Ky\u00f6sti Pulliainen: Alustus Ylentel\u00e4n Juhanlan Pyykk\u00f6jen sukuseuran perustavassa kokouksessa Lahdessa 1.10.2006.<\/p>\n
Palaute tekstiin ja kuviin: Ky\u00f6sti Pulliainen, Halla-ahontie 1, 80510 Onttola, 050-3266736, PYYK\u00d6NM\u00c4KI JA JUHANLA SATA VUOTTA SITTEN<\/p>\n Alustus perustuu \u00e4itini Eveliina (Liina) Pulliaisen o.s. Pyykk\u00f6 (1901-1992) kirjoittamiin kuvauksiin Ylentel\u00e4st\u00e4 \u201dKivennapa\u201d -kirjaan ja \u201dKivennapa kyl\u00e4st\u00e4 kyl\u00e4\u00e4n\u201d -kirjaan sek\u00e4 h\u00e4nen muihin kirjoituksiinsa ja k\u00e4sikirjoituksiinsa. Maantie Laatokalta Suomenlahteen kulki Mets\u00e4pirtin, Raudun ja Kivennavan l\u00e4pi. Ylentel\u00e4 oli Kivennavan pit\u00e4j\u00e4n kaakkoisin kyl\u00e4, rajana Rautuun oli Vuokseen laskeva Saaenjoki, Valkj\u00e4rveen rajana olivat Valkiaoja ja siihen laskeva Ratsoja. Laatokan lohi nousi Saaenjokea ainakin Myllykoskeen asti. Koski katkaisi maantien ja k\u00e4ytti sen Raudun puoleisessa sillankorvassa Anttolan veromylly\u00e4 ja p\u00e4reh\u00f6yl\u00e4\u00e4, my\u00f6hemmin my\u00f6s sahaa. Myll\u00e4ri sai lohista tervetullutta s\u00e4rvint\u00e4 perheelleen. Arentimyll\u00e4rin\u00e4 oli parikymment\u00e4 vuotta, vuoden 1900 molemmin puolin, minun \u00e4ij\u00e4ni, \u00e4itini is\u00e4, Ylentel\u00e4n Juhana Pyyk\u00f6n Yrj\u00f6-poika.<\/p>\n KUVA 1: Ylentel\u00e4n Pyyk\u00f6nm\u00e4ki ja H\u00f6lt\u00e4nm\u00e4ki, mitattu 1933, julkaistu 1934 ja 1936. Suurempi versio kartasta t\u00e4\u00e4ll\u00e4. L\u00e4hde: Karjalan kartat – Matka sinne mit\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ole, Karjala 2 Kivennapa ymp\u00e4rist\u00f6ineen, topografiset kartat 1:20 000, karttalehdet 402410 ja 404201.<\/p>\n Pyyk\u00f6nm\u00e4ki nousi Saaenjoesta jyrk\u00e4sti l\u00e4nteen, 135 metrin korkeuteen merenpinnasta. Anttolan notkosta Ylentel\u00e4\u00e4n ja Kivennavalle p\u00e4in oli puolen kilometrin verran yl\u00e4m\u00e4ke\u00e4, jota kaikki alkuaikojen autot eiv\u00e4t jaksaneet nousta, hevospelill\u00e4 sent\u00e4\u00e4n selvittiin yl\u00f6s ja alas. Kyl\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4sty\u00e4 oli edess\u00e4 kaksi m\u00e4ke\u00e4, Pyyk\u00f6nm\u00e4en lis\u00e4ksi my\u00f6s H\u00f6lt\u00e4nm\u00e4ki.<\/p>\n Monenlaisia tarinoita kerrottiin suvun alkuvaiheista. Kauas Oulunj\u00e4rven etel\u00e4rannalle sijoitettiin alkukoti. Sit\u00e4 tarinaa tuki suvun vilkas ja kiihke\u00e4 luonteenlaatu, mik\u00e4 viittasi pohjalaisiin. Polvesta polveen kulki kertomus pitk\u00e4st\u00e4 Pyyk\u00f6n Paavalista, joka koivuisella kangellaan kaatoi kasakoita, kolmekin kerrallaan yhdell\u00e4 iskulla kotipihallaan talonsa nurkalla Ylentel\u00e4ss\u00e4 – n\u00e4iden tullessa kutsumattomille k\u00e4ynneilleen rajan takaa tavantakaa. Pyykk\u00f6j\u00e4 asui my\u00f6s Muolaassa ja pitkin Kivennavan pit\u00e4j\u00e4\u00e4. Lahjakkaita, voimakkaita, pitki\u00e4 ja itsetietoisia olivat kaikki Pyyk\u00f6t.<\/p>\n Vaihtoehtoinen sukutarina kertoo, ett\u00e4 M\u00e4ntyharjulta kaksi ukkoa, Pyykk\u00f6 ja H\u00f6ltt\u00e4 l\u00e4htiv\u00e4t reissulle, mik\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyi Kivennavan kaakkoiskolkkaan, asettuen kaskimailleen kahden korkean m\u00e4en p\u00e4\u00e4lle. Toisen m\u00e4en alla lainehti pieni kaunis K\u00e4rp\u00e4slampi, josta kyl\u00e4l\u00e4iset my\u00f6hemmin k\u00e4yttiv\u00e4t nime\u00e4 H\u00f6lt\u00e4nj\u00e4rvi, toisen ohi virtasi vuolas Saaenjoki. H\u00f6ltt\u00e4 valitsi j\u00e4rven rannan. Siit\u00e4 tuli H\u00f6lt\u00e4nm\u00e4ki. Joen jyrk\u00e4lle t\u00f6rm\u00e4lle asettui Pyykk\u00f6 muodostaen Pyyk\u00f6nm\u00e4en. Pyyk\u00f6nm\u00e4ell\u00e4 oli talvisodan alkaessa 11 taloa, niist\u00e4 10 Pyykk\u00f6 nimist\u00e4.<\/p>\n KUVA 2: Ylentel\u00e4 1939<\/p>\n Pyyk\u00f6nm\u00e4ki 1. Juhanla Toivo ja Aino Pyykk\u00f6 2. Tuomaala Antti ja Eeva Pyykk\u00f6 3. Sepp\u00e4l\u00e4 Viktor Pyykk\u00f6, Mikko Pyyk\u00f6n perikunta 4. Aatun-Mikkola Mikko ja Kaisa Pyykk\u00f6 5. Aatun-Anttila Tahvo Pyyk\u00f6n perikunta 6. Tahvola Pekka Pyyk\u00f6n perikunta 7. Yllin-Pekkola P\u00e4rtty Suutari 8. Suutarla Nestor ja Tyyne Lehtonen 9. Ukkola Jussi Pyyk\u00f6n perikunta 10. Jussila Juho Pyyk\u00f6n perikunta 11. Puoliv\u00e4li<\/p>\n H\u00f6lt\u00e4nm\u00e4ki 12. Sakari ja Aune K\u00e4h\u00f6nen 13. Tuomas Kaivolainen 14. Pekka ja Hedvik Kaivolainen 15. Toisiin-Mikkola Mikko ja Hedvik H\u00f6ltt\u00e4 16. Junala Tahvo ja Juho H\u00f6ltt\u00e4 17. Antti K\u00e4h\u00f6sen perikunta 18. Tuomas ja Helena K\u00e4h\u00f6nen 19. Pennala Antti Pennan perikunta 20. Yll\u00f6l\u00e4 Matti ja Anni Vanhanen 21. H\u00f6lt\u00e4n-Tommila Jalmari ja Hilma Lemmetty<\/p>\n Pyyk\u00f6nm\u00e4en vanhimmassa talossa Juhanlassa oli is\u00e4nt\u00e4n\u00e4 Juhana (Bertilin\/P\u00e4rttylin poika) Pyykk\u00f6 (1833-1910) ja em\u00e4nt\u00e4n\u00e4 Kristiina Matintyt\u00e4r o.s. Pyykk\u00f6 (1839-1929).<\/p>\n Heill\u00e4 oli seitsem\u00e4n vankkaa, pitk\u00e4\u00e4 poikaa, kuin Jukolassa, Matti, P\u00e4rtty, Juho, Yrj\u00f6, Tuomas, Pekka ja Mikko. Kiven seitsem\u00e4n veljest\u00e4 olikin joululeikkien hupaisin ohjelmanumero Pyyk\u00f6n veljesten esitt\u00e4m\u00e4n\u00e4. Heill\u00e4 oli my\u00f6s kaksi tyt\u00e4rt\u00e4, Hetti ja Mari. Kaikki suvun j\u00e4senet ovat pitki\u00e4, solakoita – miesten mitta oli kahden metrin molemmin puolin ja naisetkin hipoivat 170-180 senttimetri\u00e4. He olivat my\u00f6s vilkkaita, lahjakkaita, musikaalisia ja taitavia k\u00e4sity\u00f6n tekij\u00f6it\u00e4 niin miehet kuin naisetkin.