{"id":257,"date":"2011-11-28T13:05:24","date_gmt":"2011-11-28T13:05:24","guid":{"rendered":"http:\/\/www.pyykko.fi\/?p=257"},"modified":"2011-11-28T13:55:56","modified_gmt":"2011-11-28T13:55:56","slug":"muistelmia-1-elsan-tarina","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.pyykko.fi\/?p=257","title":{"rendered":"Muistelmia 1- Elsa Turunen os. Pyykk\u00f6"},"content":{"rendered":"

Elsan tarina<\/strong><\/p>\n

Olen Elsa Esteri Turunen os. Pyykk\u00f6, syntynyt 1917 Lieksan Saarivaarassa., jossa asustan edelleen. mieheni (Otto Turunen) vanhemmilta jo ennen sotia ostamassa paikassa. Saarivaaran kyl\u00e4 on 12 km p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Lieksan keskustasta. Viel\u00e4 50- luvulla oli t\u00e4\u00e4ll\u00e4 \u201dsavuja \u201d liki 50, kun nyt vakinaisia asukkaita on en\u00e4\u00e4 viidess\u00e4 talossa. Lapsuuskotiini on matkaa vain puolitoista kilometri\u00e4. Lapsuuteni vietin Pyykk\u00f6jen suurperheess\u00e4, johon kuuluivat isovanhempani Antti Juho Pyykk\u00f6 ja Maria Pyykk\u00f6 os. Ikonen ( olivat muuttaneet perheens\u00e4 kanssa joskus 1800- luvun lopulla Ylivieki 17: sta ensin Ketr\u00e4vaaralle ja sen j\u00e4lkeen Saarivaaraan ). Lis\u00e4ksi perheeseeni kuuluivat vanhempani Antti Pyykk\u00f6 ja Anna Stiina Pyykk\u00f6 os. Kiiskinen ja heid\u00e4n lapsensa: Eino Juho, Maria, Antti, Aino, Otto ( k. 3 v.), Mandi ( k. 10 kk ), Hilja, Elsa ja Veikko. Toisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 taloa asui set\u00e4ni Matti Pyykk\u00f6 vaimonsa AnnaRiitta Pyyk\u00f6n os. Tolvasen lastensa kanssa. Lapset: Matti ( k. n. 2 vk.), Otto ( k. \u00bd v. ), Lydia, Emma, Matti Nikolai, Heikki ja Sanni.<\/p>\n

Aikuistuttuaan lapsista: Maria, Antti, Elsa, Veikko, Lydia, Emma ja Matti Nikolai perustivat perheens\u00e4 Saarivaaraan. Antti- veljeni j\u00e4i avioiduttuaan asumaan Pyykk\u00f6l\u00e4\u00e4n. Lis\u00e4ksi isovanhemmillani oli kasvattilapsena Anna Fr\u00e4sten, joka oli Leena- t\u00e4tini tytt\u00f6 ja j\u00e4\u00e4nyt orvoksi. Ollessani lapsi lent\u00e4v\u00e4 keuhkotauti riehui Suomessa. Pyykk\u00f6l\u00e4st\u00e4kin tuoni korjasi satoaan runsaalla k\u00e4dell\u00e4. Siskoni Aino kuoli 15 vuotiaana v. 1923, veljeni Eino Juho 23- vuotiaana v. 1924 ja veljeni Antti 26 v. ja vaimonsa Lydia 31 vuotiaana v. 1931. Heilt\u00e4 j\u00e4i kaksi pient\u00e4 lasta Valde ja Valma, joista \u00e4itini piti huolta. Mummoni Maria kuoli my\u00f6s v. 1931 ja ukkini Antti Juho v.1933. Samana vuonna kuoli my\u00f6s is\u00e4ni Antti. Kuoleminen ja kuolleet tulivat pikkutyt\u00f6llekin niin tutuksi, ettei sit\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n kammoksunut. Sit\u00e4 mentiin vaan eteenp\u00e4in kaikesta huolimatta. Muistan, kun Aino ja Eino Juho sairastivat, \u00e4iti nukkui lattialla heid\u00e4n luonaan valmiina auttamaan, jos sairaat mit\u00e4 tarvitsivat. Kun sairaus lopulta vei voiton, n\u00e4in kun \u00e4iti pesi Eino Juhon tuvan lattialla ja sitten vainaja vietiin aittaan ja peitettiin lakanalla.<\/p>\n

