessa el\u00e4mist\u00e4, sill\u00e4 mets\u00e4t\u00f6iss\u00e4 ja pienen peltotilkun ja muutaman lehm\u00e4n turvin ei kertynyt suuria rahavaroja, joka p\u00e4iv\u00e4inen ruoka sek\u00e4 ty\u00f6v\u00e4lineet ja varusteet vei palkat sit\u00e4 mukaa kun kukin hankki. Mets\u00e4ty\u00f6 on raskasta ja kuluttavaa, ty\u00f6kalujen kuin vaatteidenkin suhteen. Ja ruokaa tarvittiin 13 henkisen perheen tarpeisiin huomattavan suuria m\u00e4\u00e4ri\u00e4. Esim. 26 kpl 2 kg ruisleip\u00e4\u00e4 riitti muutamaksi p\u00e4iv\u00e4ksi, 40 kg vehn\u00e4jauhos\u00e4kist\u00e4 sai vain 2 pullataikinaa. 50 kg ruisjauhos\u00e4kki meni my\u00f6s viikossa jne. Talveksi ker\u00e4ttiin 200 l puolukkaa ja mustikkaa 120 l keitettyn\u00e4.<\/p>\n
N\u00e4m\u00e4 rivit ja asiat ovat tapahtuneita tosi asioita, lopetan t\u00e4ll\u00e4 kertaa t\u00e4h\u00e4n. Toivotan kaikkea hyv\u00e4\u00e4 ja mielenkiintoista jatkoa Pyykk\u00f6jen tulevalle sukuseuralle, sek\u00e4 tuleville sukupolville. Parhain terveisin: Olavi Pyykk\u00f6, KOTKA<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Olavi Pyykk\u00f6 Muistelmia nuoruusajoilta Pielisj\u00e4rven Uudessakyl\u00e4ss\u00e4 1940 – 1950 luvuilta Min\u00e4 olen Olavi Pyykk\u00f6, s. 1935 ja minun syntym\u00e4paikkani on Talviaisvaarassa joka on isoisois\u00e4ni (Juho Pyykk\u00f6 s. 1812) perustama maatila Viekij\u00e4rven Uudellakyl\u00e4ll\u00e4. Ja sielt\u00e4 sitten minun is\u00e4 oli t\u00e4m\u00e4n nuoren perheens\u00e4 kanssa l\u00e4htenyt pois ja tullut t\u00e4nne Viekij\u00e4rven kirkonkyl\u00e4\u00e4n ja sen j\u00e4lkeen muuttivat Savolanvaaraan jossa … Jatka artikkeliin Muistelmia_2 Olavi Pyykk\u00f6<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[],"class_list":["post-259","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-muistelmat"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/259","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=259"}],"version-history":[{"count":3,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/259\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":298,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/259\/revisions\/298"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=259"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=259"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=259"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}