<\/p>\n Juhanalla oli Tuomas-niminen veli. Molemmilla oli vaimo ja lapsia, mutta he sopivat asumaan samassa talossa kuten karjalaisissa perheiss\u00e4 oli tapana siihen aikaan. Mutta sitten Tuomas alkoi ajatella omaa etuansa. H\u00e4nell\u00e4 oli vain yksi poika ja veli-Juhanalla seitsem\u00e4n. Tytt\u00f6j\u00e4 tosin Tuomaalla oli viisi ja Juhanalla vain kaksi, mutta eiv\u00e4th\u00e4n tyt\u00f6t talon asioihin vaikuttaneet. Kauppatavaraahan tyt\u00f6t olivat. Kotjlehm\u00e4, lammas sek\u00e4 orsikot, mitk\u00e4 tyt\u00e4r vei miehel\u00e4\u00e4n, eiv\u00e4t taloa k\u00f6yhdytt\u00e4neet, kun niit\u00e4 ei tarvinnut samana vuonna kaikille tyt\u00f6ille antaa. Mutta poikien kohta oli toisin. Heist\u00e4 tuli talon pit\u00e4ji\u00e4. Tuomas harkitsi, ett\u00e4 veljen suuri perhe kulutti taloa, oli parasta ottaa omansa pois aikoin ajois. Ja niin talo ja tila jaettiin.<\/p>\n Juhanlassa pojat kasvoivat ja varttuivat ja toivat karjalaiseen tapaan mini\u00f6it\u00e4 taloon. Ja niin loppujen lopuksi perhe kasvoi niin suureksi, ett\u00e4 oli l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n el\u00e4misen mahdollisuuksia muualta. Kun kolmas poika, Juho-niminen, l\u00e4hti pitk\u00e4virsuks kosimaan, selitti h\u00e4n appetalossaan, ett\u00e4 talon tarpeen t\u00e4hden h\u00e4nen on eukko otettava. Talossa muka oli ty\u00f6voiman puutetta, kun is\u00e4n ja seitsem\u00e4n pojan lis\u00e4ksi oli viisi aikuista naista. N\u00e4in v\u00e4ki lis\u00e4\u00e4ntyi ja vuosisadan vaihteessa kun oli nelj\u00e4 mini\u00e4\u00e4 tuotu taloon, oli aikuisia miehi\u00e4 ja naisia seitsem\u00e4n, yhteens\u00e4 nelj\u00e4toista aikuista ja lapsia kuusitoista yhteens\u00e4.<\/p>\n Tietysti siin\u00e4 mini\u00f6ille tuli joskus erimielisyytt\u00e4, eiv\u00e4th\u00e4n kaikki voineet olla samaa mielt\u00e4 asioista, eik\u00e4 kaikilla ollut Marj-vainaan luontoa, ett\u00e4 olisivat ilman muuta antaneet aina toiselle periksi, mutta is\u00e4-Juhanaa pel\u00e4ttiin ja kunnioitettiin niin paljon, ettei h\u00e4nen l\u00e4sn\u00e4ollessaan kuulunut pahaa sanaa. Mielenilmaukset sai vain n\u00e4hd\u00e4 lapsen liekutuksesta. Ison tuvan jokaisessa nurkassa oli vivun paikka miss\u00e4 jokainen liekutti lastaan. Kun oli jostain paha mieli, niin kiivaasti k\u00e4si painoi lasta vipuineen alasp\u00e4in ja toinen k\u00e4si alhaalla otti vastaan, niin ett\u00e4 lapsen takapuoli l\u00e4isk\u00e4hti. Siten sai puretuksi edes hiukan mielipahaansa ja patoumiaan. Navettat\u00f6iss\u00e4 ollessaan naiset joskus selvitteliv\u00e4t v\u00e4lej\u00e4\u00e4n kiivain sanoin, mutta jos is\u00e4-Juhana sattui kujamaalla liikkuessaan kuulemaan \u00e4\u00e4ni\u00e4 ja kurkisti l\u00e4\u00e4v\u00e4n ovesta, katkesi riita ko savupiipun vars.<\/p>\n Kun vunukoita, riippuen syntyv\u00e4isyydest\u00e4 ja kuolleisuudesta, oli aina siin\u00e4 15 – 16 paikkeilla, niin siin\u00e4 tarvittiin leip\u00e4\u00e4 ja l\u00e4mmint\u00e4. Vaikka pojilla ei ollutkaan muuta vaatetta kuin piikkopaita ja tyt\u00f6ill\u00e4 koltti. Kun pojille p\u00e4iv\u00e4n mittaan sattui hyv\u00e4 tappelunnujakka, saattoi paidasta j\u00e4\u00e4d\u00e4 vain kaulus t\u00e4hteeksi. \u00c4ij\u00e4n ilmestyminen n\u00e4k\u00f6piiriin vaikutti poikain tappeluun kuin vesisuihku tulipaloon. Vaikka ei isois\u00e4 ket\u00e4\u00e4n omak\u00e4tisesti kurittanutkaan. Jokaisen mini\u00e4n oli pidett\u00e4v\u00e4 omat lapsensa kurissa. Mutta sattuipa sellaistakin n\u00e4iss\u00e4 kurinpidollisissa asioissa, ett\u00e4 jos \u00e4iti mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 rikkomuksesta purki kiukkuaan lapseensa liian kovakouraisesti, sieppasi \u00e4ij\u00e4 kepin kurittajan k\u00e4dest\u00e4 ja antoi t\u00e4m\u00e4n itsens\u00e4 maistaa sit\u00e4 tiet\u00e4\u00e4kseen, ett\u00e4 kohtuus kaikessa.<\/p>\n Vaatekysymyskin j\u00e4rjestyi lapsilauman suuruudesta huolimatta. Ainahan se anoppi etsi vanhoja lahijoita kuluneita pellavaisia riepuja pienille lapsille. Eih\u00e4n niill\u00e4 r\u00f6ijyj\u00e4 ja paitoja ollutkaan eik\u00e4 takkeja. Riepujen sis\u00e4\u00e4n k\u00e4\u00e4rittiin niin kauan kun kestiv\u00e4t kapalossa, sitten oli alettava katsella kolttia kun alkoi lapsi liikkua, Mutta pitih\u00e4n mini\u00e4ll\u00e4 olla mist\u00e4 ottaa. S\u00e4\u00e4nt\u00f6h\u00e4n oli, ett\u00e4 seitsem\u00e4n vuuven p\u00e4\u00e4st minja saa tulla anopiltaa puistamaa paikkorihmaa. Seitsem\u00e4\u00e4n vuoteen ei saanut edes lankaakaan puuttua mini\u00e4n varusteista saati sitten muuta.<\/p>\n Kun mummo, t\u00e4m\u00e4n suurperheen em\u00e4nt\u00e4, kirnusi voita ja vunukkaliuta tuli pett\u00e4j\u00e4isille, niin siin\u00e4 leip\u00e4 jos toinenkin hupeni ennen kuin kaikki saivat palansa. Leip\u00e4\u00e4 paistettiinkin joka toinen p\u00e4iv\u00e4, vaikka uuniin mahtui kaksitoista suurta limppua kerrallaan.