Naapureilla oli tapana tulla katsomaan vainajaa. Juhoakin tultiin katsomaan. Min\u00e4, joka olin vajaan seitsem\u00e4n vuoden vanha menin reippaasti vieraita vastaan, vein heid\u00e4t aittaan ja lev\u00e4ytin nopealla liikkeell\u00e4 lakanaan pois Juho vainajan kasvoilta. Naapurit ihmetteliv\u00e4t, ett\u00e4 ei tytt\u00f6 pelk\u00e4\u00e4! Kun Antti- veli oli sairaana ja tulin kyl\u00e4st\u00e4 kotiin, sanoin Antille, ett\u00e4 siell\u00e4 kyseliv\u00e4t: \u201dJoko se Antti kuoli?\u201d Antti suutahti ja sanoi: \u201dMinun kuolemaani ne odottavat, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sisiv\u00e4t sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ja juomaan.\u201d Hautajaiset olivatkin aina suurelliset. El\u00e4in (joskus lehm\u00e4kin) teurastettiin, josta tehtiin paistit, perunoita keitettiin suuressa muuripadassa. Tehtiin riisipuurot, rusinasopat ja keitettiin pullakahvit. Hautajaisvieraita oli paljon. Pitk\u00e4 hevosletka kulki kirkolle ja takaisin. Ihmiset sanoivat minustakin, ettei tuo tytt\u00f6 kauan el\u00e4. Erehtyiv\u00e4t sill\u00e4 olen el\u00e4nyt jo yli 90 vuotta! Minulla nimitt\u00e4in oli kaulallani suuri m\u00e4rkiv\u00e4 \u201dluomi\u201d syntym\u00e4st\u00e4ni saakka, joka haisi pahalle ja peitettiin huivilla. L\u00e4\u00e4k\u00e4riss\u00e4kin k\u00e4ytiin kaulaa n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4, mutta ei siit\u00e4 ollut apua. Sitten meille tuli k\u00e4ym\u00e4\u00e4n \u201duunisuinari\u201d (palotarkastaja) Kilpel\u00e4inen. \u00c4iti n\u00e4ytti h\u00e4nelle kaulaani. \u201dUunisuinari\u201d antoi seuraavan neuvon: Vie tytt\u00f6 V\u00e4nsk\u00e4l\u00e4n purolle. Katso miss\u00e4 vesi virtaa etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in. Ota joen pohjasta hiekkaa ja hankaa sill\u00e4 m\u00e4rkiv\u00e4\u00e4 kohtaa kaulalta ja huuhtele lopuksi joen vedell\u00e4. N\u00e4in alettiin k\u00e4yd\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4in purolla. En suostunut, ett\u00e4 muutamaa vuotta vanhempi Hilja- siskoni suorittaa kyseisen hoidon, sill\u00e4 se oli aika kivuliasta. \u00c4idin t\u00e4ytyi ehti\u00e4 kiireilt\u00e4\u00e4n noin kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n hoitotoimenpidett\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n. Ja ihme ja kumma kaula parani t\u00e4ydellisesti, kiitos \u201duunisuinarille\u201d. Olen my\u00f6hemmin tiedustellut hoitohenkil\u00f6kunnalta, ett\u00e4 mik\u00e4h\u00e4n taika joen vedess\u00e4 oli? Vastaukseksi olen saanut, ett\u00e4 t\u00f6denn\u00e4k\u00f6isesti kysymyksess\u00e4 oli PUHTAUS, joka auttoi paranemisessa. Maria- mummon kanssa p\u00e4\u00e4sin kirkkomatkalle Lieksaan. Avojaloin k\u00e4veltiin Meril\u00e4\u00e4n saakka ( n.8,5 km.) ja sitten vasta laitettiin keng\u00e4t jalkaan. Y\u00f6 vietettiin Lieksassa Saarelassa. Sitten seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 k\u00e4veltiin taas kotiin.<\/p>\n