<\/p>\n Aterialla oltiin aina yhtaikaa koko suuri perhe. Kun kolme ateriaa sy\u00f6tiin p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4, niin ei lapsillekaan tarvinnut v\u00e4lill\u00e4 antaa v\u00e4lipalaa. Huoneet olivat vanhan tavan mukaiset, kaksi isoa tupaa vastakkain ja niiden v\u00e4liss\u00e4 v\u00e4ljtupa, miss\u00e4 oli hella ruuan valmistusta varten. Isoissa tuvissa olivat uunit, miss\u00e4 leip\u00e4 paistettiin ja uunipuurot valmistettiin. Ruokailua piti harjoittaa jokaisessa huoneessa, ennen kuin kaikki sopivat sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Toisessa isoista huoneista oli pitk\u00e4 pirtinp\u00f6yt\u00e4 penkkeineen. Se oli miesten p\u00f6yt\u00e4, miss\u00e4 is\u00e4nt\u00e4 poikineen aterioi. Is\u00e4nn\u00e4n paikka oli p\u00f6yd\u00e4n p\u00e4\u00e4ss\u00e4 per\u00e4ll\u00e4. Mini\u00e4kin sai istua miehens\u00e4 rinnalla p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 niin kauan kunnes tuli lapsia. Lapset eiv\u00e4t saaneet tulla miesten p\u00f6yt\u00e4\u00e4n, mutta sitten kun poika jo kykeni kynt\u00e4m\u00e4\u00e4n, miesten t\u00f6ihin, p\u00e4\u00e4si h\u00e4n sy\u00f6m\u00e4\u00e4nkin miesten p\u00f6yt\u00e4\u00e4n. Mini\u00e4t, joilla oli lapsia, s\u00f6iv\u00e4t lapsineen sivup\u00f6ydill\u00e4. Eih\u00e4n lapsia voinut eri aikaan sy\u00f6tt\u00e4\u00e4. Eih\u00e4n niit\u00e4 p\u00f6yti\u00e4k\u00e4\u00e4n mist\u00e4\u00e4n riitt\u00e4nyt niin monelle, taikinapytyn kansi, penkki ja muu sellainen sai toimia p\u00f6yt\u00e4n\u00e4. Kun sitten lapset kasvoivat suuremmiksi, voi \u00e4iti siirty\u00e4 aikuisten p\u00f6yt\u00e4\u00e4n ja antaa lasten sy\u00f6d\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n. Silloin voitiin taas monen mini\u00e4n lapset yhdist\u00e4\u00e4 ja tultiin taas v\u00e4hemm\u00e4ll\u00e4 p\u00f6yt\u00e4luvulla toimeen.<\/p>\n \u00c4itini kertoi, ett\u00e4 kun he lapset s\u00f6iv\u00e4t kaurakiisseli\u00e4, he meniv\u00e4t kesken sy\u00f6nti\u00e4 \u00e4idilt\u00e4 kysym\u00e4\u00e4n: \u201dSaahaanks my\u00f6 tehh\u00e4 repo?\u201d Repo oli sellainen, ett\u00e4 kun kuumaan kaurakiisseliastiaan pantiin voisilm\u00e4 sulamaan, ja kun se oli sulanut, saivat jokainen siin\u00e4 kastaa kiisseli\u00e4\u00e4n, jonka oli lusikalla ottanut astiasta. Mutta kun kiisseli v\u00e4heni, niin voisilm\u00e4 alkoi virrata ymp\u00e4ri astiaa. Silloin tavallisesti h\u00e4mmennettiin koko kiisseli ja voi sekaisin. Se oli repo, mutta sit\u00e4k\u00e4\u00e4n ei uskaltanut tehd\u00e4 ilman lupaa.<\/p>\n Kurin eli komennon perustaksi otettiin Raamatusta lause: \u201dJoka vitsaa s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4, vihaa lastaan\u201d tai \u201dJoka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee\u201d. Koivuvitsa oli jokaisen talon sein\u00e4koriste, eik\u00e4 vain koriste. Sill\u00e4 ne uhmai\u00e4t ja muut turhaumat siihen aikaan hoidettiin.<\/p>\n KUVA 3: Juhanlan seitsem\u00e4n veljest\u00e4, vasemmalta Matti, P\u00e4rtty, Pietari, Mikko, Tuomas, Yrj\u00f6, Juho.<\/p>\n Perheen piti kunnioittaa ruoka-aikoja ja olla silloin kotona, jos aikoi saada ruokansa. Ei sit\u00e4 syrj\u00e4st\u00e4 saanut menn\u00e4 sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Aikamiespoikienkin piti olla is\u00e4-Juhanan kanssa pyh\u00e4iltanakin iltasella ja maanantaiaamuna ty\u00f6ss\u00e4 anivarhain. Poikien mieli teki joskus menn\u00e4 huvittelemaan omaa kyl\u00e4\u00e4 kauemmaksikin varsinkin pyh\u00e4iltaisin, olihan niit\u00e4 kal’enoita, nurkkatansseja ja muita rientoja siihenkin aikaan. Ty\u00f6ss\u00e4olosta ei kukaan uskaltanut pinnata, mutta jos oli pitk\u00e4 matka kisapaikalle, niin illallisensa poika uhrasi. Jos oli poissa illallisp\u00f6yd\u00e4st\u00e4, sanoi is\u00e4 maanantaiaamuna: \u201dEtsi sielt murkinais, mist sait iltaseskii\u201d Mik\u00e4s siin\u00e4 auttoi, ty\u00f6ss\u00e4 oli oltava muun perheen mukana kukonlaulusta alkaen kahteentoista, jolloin sy\u00f6tiin lounat. Tietysti nuorilla miehill\u00e4 oli n\u00e4lk\u00e4. Silloin naisv\u00e4ki salaa auttoi. Kun is\u00e4nn\u00e4n silm\u00e4 v\u00e4lttyi, niin karjakeitti\u00f6n uunissa voi paistaa peruna- tai naurispaistikkaita mill\u00e4 n\u00e4lk\u00e4\u00e4 narrattiin.<\/p>\n \u201dNiih\u00e4 siin olj ko piot joka p\u00e4iv\u00e4\u201d, arveli vieras seurattuaan suurperheisen talon ruokailua. Em\u00e4nn\u00e4n t\u00e4ytyi tarkoin harkita mit\u00e4 ja miten perheelleen laittoi.<\/p>\n Ruisleip\u00e4, peruna ja maitokin riitti omasta takaa, mutta s\u00e4rvint\u00e4 oli osattava k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 riittoisasti. Voita kirnuttiin kotona, mutta eih\u00e4n sit\u00e4 riitt\u00e4nyt joka aterialle. Seltii ostettiin tynnyrikaupalla kun ei ollut mink\u00e4\u00e4nlaista kalastusmahdollisuutta. Silloin olikin juhlaa, kun koivistolainen kev\u00e4ttalvella tuli haileja myym\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Syksyll\u00e4 ennen joulua teurastettiin sika. Vaikkahan sen paino oli laskettava kolminumeroisin luvuin, niin kauaksiko siit\u00e4 olisi riitt\u00e4nyt sy\u00f6d\u00e4, mutta kun sit\u00e4 vain k\u00e4ytettiin keittojen, rokan, lohkon ja kaalin makuna, niin keinoteltiinhan sen sian kanssa kes\u00e4\u00e4n. Syksyll\u00e4h\u00e4n tosin teurastettiin Mikkeljp\u00e4ssikin Mikonp\u00e4iv\u00e4ksi. Sian rasvat sulatettiin taliksi, mist\u00e4 saatiin soossia perunan kyytimieheksi. Sellaista olivat my\u00f6s sienetkin, joita syksyll\u00e4 suolattiin puupyttyihin.<\/p>\n Kotipellolla kasvatettiin otrat ja kaurat, mist\u00e4 saatiin ohraryynej\u00e4 ja talkkunajauhoja. Samoin kotoa saatiin herneet, pavut, nauriit, lantut, kaalit ja perunat. Niist\u00e4 voitiin paistaa erilaisia piirakoita, joita sy\u00f6tiin ilman s\u00e4rvint\u00e4. Vain suurimmiksi juhliksi saatiin vehn\u00e4st\u00e4 ja paatekkaa, siirappia mik\u00e4 oli herkkua. Ruoka oli yksinkertaista mutta riitt\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n P\u00e4\u00e4si\u00e4isherkkua oli rahkamaito, kahtamaitoo p\u00e4\u00e4lekk\u00e4\u00e4. Lehm\u00e4t poikivat kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja silloin sai enemm\u00e4n maitoa ja kannatti tehd\u00e4 rahkamaitoakin. Se valmistettiin siten, ett\u00e4 piim\u00e4 kuumennettiin uunissa, ett\u00e4 hera erkani ja sitten siihen pantiin rieskamaitoa, kokomaitoa p\u00e4\u00e4lle. T\u00e4llaista herkkua suuressa perheess\u00e4 ei saanut kuin korkeintaan kerran vuodessa. Rahkamaitoa sy\u00f6tiin piirakoiden keralla.<\/p>\n Arkioloissa piim\u00e4 k\u00e4ytettiin juomaksi. Mutta eih\u00e4n sit\u00e4 sellaisenaan kannattanut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4, kauaksiko se olisi suurelle joukolle riitt\u00e4nyt. Jamakat kun oli puupytyiss\u00e4 tai savipoteissa jamotettu ja p\u00e4\u00e4linen kerma kuorittu pois, kaadettiin suureen maitotiinuun ja kylm\u00e4\u00e4 vett\u00e4 p\u00e4\u00e4lle. Jos astiat olivat hyvin katajoitetut, ei piim\u00e4\u00e4n tullut mit\u00e4\u00e4n sivumakua vaan hapan kirpe\u00e4 maku, joka teki sen hyv\u00e4nmakuiseksi. Mutta jos hapamaito uhkasi loppua ennen seuraavaa kirnuukertaa, jatkettiin sit\u00e4 vedell\u00e4, silloin sanottiin t\u00e4t\u00e4 seosta kurriksi.<\/p>\n Pyh\u00e4p\u00e4iv\u00e4n viettoon kuuluivat omat traditionsa. \u201dTiet\u00e4\u00e4h\u00e4 hullukii, jot suntain on pyh\u00e4!\u201d sanonta kuvaa pyh\u00e4p\u00e4iv\u00e4n arvoa. Pyh\u00e4p\u00e4iv\u00e4n vietto alkoi jo lauvantaina. Ei kiireisimp\u00e4n\u00e4 hein\u00e4ntekoaikanakaan lauantaina oltu my\u00f6h\u00e4\u00e4n ty\u00f6maalla, sill\u00e4 pyh\u00e4 alkoi kello kuusi, ja silloin piti olla arkinen ty\u00f6 lopussa. Puhumattakaan, ett\u00e4 joku olisi mennyt sunnuntaina hein\u00e4pellolleen tai muuhun ty\u00f6h\u00f6n, sill\u00e4 uskottiin varmasti, ett\u00e4 pyh\u00e4ne pyyt\u00f6 ei arken auta.<\/p>\n Lauantaina korjattiin ty\u00f6v\u00e4lineetkin talteen, ei niit\u00e4 j\u00e4tetty pyh\u00e4p\u00e4iv\u00e4ksi lojumaan pitkin sein\u00e4nvierustoja. Sis\u00e4ll\u00e4 olevat naisten vokit ja tellit talvisaikaan verhottiin valkein hurstein. Tuvat pestiin joka lauantai ja piha siistittiin, haravoitiin ja lakaistiin aina kujasille asti. Se ei ollut kunnon em\u00e4nt\u00e4, joka j\u00e4tti lauantaina tuvan lattijan pesem\u00e4tt\u00e4. Jos kes\u00e4isin oli kiire, niin em\u00e4nt\u00e4 pesi vaikka y\u00f6ll\u00e4 lattiat. Suurimmiksi pyhiksi kuten jouluksi, p\u00e4\u00e4si\u00e4iseksi ja juhannukseksi pestiin perusteellisemmin. Kaksi kertaa vuodessa pestiin sein\u00e4t ja lak, v\u00e4likatto saippualla ja harjalla hangaten.<\/p>\n Em\u00e4nt\u00e4 leipoi my\u00f6s joka lauantai pyh\u00e4ksi. Ei se tapahtunut niink\u00e4\u00e4n herkuttelun vuoksi, vaan siten em\u00e4nt\u00e4 sai pyh\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olla vapaana ruoanlaitosta. Kun lauantaina syntyiv\u00e4t piirakat, lestleiv\u00e4t ja muut kakkarat, sek\u00e4 j\u00e4lkil\u00e4mm\u00f6ss\u00e4 paistui liha, niin pyh\u00e4n\u00e4 ei muuta kuin kantoi p\u00f6yt\u00e4\u00e4n.<\/p>\n KUVA 4: Juhana ja Juhanlan savusauna. Juhanasta ei ole tiet\u00e4\u00e4kseni valokuvaa. T\u00e4m\u00e4 on Liina Pulliaisen lyijykyn\u00e4piirros Juhanasta.<\/p>\n Saunominen kuului my\u00f6s pyh\u00e4n vastaanottojuhlallisuuksiin. Saunaa ei saanut pienimm\u00e4st\u00e4k\u00e4\u00e4n asumuksesta puuttua. Tavallisestihan kylvettiin kaksi kertaa viikossa s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti ja kes\u00e4isin joka iltakin, mutta lauantaisauna oli erikseen. Silloin puhdistauduttiin perusteellisemmin kuin viikolla ja silloin vaihdettiin puhdas vaatekerta.<\/p>\n Lauantaisaunan j\u00e4lkeen oli juhlatunnelma herkimmill\u00e4\u00e4n. Silloin usein laulettiin virsi\u00e4 ja lauluja ja jos oli soittopeli, niin soitettiin ja luettiinkin ajan kuluksi. Lauantai-ilta oli oikein kodin ilta.<\/p>\n Sunnuntaiaamuna nuoret meniv\u00e4t jalkaisin kirkkoon kes\u00e4ll\u00e4. Vanhemmat ihmiset k\u00e4viv\u00e4t vain juhlapyhin\u00e4 kirkossa. Ennen kello kymment\u00e4 sunnuntaiaamuna oli naisten hoidettava el\u00e4imet, siistitt\u00e4v\u00e4 huoneet, puettava lapset ja pukeuduttava pyh\u00e4p\u00e4iv\u00e4iseen pukuun. Kello kymmenelt\u00e4 kokoontui perhe jumalanpalvelukseen. Pitk\u00e4n p\u00f6yd\u00e4n p\u00e4\u00e4ss\u00e4 istui is\u00e4-Juhana lukien Lutheruksen Huonepostillasta pitk\u00e4t saarnat, v\u00e4liin toistakymment\u00e4kin sivua. Eik\u00e4 tilaisuudesta saanut puuttua perheen pienink\u00e4\u00e4n j\u00e4sen, eiv\u00e4tk\u00e4 lapset saaneet olla levottomia eik\u00e4 h\u00e4irit\u00e4. Musiikkiharrastus oli perheen vahvimpia puolia. Jokaisella pojalla oli hyv\u00e4 \u00e4\u00e4ni ja tarkka musiikkikorva. Kaikki osasivat my\u00f6s soittaa, vaikka ei ollutkaan valittavana muuta kuin vion, viulu, ja v\u00e4in\u00e4m\u00f6isen kannel, kotona valmistettuja kumpikin. Virrenveisuu toi vaihtelua ja lis\u00e4si jumalanpalveluksen juhlallisuutta. Jokainen poika omassa kodissaan oman perheens\u00e4 piiriss\u00e4 jatkoi perinnett\u00e4.