Lapsuudessani ruumiillinen kuritus oli yleisesti k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sain piiskaa useamman kerran. \u00c4iti meill\u00e4 oli ankarampi, kuin is\u00e4. Kerrankin, kun \u00e4iti ja is\u00e4 olivat kirkossa k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4, pyysin Hiljaa leikkaamaan hiukseni. Hilja teki ty\u00f6t\u00e4 k\u00e4sketty\u00e4. Kun vanhempani tulivat kirkosta ja \u00e4iti n\u00e4ki hiukseni, oli h\u00e4n sen n\u00e4k\u00f6inen, ett\u00e4 kohta \u201dkoivuniemen herra\u201d tanssii takamuksillani. Silloin is\u00e4 katsoi minua ja sanoi: \u201dParemman n\u00e4k\u00f6iseth\u00e4n hiukset ovat kuin ennen\u201d. Voi, miten se l\u00e4mmitti syd\u00e4nt\u00e4ni ja n\u00e4in s\u00e4\u00e4styin sill\u00e4 kertaa selk\u00e4saunalta. Lapsiltakin vaadittiin ty\u00f6ntekoa: \u201dEnsin ty\u00f6 ja sitten huvi\u201d. Talvella oli esim. puiden kantamista ja perunoiden kuorimista. Sen j\u00e4lkeen oli lupa menn\u00e4 m\u00e4ke\u00e4 laskemaan. Kes\u00e4aikaan ei ehditty paljon leikkim\u00e4\u00e4n. Oli ker\u00e4tt\u00e4v\u00e4 ja puhdistettava mustikoita. Sitten laitettiin marjaroppeet vaatenyyttiin ja avojaloin k\u00e4veltiin Lieksaan ovelta ovelle mustikoita kauppaamaan! T\u00e4m\u00e4 oli kuitenkin mieluista hommaa, sill\u00e4 marjarahat saimme itse pit\u00e4\u00e4. Niinp\u00e4 me t\u00f6rs\u00e4ttiin marjarahat Lieksassa limonaadiin ja pullaan! Kerran Heikill\u00e4 oli py\u00f6r\u00e4 mukana. H\u00e4n otti Helmin (R\u00e4s\u00e4nen) marjat py\u00f6r\u00e4n tarakalle, ettei heiver\u00f6isen pikkutyt\u00f6n tarvitsisi niit\u00e4 itse kantaa.<\/p>\n

Silloin sattui vahinko, kun py\u00f6r\u00e4 kaatui ja marjat lensiv\u00e4t maahan. Me lapset: Heikki, Veikko,Helmi ja min\u00e4 ker\u00e4simme hiekkaiset mustikat takaisin roppeeseen ja saimme kuin saimmekin nekin myydyksi. Varmaan ostajat ihmetteliv\u00e4t niiden hiekkaisuutta?! Toisen kerran, kun olimme tulossa marjojen myyntimatkalta Veikko astui lasinsirpaleeseen. Silloin Heikki sanoi, ett\u00e4 nyt Veikko ei voi k\u00e4vell\u00e4, siis otetaan auto ja menn\u00e4\u00e4n sill\u00e4 kotiin. Niin tehtiinkin ja huristeltiin auton kyydiss\u00e4 kotia kohti, taksa oli 5 mk henkil\u00f6lt\u00e4. Kotiin tultua toruttiin, ett\u00e4 rahanne menetitte autolla ajeluun. Hilkulla oli, ettei selk\u00e4\u00e4mme saatu. My\u00f6hemmin kuulimme, ett\u00e4 naapurin poika ei s\u00e4\u00e4stynyt sill\u00e4 kertaa piiskaamiselta. Min\u00e4 en surrut rahojeni menetyst\u00e4, vaan iloitsin ensimm\u00e4isest\u00e4 autokyydist\u00e4ni! V\u00e4h\u00e4n isompana ei jouten saanut olla. Jos ei muuta, niin ainakin neule t\u00e4ytyi olla k\u00e4siss\u00e4.<\/p>\n