<\/p>\n Kirkkoaikana, kello 10 – 12 ei kukaan saanut menn\u00e4 kyl\u00e4lle, vasta iltapuolella lounain j\u00e4lkeen. Eik\u00e4 Ensimm\u00e4isen\u00e4 P\u00e4\u00e4si\u00e4isp\u00e4iv\u00e4n\u00e4, Joulup\u00e4iv\u00e4n\u00e4 eik\u00e4 Pitk\u00e4perjantaina menty kyl\u00e4\u00e4n koko p\u00e4iv\u00e4n\u00e4k\u00e4\u00e4n. Kes\u00e4isin nuoret kokoontuivat jonnekin aholle. Tulipa sinne ahovierille istuskelemaan vanhempiakin ja seuraamaan nuorten ilonpitoa. Milloin siell\u00e4 leikittiin panttileikkej\u00e4, juoksuleikkej\u00e4 ja muita. Urheiluvillitys kun ei viel\u00e4 ollut tavannut nuorisoa, eik\u00e4 ollut monella polkupy\u00f6r\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 olisi voinut menn\u00e4 muihin kyliin ilonpitoon. Eiv\u00e4tk\u00e4 ne is\u00e4t niink\u00e4\u00e4n helpolla hevosta antaneet nuorten retkille. Oli tyydytt\u00e4v\u00e4 kotoisiin leikkeihin raittiin luonnon keskell\u00e4.<\/p>\n Kirkkoon p\u00e4\u00e4stiin harvoin. Olihan Kivennavan kirkolle matkaa 29 kilometri\u00e4. Siell\u00e4 k\u00e4ytiin harvoin, kerran kes\u00e4ss\u00e4 rippikirkossa, ja silloin kun lapset olivat ripill\u00e4, kihupyh\u00e4n\u00e4 ja hautajaisissa. Matkaa oli Rautuun 14 ja Valkj\u00e4rvelle 10 kilometri\u00e4. Raudun muotipyh\u00e4t olivat helatorstai, Mikonp\u00e4iv\u00e4 ja Pyh\u00e4inmiestenp\u00e4iv\u00e4, Valkj\u00e4rven taas kihupyh\u00e4. Kun oli suunniteltu kirkkomatka sunnuntaiksi, ei kirkkohevosella en\u00e4\u00e4 lauantaina tehty ty\u00f6t\u00e4, ett\u00e4 se jaksaisi pyh\u00e4n\u00e4 juosta. Ylentel\u00e4n ukot olivat vanhastaan ylpeit\u00e4 hyvist\u00e4 hevosistaan, joiden ohi ei kirkkomatkoilla kukaan p\u00e4\u00e4ssyt. Joulukirkosta palatessa aina ajettiin kilpaa.<\/p>\n Valkj\u00e4rvelt\u00e4 kelpuutettiin aviokin, ellei omasta pit\u00e4j\u00e4st\u00e4 l\u00f6ytynyt mieluista. Valkj\u00e4rvelt\u00e4 olikin monta vaimoa tuotu Pyyk\u00f6n sukuun. Muolaalaisista sen sijaan sanottiin: \u201dMit\u00e4 n\u00e4ist Muolaa h\u00f6lm\u00f6ist!\u201d tai \u201dIstuu ko Muolaa morsee\u201d, ei siis osaa tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Rautulaiset olivat muusta maailmasta sata vuotta j\u00e4ljess\u00e4 siihen asti kunnes Hiitola – Raasuli- rata valmistui, mik\u00e4 heitti rautulaiset sata vuotta kehityksess\u00e4\u00e4n muista edelle.<\/p>\n Arkity\u00f6 suurperheess\u00e4 oli ankaraa ja tiukkaa varsinkin kes\u00e4ll\u00e4. Hein\u00e4n- ja viljankorjuuaikana tehtiin pitki\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4. Hein\u00e4t ly\u00f6tiin viikatteella, koottiin haravalla ja kuivattiin karheilla. Viikatteet teroitettiin takomalla viikatevasaralla pienell\u00e4 alasimella. Jo aamuvarhaisella alkoi kuulua vasarankalke pihalta kun toistakymment\u00e4kin viikatetta oli saatava ter\u00e4viksi ja aamukasteen aikana viel\u00e4 ehditt\u00e4v\u00e4 ly\u00f6m\u00e4\u00e4n hein\u00e4\u00e4 poikki. Kun sitten is\u00e4nt\u00e4 seitsem\u00e4n poikansa ja nelj\u00e4n mini\u00e4n sek\u00e4 kahden tytt\u00e4rens\u00e4 voimalla astahti niitylle, niin lakijaa syntyi v\u00e4hemm\u00e4ss\u00e4kin ajassa. Niityt olivat luonnonniittyj\u00e4, joilta ei paljon hein\u00e4\u00e4 kertynyt, mutta se riitti hyvin, kun ummessa oleville lehmille sy\u00f6tettiin talviruokinnan aikana olkia. Niittyjen nimet olivat Konttisuo, Ruokasuo, \u00c4mm\u00e4ruokimus, L\u00e4hteikk\u00f6 ja muita vastaavia, nimet osoittavat ett\u00e4 ne oli aikanaan suosta raivattu.<\/p>\n Niityt saattoivat olla kolmen, nelj\u00e4n kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4, et\u00e4niittyj\u00e4 eiv\u00e4t Ylentel\u00e4n asukkaat iso-jaossa saaneet. T\u00e4nne niityille ei koskaan menty hevosella. Ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 saatettiin ajaa, kun jokaisella viikate ja harava ev\u00e4iden lis\u00e4n\u00e4 kannettavanaan, mutta ei se mitenk\u00e4\u00e4n tapana ollut. Kyll\u00e4 sit\u00e4 reipas ihminen k\u00e4veli aamukasteen aikana ja samoin illalla sen nelj\u00e4kin kilometri\u00e4.<\/p>\n Ev\u00e4\u00e4ksi otettiin voita, leip\u00e4\u00e4 ja jamakkaa. Joskus saattoi olla silli\u00e4 tai jos oli suolakalaa talossa, mutta leiv\u00e4n ja piim\u00e4n voimalla ne hein\u00e4t tavallisesti kaatuivat. Illalla kotiin tultua sitten sai iltasen, jonka em\u00e4nt\u00e4 valmisti. Mutta se oli sitten vasta 7 – 8 aikaan illalla. Eik\u00e4 se illallinenkaan mit\u00e4\u00e4n erinomaista ollut, kun kes\u00e4ll\u00e4 ei ollut lihaa. Maitolohkoa, maitokaalia, perunoita tai puuroa. Siin\u00e4 vaihtelut. Kahvi ja tee olivat harvinaisia. Jos p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 janotti, niin niityll\u00e4 oli kirkasvetisi\u00e4 l\u00e4hteit\u00e4, mist\u00e4 oli hyv\u00e4 juoda. Saijua juotiin joskus, mutta ei useinkaan niityll\u00e4 ollut keittomahdollisuutta.<\/p>\n Viljat niitettiin sirpill\u00e4. Jos mini\u00e4ll\u00e4 oli pieni lapsi, tuotiin vipupuu pellolle ja pistettiin kivien varaan, ja sitten joku isommista lapsista liekuttamaan, katsomatta oliko se likkatytt\u00f6 poika vai tytt\u00f6. Se oli mukiinmenev\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 kun sai pellolla raittiissa ilmassa liekuttaa ja olla toisten ihmisten keralla, mutta jos joutui kes\u00e4iseen tupaan lasta liekuttamaan, oli se siet\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ja poikalapset ainakin sen kunnian mielell\u00e4\u00e4n luovuttivat tyt\u00f6ille.<\/p>\n Entisaikaan oli maanviljelys ollut kaskeamista. Pitkin metsi\u00e4 oli n\u00e4it\u00e4 entisi\u00e4 kaskimaita, raateita. Oli Yksin\u00e4israae, Tattarjraae, oli Uuspelto, Palantaho, Aitarikkoaho, Hongikonaho, n\u00e4it\u00e4 oli muitakin. N\u00e4ill\u00e4 paikoilla jo kasvoi vitsikkoa, mutta maapohja osoitti, ett\u00e4 siin\u00e4 ennen oli ollut viljelysmaa. Kaskihalmeilta koottiin Juhanlan suurperheen tarpeiksi nauriita 70 – 100 s\u00e4kki\u00e4 kes\u00e4ss\u00e4. Niit\u00e4 sy\u00f6tettiin el\u00e4imillekin.<\/p>\n Lehmi\u00e4 oli Juhanlassa yli kaksikymment\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4, hevosia oli kuusi, siihen sitten lis\u00e4ksi siat, lampaat ja pienkarja, vasikat porsaat ja muut, niin oli siin\u00e4 sy\u00f6j\u00e4\u00e4 kolmenkymmenen ihmisen lis\u00e4ksi. Mutta ei vilja kesken loppunut. Olipa aitan salvossa kolmivuotistakin viljaa pahojen p\u00e4ivien varaksi.<\/p>\n KUVA 5: Ylentel\u00e4n Ukkolan pellolla kasvitarhat\u00f6iss\u00e4 Yrj\u00f6 Pyyk\u00f6n perhett\u00e4. Vasemmalta Ida, Hilma, inkeril\u00e4inen tytt\u00f6, mummo ja Alma. Huom! Tieto Ukkolan pellosta on ep\u00e4varma. Onko sittenkin kyseess\u00e4 Juhanlan pellot ja takana sama sauna kuin kuvassa 4?<\/p>\n Kun lannan k\u00e4ytt\u00f6 tuli yleiseksi j\u00e4i kaskeaminen pois, pelto kun kasvoi kauemminkin, niin ei tarvinnut tehd\u00e4 uutta peltoa. Nauris- ja kaalimaat poltettiin, ettei niihin tullut tuholaisia ja olihan tuhka ravintoakin. Yhden miehen aika menikin talvisin havup\u00f6lkyn \u00e4\u00e4rell\u00e4 hakkaamassa kuivikkeita lehmien alle. Lantanavetassa niit\u00e4 tarvittiin enemm\u00e4n kuin jos olisi ollut lattianavetat. Olihan talossa poikasia, jotka jo jaksoivat kassaralla havuja hakata. Se havutukki olikin Juhana-is\u00e4nn\u00e4n mielest\u00e4 miehen mittapuu. \u201dPoika on opetettava havup\u00f6lkyl, muite siint ei miest\u00e4 selkene\u201d, sanoi Juhana-is\u00e4nt\u00e4, jos poikain mieli olisi alkanut tehd\u00e4 kouluun. H\u00e4n tarkoitti sill\u00e4, ett\u00e4 juuret pit\u00e4\u00e4 olla maassa, pellossa, jos aikoo menesty\u00e4 maailmassa.<\/p>\n Lantanavetoista lanta ajettiin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 pellolle, tavallisesti kesannolle, mihin kylvettiin juhannusruista, josta sai syksyll\u00e4 lehmille orasta. Syksyll\u00e4 my\u00f6h\u00e4\u00e4n kylvettiin syysruista ja kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 suvikasta. Lis\u00e4ksi viljeltiin kauraa, ohraa, tattaria ja perunaa. Pellavaa naiset aina tahtoivat viljelt\u00e4v\u00e4ksi, vaikka miehilt\u00e4 ei olisi mill\u00e4\u00e4n maata siihen joutanut, mutta kun pellava oli kankaana, oli se mieluista, kun tiesi saavansa ehji\u00e4 vaatteita.<\/p>\n Oli siin\u00e4 kyyristelemist\u00e4 kun pitk\u00e4t sarat, monta hehtaaria sirpill\u00e4 niitettiin, mutta olihan joka p\u00e4iv\u00e4 pellolla kuin talkoot, niin paljon v\u00e4ke\u00e4. Kuka ei osannut niitt\u00e4\u00e4 tai sitoa, kantoi lyhteit\u00e4 ja teki muuta tarpeellista. Elopellolla oltiin niin kauan kunnes sirppi h\u00e4visi. Lyhteen sitomisen ajaksi kun sirppi viskattiin leikkauksen reunaan, kun tuli h\u00e4m\u00e4r\u00e4 niin oli sit\u00e4 vaikea n\u00e4hd\u00e4. Silloin piti niitt\u00e4\u00e4 kun ty\u00f6 oli ihollaan, luisti hyvin. Aina ei ollutkaan hyv\u00e4\u00e4 ty\u00f6tuuria eik\u00e4 joka p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt pellolle, jos ilmat eiv\u00e4t my\u00f6ten antaneet. Niin my\u00f6h\u00e4\u00e4n viivyttiin niitoksella kunnes vilja kostui kasteesta. Sitten vasta mentiin iltasel.<\/p>\n Talvisin tehtiin k\u00e4sit\u00f6it\u00e4. Suuri perhe kulutti paljon vaatetta, eik\u00e4 ollut varaa ostaa uusia, eik\u00e4 se kuulunut tyyliink\u00e4\u00e4n, elettiinh\u00e4n tee-se-itse-aikaa. Pellavat ja villat jalostettiin viiden, kuuden vokin ja kangaspuiden voimalla. Luonnosta saaduilla v\u00e4riaineilla, lep\u00e4nkuorilla, koivunlehdill\u00e4, j\u00e4k\u00e4l\u00e4ll\u00e4, karpeilla, sianpuolukanvarsilla ja muilla v\u00e4rj\u00e4ttiin kauniita kudonnaisia. Niin syntyiv\u00e4t sarat ja sarssit, puojlankaset ja piikot sek\u00e4 hienot aivinat, raanut ja ryijyt, rekipeitot ja hevosloimet, ohjakset, kaattuvat, karvalankamatot ja ryysymatot. Karvalankamattoihin ainekset saatiin lehmist\u00e4 talvisaikaan harjaamalla karvoja ja tallettamalla ne kehr\u00e4tt\u00e4viksi ja kudottaviksi. Kaikki tarvittavat vaatetavarat valmistettiin kotona aina hienoihin pitseihin asti.<\/p>\n Miehill\u00e4k\u00e4\u00e4n ei ollut peukalo keskell\u00e4 k\u00e4mment\u00e4 suinkaan. Vanhin n\u00e4ist\u00e4 Juhanlan veljeksist\u00e4, Matti Pyykk\u00f6, oli taitava puusepp\u00e4. Viulusta ja kanteleesta alkaen aina rekiin ja rakennuksiin h\u00e4nen kirveens\u00e4 teki taitavaa j\u00e4lke\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 muutkaan veljekset j\u00e4\u00e4neet pahasti j\u00e4lkeen. Rakennushirret vestettiin leve\u00e4ll\u00e4 piilulla, lankut sahattiin pitk\u00e4ll\u00e4, kahden miehen k\u00e4sisahalla korkeilla telineill\u00e4. Niin rakennettiin suuretkin pytingit. Jokainen osasi valmistaa talossa tarvittavat puuastiat, kauhat, jakkarat, p\u00f6yd\u00e4t ja muut tarve-esineet, mutta Matti-veli teki sit\u00e4 oikein ammattimaisesti. Reki\u00e4 vietiin Pietariin tahi muihin kaupunkeihin markkinoille myyt\u00e4v\u00e4ksi, ellei kotona kaikkia tarvittu, samoin kelkkoja ja potkureita, joita pikkupojatkin osasivat nikkaroida. Sukset olivat yhteen aikaan t\u00e4rke\u00e4 artikkeli, joita Juhanlassa toinen sukupolvi valmisti. Niit\u00e4 vietiin satoja kappaleita Viipuriin ja Pietariin ja jokaisen l\u00e4hitienoilla piti saada sukset Ylentel\u00e4st\u00e4.