Olin jo toisella kymmenell\u00e4, kun p\u00e4\u00e4sin aloittamaan kansakoulun, koska Saarivaaran koulu silloin vasta rakennettiin (noin v.1930). Kansakoulua k\u00e4vin 3 vuotta. Joululta siirryin aina seuraavalle luokalle. Sit\u00e4 ennen olin k\u00e4ynyt kahtena syksyn\u00e4, kahden viikon ajan kiertokoulua. Koulu olisi kest\u00e4nyt 4 viikkoa, mutta minun oli oltava perunan nostossa ne toiset 2 viikkoa! Kansakoulun valmistuttua siell\u00e4 alettiin j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 erilaisia yhteisi\u00e4 tilaisuuksia, kuten esimerkiksi: \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4- ja raittiusjuhlia, seuroja, kerhoja ym. Olin 14- vuotias, kun Antti veljeni kuoli ja 16- vuotias, kun is\u00e4 kuoli. Samana vuonna kuoli my\u00f6s Antti Juho-ukkini. Matti set\u00e4ni oli kuollut jo aiemmin ja heid\u00e4n perheens\u00e4 oli muuttanut 100 metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n meist\u00e4.<\/p>\n

N\u00e4in ollen meille ei j\u00e4\u00e4nyt yht\u00e4\u00e4n miest\u00e4! Veikko veljeni oli vasta 13-vuotias,kun h\u00e4n joutui ottamaan miehen paikan perheess\u00e4mme. H\u00e4n teki kaikki hevoshommat. (Veikko perusti aikuistuttuaan perheens\u00e4 Pyykk\u00f6jen kantapaikalle). Minulle kuului talvella puitten teko. Se oli jokap\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 hommaa. Rangat t\u00e4ytyi sahata ensin p\u00f6lleiksi ja sen j\u00e4lkeen pilkkoa sopivan kokoisiksi. Puut olivat m\u00e4rki\u00e4 ja raskaita k\u00e4sitelt\u00e4vi\u00e4. Siit\u00e4 seurasi kipua rinnassa. Luulin jo,ett\u00e4 nyt se keuhkotauti on minuunkin iskenyt! L\u00e4\u00e4k\u00e4riss\u00e4 k\u00e4ynti varmisti, ett\u00e4 kysymyksess\u00e4 oli vain lihaspistos. Alle 21- vuotiaana olin my\u00f6s savotassa ropseja kuorimassa monta kuukautta. Kokkojoella olin uitossa. My\u00f6s savotan kokkina olen ollut.<\/p>\n

Seuraava tapahtuma muistuu mieleeni kes\u00e4lt\u00e4 1935. Pyyk\u00f6ss\u00e4 peruna oli juuri noussut taimelle. Pekka Nyk\u00e4sen sika p\u00e4\u00e4si irti ja juoksi suoraan meid\u00e4n perunapellolle. L\u00e4hdin avojaloin ajamaan sikaa pois. Silloin 2 cm pitk\u00e4 koivun varpu pisti nilkkaani. Ei siihen aikaan tuon takia menty l\u00e4\u00e4k\u00e4riin. Jalka turposi, eik\u00e4 sill\u00e4 k\u00e4rsinyt astua kuin vasta noin viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4. Silti joka polkaisulla siihen koski. Kaikesta huolimatta piti l\u00e4hte\u00e4 hein\u00e4- t\u00f6ihin Mieronkorven niitylle, joka on l\u00e4hes Viekij\u00e4rven rannalla. Sinne on matkaa suoraa tiet\u00e4 noin 15 km. Matka tehtiin jalkaisin. Perille p\u00e4\u00e4sty\u00e4 Veikko Makkonen otti puukon k\u00e4rjell\u00e4 koivunvarvun jalastani vihdoin pois!<\/p>\n

Sitten syttyi talvisota v.1939 ja Pyyk\u00f6st\u00e4kin jouduttiin l\u00e4htem\u00e4\u00e4n evakkoon. Ensin mentiin Nilsi\u00e4\u00e4n. Oltiin v\u00e4hiss\u00e4 vaatteissa. Siskollani Hiljalla oli vuoden ik\u00e4iset kaksoset Osmo ja Mirja. Talon v\u00e4ki itki kun n\u00e4ki kylmiss\u00e4\u00e4n olevat pienet lapset. He laittoivat sukat lasten k\u00e4sien l\u00e4mmikkeeksi. Meille osoitettiin paikka Siilinj\u00e4rven Toivalasta. Sielt\u00e4 kuljin jalkaisin Kasurilan kyl\u00e4ss\u00e4 t\u00f6iss\u00e4. Matkaa oli yhteen suuntaan 8 km. P\u00e4ivitt\u00e4in kuljin sen matkan edestakaisin, eik\u00e4 se silloin tuntunut miss\u00e4\u00e4n! T\u00f6ihini kuului lumipukujen ompeleminen sotilaille ja vaatteiden ompeleminen evakoille. Ompelemassa olivaat my\u00f6s Saarivaarasta Lydia- serkku ja Tyyne Tirronen. Evakossa ollessa menin vihille Otto Turusen kanssa Lapinlahden kirkossa 06.04.1940. Otto oli talvisodassa: Inarissa, Kitsiss\u00e4 ja Hattuvaarassa. Jatkosodassa h\u00e4n oli Rukaj\u00e4rven ja Paateneen suunnalla.<\/p>\n