<\/p>\n Toinen veljeksist\u00e4, P\u00e4rtty Pyykk\u00f6, oli taitava sepp\u00e4 takoen pajassaan mit\u00e4 vain raudasta voi valmistaa. Kaksi veljest\u00e4 oli rakennusmestareita rakennuttaen paljon kansakouluja Kannakselle. Seuraava sukupolvi sai perinn\u00f6ksi hyv\u00e4n k\u00e4sity\u00f6taidon.<\/p>\n KUVA 6: Yrj\u00f6n lapset.<\/p>\n Ajan tavan mukaan Juhanlan Juhana-is\u00e4nt\u00e4 k\u00e4vi vuosittain Kuopion, Joensuun ja Mikkelin markkinoilla ostamassa hevosia. Hevosia ostettiin enemm\u00e4n kuin omiksi tarpeiksi, joten niit\u00e4 voitiin myyd\u00e4 naapureillekin. Sen ajan kaupank\u00e4yntikin erosi nykyisest\u00e4. Markkinahuijaus kuului mustalaisten erikoisuuksiin, muut olivat rehellisi\u00e4 kaupanteossaan. Jos ei sattunut olemaan rahaa riitt\u00e4miin uskottiin velaksikin, ja aikanaan ne velat maksettiin. Sanasta miest\u00e4.<\/p>\n Markkinoille vietiin myyt\u00e4v\u00e4ksi mets\u00e4el\u00e4inten nahkoja. Ellei ollut omasta takaa niin naapurit l\u00e4hettiv\u00e4t oravan, n\u00e4\u00e4d\u00e4n, saukon, mets\u00e4sian nahkoja. Tai vietiin reki\u00e4, puuastioita, voita ja muita omia tuotteita.<\/p>\n Markkinoille ajettiin hevospelill\u00e4 joukolla. Ei yksin\u00e4\u00e4n ollut mukava matkustella vierailla seuduilla pitki\u00e4 mets\u00e4taipaleita. Viikkohan siin\u00e4 vier\u00e4hti hyvinkin kun Joille meni markkinoille, Kuopioon semminkin.<\/p>\n Kohokohtia arkiel\u00e4m\u00e4ss\u00e4 olivat h\u00e4\u00e4t, hautajaiset ja kostreisut. Sukulaisia oli ymp\u00e4ri Kivennavan pit\u00e4j\u00e4\u00e4, olihan toteutettu sananparsi \u201dAkka pitt\u00e4\u00e4 olla Ylentel\u00e4st ja tuvahirret Korpkyl\u00e4 salolt\u201d. Korpkyl\u00e4n salo oli kruununpuisto, valtionmets\u00e4\u00e4 miss\u00e4 humisi pitki\u00e4, solakoita oksattomia honkia, tuvanhirsiksi sopivia. Ylentel\u00e4n tyt\u00f6t samoin olivat pitki\u00e4 ja solakoita, heid\u00e4n oksattomuudestaan ei \u00e4itini mennyt takuuseen, mutta se suotiin anteeksi heid\u00e4n kauneutensa ja taitavuutensa t\u00e4hden. He olivat taitavia k\u00e4sity\u00f6n tekij\u00f6it\u00e4, ahkeria, tottuneita ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n my\u00f6s pellolla, niityll\u00e4, riihess\u00e4, navetassa, keitti\u00f6ss\u00e4 ja miss\u00e4 muuallakin vaan, se oli sen ajan missimitta. Melkeinp\u00e4 jokaiseen Kivennavan kyl\u00e4\u00e4n olikin viety n\u00e4it\u00e4 Ylentel\u00e4n tytt\u00f6j\u00e4 talon em\u00e4nniksi.<\/p>\n Harvoinhan sit\u00e4 muuten tapasi kuin pidoissa. Kirkonm\u00e4ell\u00e4 tosin, mutta eih\u00e4n siell\u00e4 voinut keskustella kun piti kiirehti\u00e4 kirkkoon, mutta pidoissa oli aikaa. H\u00e4it\u00e4 kun vietettiin koko viikko ja hautajaisia puoli viikkoa, niin jo ehti p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 kielest\u00e4 ruostetta.<\/p>\n Hautajaisiin tultiin lauantai-iltana kirkkomustissa ja juhlallisen hiljaisina, mutta ei se juhlallisuus oikein tahtonut s\u00e4ily\u00e4 sit\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4k\u00e4\u00e4n y\u00f6t\u00e4, jolloin vainas viel\u00e4 oli talossa. Olihan niin syk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4n hauskaa tavata saman perheen j\u00e4seni\u00e4 ja yst\u00e4vi\u00e4\u00e4n pitk\u00e4st\u00e4 aikaa. Se oli sellaista perheyhteytt\u00e4, mit\u00e4 ei osaa sanoin selitt\u00e4\u00e4, se pit\u00e4\u00e4 kokea. Kaikilla oli sanomattoman hyv\u00e4 olla vaikka oltiinkin surujuhlassa. Seh\u00e4n oli kaikkien yhteinen suru, ja jaettu suru on paljon pienempi.<\/p>\n H\u00e4\u00e4t olivat ilojuhla, mutta ei remujuhla. Viinank\u00e4ytt\u00f6 ei ollut uskonnollisen kasvatuksen ansiosta oikein p\u00e4\u00e4ssyt juurtumaan. Siihen aikaan oli muotia, ett\u00e4 nuoren miehen juominen oli h\u00e4pe\u00e4, naisista puhumattakaan. Vain vanhat miehet tekiv\u00e4t totin. Mutta heille tuli kielenkanta niin irralleen, ett\u00e4 oli hauskaa kuunnella heid\u00e4n tarinoitaan, niiss\u00e4 ei ollut sopimattomuuksia lastenkaan korville kuultavaksi. H\u00e4iden tanssihuoneessakin oli nautinto k\u00e4yd\u00e4 katsomassa. Siell\u00e4 esitettiin taitotansseja, kuten kakkunassi, ripaishka, herraskolmee ja muita. Musiikista huolehtivat kotoiset viuluniekat, eik\u00e4 kuokkamiehi\u00e4 p\u00e4\u00e4stetty perhejuhliin. Sy\u00f6mist\u00e4 ja juomistakin tarjottiin, mutta se j\u00e4i ihan sivutekij\u00e4ksi sen tapaamisen ilon rinnalla, mist\u00e4 nautittiin. Kauan aikaa j\u00e4lkeenkin p\u00e4in oli hauska muistella pitoja.<\/p>\n Kostreisut olivat my\u00f6s sen ajan huvittelumuoto. Nuoret tyt\u00f6t meniv\u00e4t vieraakstyt\u00f6ks sukulaistaloon vieraaseen kyl\u00e4\u00e4n viikoksi tai pariksi sopivana vuodenaikana, milloin ei ollut kiireisi\u00e4 t\u00f6it\u00e4 kotona. Vieraanatytt\u00f6n\u00e4 ollessa tehtiin talon t\u00f6it\u00e4 talon tytt\u00f6jen mukana. Kudottiin heid\u00e4n kankaitaan, kuurattiin, neulottiin, hoidettiin karjaa ja k\u00e4ytiin kyl\u00e4ilem\u00e4ss\u00e4 heid\u00e4n naapureissaan. Vanhemmatkin ihmiset, is\u00e4 ja \u00e4iti saattoivat menn\u00e4 kostiin. Paistettiin tuomisiksi piirakoita tai vehn\u00e4st\u00e4 ja viivyttiin niin kauan kun oli hyv\u00e4 pito. Sananparsi tosin varoittaa: \u201dKala ja vieras alkaat pari p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4\u00e4st haissa\u201d ja toinen toteaa \u201dVieras ko munan tuop, ni kanan sy\u00f6p\u201d.