Sodan j\u00e4lkeen asetuttiin t\u00e4h\u00e4n asumaan.(Eik\u00e4 ole sen j\u00e4lkeen minun tarvinnut puita tehd\u00e4 ). Meill\u00e4 oli aluksi 10 hehtaarin tila, my\u00f6hemmin ostettiin saman verran lis\u00e4\u00e4. Lehmi\u00e4 oli kaksi ja sitten nelj\u00e4, lis\u00e4ksi nuorta karjaa ja hevonen, jolla Otto teki maaty\u00f6t ja k\u00e4vi savotalla. Siihen aikaan lapset synnytettiin enimm\u00e4kseen kotona, joko huoneessa tai saunassa. Kun ensimm\u00e4ist\u00e4 lasta odotin, menin aina polttojen ajaksi komeroon piiloon, etteiv\u00e4t toiset sit\u00e4 huomaisi. Sitten sanoin anopille, ett\u00e4 menen Pyykk\u00f6l\u00e4\u00e4n synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4n. H\u00e4n kysyi, ett\u00e4 selvi\u00e4nk\u00f6 yksin ja my\u00f6nsin selvi\u00e4v\u00e4ni. Niinp\u00e4 l\u00e4ksin maaliskuisessa tuulessa ja tuiskussa, mekko p\u00e4\u00e4ll\u00e4 lumessa tarpoen puolentoista kilometrin matkalle lapsuuskotiini. Aina, kun synnytyspoltot tulivat, \u201dvalssasin\u201d tiell\u00e4 ympyr\u00e4\u00e4 ja sitten taas jatkoin matkaani. En pel\u00e4nnyt silloin yht\u00e4\u00e4n! N\u00e4in j\u00e4lkeenp\u00e4in olen ajatellut, ett\u00e4 mit\u00e4, jos olisin j\u00e4\u00e4nyt siihen lumihankeen?! Kun p\u00e4\u00e4sin perille, \u00e4iti katsoi minua kummissaan ja kysyi: \u201dMit\u00e4 sin\u00e4 t\u00e4nne tulit?\u201d Menin suoraan huoneeseen. Kello oli puoli viisi ja viitt\u00e4toista vaille yhdeks\u00e4n illalla oli asia selv\u00e4 ja tytt\u00f6 syntynyt maailmaan! K\u00e4til\u00f6 ei koskaan ehtinyt paikalle, kun minulla oli synnytt\u00e4misen aika. H\u00e4n oli usein toisessa kyl\u00e4ss\u00e4 synnytyst\u00e4 hoitamassa, kun Otto k\u00e4til\u00f6\u00e4 haki. Minua avusti synnytyksess\u00e4 milloin \u00e4iti, milloin Turusen Anna tai Oton sisko, tai joku naapurin em\u00e4nnist\u00e4.<\/p>\n

Lapsia minulle on siunaantunut kuusi: Irja ( kuoli 3v. 8kk ik\u00e4isen\u00e4), Seija, Oiva, Sinikka, Olavi ja Tuula. Syntym\u00e4ns\u00e4 j\u00e4lkeen Seija itki aina kahden ja puolen kuukauden ik\u00e4\u00e4n asti. Todenn\u00e4k\u00f6isesti h\u00e4nell\u00e4 oli riisitauti, kun sota-aika vitamiineista oli puutetta. Pyysin Helmi Turusta k\u00e4ym\u00e4\u00e4n parantamisen taidoistaan kuuluisaksi tulleen \u201dViekin mummon\u201d luona. Maksoin Helmille p\u00e4iv\u00e4 palkan ja niin h\u00e4n l\u00e4hti apua hakemaan. \u201dViekin mummo\u201d antoi sellaiset l\u00e4\u00e4kkeet, kun niill\u00e4 voitelin lapsen, h\u00e4n nukkui heti ensimm\u00e4isest\u00e4 y\u00f6st\u00e4 l\u00e4htien! Irja- tytt\u00e4reni sairastui kovaan ysk\u00e4\u00e4n. Olin silloin lavantautisairaalassa. Lasta k\u00e4ytettiin l\u00e4\u00e4k\u00e4riss\u00e4 ja h\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4si l\u00e4\u00e4kkeeksi t\u00e4rp\u00e4ttih\u00f6yry\u00e4?! Kivi piti kuumentaa ja siihen sivell\u00e4 t\u00e4rp\u00e4tti\u00e4. T\u00e4rp\u00e4ttikivi k\u00e4\u00e4rittiin pyyheliinaan ja laitettiin lapsen s\u00e4nkyyn ja viltti korviin. T\u00e4m\u00e4n hoidon seurauksena Irja kuoli.<\/p>\n

My\u00f6hemmin kerroin t\u00e4st\u00e4 toiselle l\u00e4\u00e4k\u00e4rille ( Piiroinen ). H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 siihen hoitoon on moni muukin kuollut. Saarivaaran koululla oli seurat. Otin Seijan mukaani, kun h\u00e4nell\u00e4 oli ik\u00e4v\u00e4, kun leikkikaveri oli kuollut. Pappi luki: \u201dIs\u00e4 meid\u00e4n, joka olet taivaassa..\u201d. Silloin Seija sanoi kirkkaalla lapsen \u00e4\u00e4nell\u00e4: \u201dMeid\u00e4n is\u00e4 on savotassa.\u201d Kun lapset kasvoivat, he olivat suureksi avuksi vanhemmilleen. Kaikki vaatteet ompelin lapsille ja itselleni. Miehelle ompelin paitoja. K\u00e4sit\u00f6iden tekeminen on ollut mieleist\u00e4 puuhaa. K\u00e4vin martoissa ja ompeluseuroissa. Ne antoivat piristyst\u00e4 t\u00f6iden lomassa. Maailma on paljon muuttunut 90 vuodessa. Ennen ei ollut edes s\u00e4hk\u00f6j\u00e4.\u00d6ljylampun valossa pime\u00e4t talvet on pit\u00e4nyt selvit\u00e4. Ja pesu on nykyisin my\u00f6s helppoa, kun ennen piti joka p\u00e4iv\u00e4 kaivosta vesi kantaa my\u00f6s pyykin pesua varten.<\/p>\n

Seuraavanlainen haaveri sattui helluntain j\u00e4lkeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1965. Olin pesem\u00e4ss\u00e4 mattoja Tuulan kanssa l\u00e4heisell\u00e4 Tervalammella. L\u00e4hdimme kantamaan pesty\u00e4 mattoa kuivumaan. Tuula kehoitti minua minua riisumaan kumikeng\u00e4t jaloistani, kun oli niin hyv\u00e4 s\u00e4\u00e4. Sen teinkin ja heti upposin polvea my\u00f6ten suohon! Suossa oli joku ter\u00e4v\u00e4 esine, joka pisti jalkaani. Viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4k\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ei tiedet\u00e4 mik\u00e4 se oli. Tuula l\u00e4hti hakemaan miest\u00e4ni apuun, joka oli muiden remonttimiesten kanssa rakentamassa meille uutta taloa. Otto tuli nopeasti ja talutti minut pihaan. Sitten h\u00e4n soitti taksin, joka vei minut l\u00e4\u00e4k\u00e4riin. Olavi l\u00e4hti seurakseni Lieksaan. (Saarivaarassa oli silloin kaksi puhelinta, toinen Oinosessa ja meill\u00e4 toinen. Puhelimet olivat kyl\u00e4n yhteisi\u00e4.) L\u00e4\u00e4k\u00e4ri ompeli haavaan 14 tikki\u00e4. Jopa koko kantap\u00e4\u00e4 oli meinannut l\u00e4hte\u00e4 irti?! 2 viikkoa jouduin kulkemaan keppien kanssa ja sit\u00e4 kautta Tuula (14v.) oppi lehmi\u00e4 lyps\u00e4m\u00e4\u00e4n, kun min\u00e4 en pystynyt. Sinikka oli aiemmin lypsyapuna.Vanhin tyt\u00e4r Seija oli muuttanut Vuolijoelle ja vihitty juuri edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

Talo, jossa alkuaikoina toista puolta asusti miehen veli, on purettu ja uusi asumus on rakennettu l\u00e4hemm\u00e4s Saarivaaran tiet\u00e4 (300 m). Samassa talossa asuvat alakerrassa Oiva- poikani vaimonsa Raijan ja poikansa Antin kanssa. Min\u00e4 asustelen yl\u00e4kerrassa. Lesken\u00e4 olen ollut 30 vuotta. Lapsenlapsia on 11 ja nelj\u00e4tt\u00e4kin polvea jo 12. L\u00e4hinn\u00e4 sukulaisia kutsuttiin 90 v.juhliin (v. 2007), jotka olivat mets\u00e4stysmaja Er\u00e4- Eerolla. Vieraita oli noin 70 henke\u00e4. T\u00e4m\u00e4 el\u00e4keik\u00e4 on mielest\u00e4ni parasta aikaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 \u2013 ei ole ty\u00f6n hoppua, kuten ennen. Lueskelen paljon ja sitten tykk\u00e4\u00e4n leipoa piim\u00e4\u00e4n tehty\u00e4 ohraleip\u00e4\u00e4 ja lanttukukkoa. Tuolla ohraleiv\u00e4ll\u00e4 min\u00e4 usein herkuttelen. Kuntoa tulee yll\u00e4pidetty\u00e4 jokap\u00e4iv\u00e4isell\u00e4 postin haku- reissulla.<\/p>\n

Puoli kilometri\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 kuljen potkurilla, jossa on py\u00f6r\u00e4t alla. Joka perjantai k\u00e4yn pojan perheen kanssa autolla Lieksassa ruokaostoksilla. Ruokani valmistan itse. Oiva hoitaa piha- ty\u00f6t, my\u00f6s ulkokukkaset ja siivoaa minulla. Nuorena kokoonnuttiin l\u00e4heiselle kalliolle tanssimaan ja piiri\u00e4 py\u00f6rim\u00e4\u00e4n. Paljon oli my\u00f6s iltamia ja nimip\u00e4iv\u00e4tansseja. Oli sosiaalista el\u00e4m\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n, kuin n\u00e4in\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4. Nyt pid\u00e4n yhteytt\u00e4 sukulaisiin ja yst\u00e4viin k\u00e4nnyk\u00e4ll\u00e4. Hyv\u00e4 on olla t\u00e4mm\u00f6isess\u00e4 kunnossa. Onhan niit\u00e4 huonompiakin p\u00e4ivi\u00e4 v\u00e4lill\u00e4, mutta silloin t\u00e4ytyy lev\u00e4t\u00e4. Sitten on vuorostaan taas virke\u00e4mpi\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4. Sellaistahan se el\u00e4m\u00e4 on. Elsa Pyykk\u00f6. Muistiin merkitsi: Anna-Liisa Faler os. Pyykk\u00f6, 30.3.08 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Elsan tarina Olen Elsa Esteri Turunen os. Pyykk\u00f6, syntynyt 1917 Lieksan Saarivaarassa., jossa asustan edelleen. mieheni (Otto Turunen) vanhemmilta jo ennen sotia ostamassa paikassa. Saarivaaran kyl\u00e4 on 12 km p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Lieksan keskustasta. Viel\u00e4 50- luvulla oli t\u00e4\u00e4ll\u00e4 \u201dsavuja \u201d liki 50, kun nyt vakinaisia asukkaita on en\u00e4\u00e4 viidess\u00e4 talossa. Lapsuuskotiini on matkaa vain puolitoista kilometri\u00e4. … Jatka artikkeliin Muistelmia 1- Elsa Turunen os. Pyykk\u00f6<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[],"class_list":["post-257","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-muistelmat"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/257","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=257"}],"version-history":[{"count":5,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/257\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":300,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/257\/revisions\/300"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=257"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=257"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=257"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}