<\/p>\n Joka tapauksessa tuollainen p\u00e4iv\u00e4n parin rentoutuminen teki hyv\u00e4\u00e4 niin ett\u00e4 kotiin tultiin hyv\u00e4ntuulisina ja tuomisten kera, virkistyneemp\u00e4n\u00e4 kuin nykyiset ihmiset maailmanymp\u00e4rimatkaltaan, miss\u00e4 vauhdissa ei sielu kerki\u00e4 seurata ruumista.<\/p>\n Suuri perhe hajaantui jo is\u00e4-Juhanan el\u00e4ess\u00e4. Kaikille koetettiin j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 elintilaa. Vanhin poika Matti sai kotitalon ja nuorin veljeksist\u00e4 j\u00e4i kotitaloon. Olihan siin\u00e4 kaksi isoa huonettakin molempien erikseen asua. Seuraava pojista P\u00e4rtty oli sepp\u00e4 ja h\u00e4nelle ostettiin Sepp\u00e4l\u00e4n tila ja h\u00e4n rakensi pajansa sinne. Kolmas poika Juho sai osan samoin ostetusta Lemmetyn tilasta my\u00f6s, josta my\u00f6hemmin osa annettiin nuorimmalle pojalle, Mikolle, joka maanviljelyksen ohella oli tullimiehen\u00e4. Nelj\u00e4s pojista, Yrj\u00f6, siirtyi arentimyll\u00e4riksi Anttolan myllylle, josta h\u00e4n vuonna 1911 palasi takaisi kyl\u00e4\u00e4n ostettuaan Ukkolan tilan. Pekka ja Tuomas muuttivat Ahj\u00e4rvelle, jossa he harjoittivat rakennusmestarin ammattia maanviljelyksen ohessa rakentaen muun muassa monet Kannaksen koulutaloista, kuten jo mainittiin.<\/p>\n KUVA 7: Anttolan mylly kahdesta suunnasta, oikeanpuoleisessa kuvassa taustalla myllytupa.<\/p>\n KUVA 8: Saaenjoki Anttolan myllyn tienoilla kes\u00e4ll\u00e4 2004. Vastarannalla n\u00e4kyv\u00e4t vanhan sillan j\u00e4\u00e4nteet. Kuvassa t\u00e4m\u00e4n kirjoittaja Ky\u00f6sti Pulliainen sisarensa Helena Viilon ja Mauri Viilon kanssa.<\/p>\n Perheen keskin\u00e4isi\u00e4 suhteita kuvaa seuraava tapauskin. Kun is\u00e4-Juhana kuoli vuonna 1910, pidettiin tavanmukaiset ja juhlalliset hautajaiset. Omat pojat lauloivat vainaalle kuuluvat laulut komeilla \u00e4\u00e4nill\u00e4\u00e4n, ja omat pitk\u00e4t pojat, keskimitta kaksi metri\u00e4, kantoivat is\u00e4ns\u00e4 hautaan. Mutta hautajaisten j\u00e4lkeen kuului asiaan pit\u00e4\u00e4 perunkirjoitus. Veljekset kun asuivat hajallaan, niin he p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t, ett\u00e4 pit\u00e4v\u00e4t sen perunkirjoituksen nyt kun ovat koossa. Mutta ettei se h\u00e4iritsisi kenenk\u00e4\u00e4n syrj\u00e4isen hautajaisrauhaa, eik\u00e4 ket\u00e4\u00e4n uteliasta olisi kuulemassa heid\u00e4n keskusteluaan, niin veljekset kenenk\u00e4\u00e4n huomaamatta pist\u00e4ytyiv\u00e4t toinen toisensa per\u00e4\u00e4n kujan luhtiin. Siell\u00e4 istuttiin olkikupojen p\u00e4\u00e4lle ja keskusteltiin talon asioista. Tuskin mit\u00e4\u00e4n poikkisanaa siell\u00e4 lausuttiin, sill\u00e4 eiv\u00e4t veljekset koskaan riidelleet. Miten asiat siell\u00e4 sovittiin, ei sit\u00e4 koskaan kerrottu kenellek\u00e4\u00e4n syrj\u00e4iselle, tuskin omille vaimoilleenkaan veljekset sit\u00e4 heti kertoivat. Mit\u00e4 sitoumuksia siell\u00e4 tehtiin, niin ne aikoinaan t\u00e4ytettiin, eik\u00e4 kukaan koskaan saanut tiet\u00e4\u00e4, oliko joku asianosaisista tyytym\u00e4t\u00f6n p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin.<\/p>\n Vanhasta \u00e4idist\u00e4\u00e4n pojat lupasivat pit\u00e4\u00e4 huolen.<\/p>\n KUVA 9: Kristiina Matintyt\u00e4r Pyykk\u00f6, o.s. Pyykk\u00f6, s. 15.11.1839 – k. 10.4.1929.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4n suurperheen syd\u00e4men nimi oli Kristiina Pyykk\u00f6, omaa sukuakin Pyykk\u00f6, h\u00e4n syntyi vuonna 1839 ja kuoli vuonna 1929, saavuttaen 90 vuoden kunnioitettavan i\u00e4n. Vuonna 1857, solmittuaan avioliiton Juhana Pyyk\u00f6n kanssa 18-vuotiaana, alkoi h\u00e4nen yli puoli vuosisataa kest\u00e4nyt virkansa. Niit\u00e4 askeleita, hikipisaroita ehk\u00e4 kyyneleit\u00e4kin kuka pystyisi mittaamaan sellaisen perheen taloudenhoitajana. Mutta h\u00e4n oli tasainen luonteeltaan, ahkera, auttavainen, velvollisuudentuntoinen jopa iloinen omalla hiljaisella tavallaan.<\/p>\n Ei kukaan perheenj\u00e4senist\u00e4, omat lapset, mini\u00e4t ja lastenlapset, voineet koskaan sanoa, ett\u00e4 mummo olisi ollut kenellek\u00e4\u00e4n ep\u00e4yst\u00e4v\u00e4llinen tai pit\u00e4nyt toista parempana kuin toista, vaikka kyll\u00e4 niin suuresta perheest\u00e4 l\u00f6ytyy monenluonteisia yksil\u00f6it\u00e4.<\/p>\n \u201dM\u00e4\u00e4 lapsein etsim\u00e4\u00e4 ryytjmaast omenapumppuloi!\u201d kehoitti mummo herttaisesti kun \u00e4itini alle kymmenvuotiaana tuli mummolaan omasta kodistaan. Ah miten makeita olivatkaan ne mummolan ryytjmaan omenat, vaikka ne tuskin pystyisiv\u00e4t kilpailemaan hyvien lajien keralla, mutta ne annettiinkin hyv\u00e4st\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4, siksi ne maistuivat niin hyvilt\u00e4.<\/p>\n Mummo itse synnytti kymmenen lasta joista yhdeks\u00e4n kasvatti aikuisiksi. H\u00e4nell\u00e4 oli 53 lastenlasta, joista yksi syntyi mummon kuoleman j\u00e4lkeen ja 13 kuoli mummon el\u00e4ess\u00e4. Nelj\u00e4kymment\u00e4 vunukkaa kasvoi t\u00e4yskasvuisiksi. Mummolla oli tapana, kuten kaikillakin sen ajan anopeilla, k\u00e4yd\u00e4 rotinoilla minjan luona lapsen synnytty\u00e4. Mummolla oli oikein rotinakori, sellainen liistekori, mihin ladottiin piirakat, vehn\u00e4set ja muut rotinaherkut. Ei mummolla ollut tilaisuutta k\u00e4yd\u00e4 kaikilla 53 lapsen rotinoilla, sill\u00e4 toiset asuivat niin kaukana ja toiset syntyiv\u00e4t sen j\u00e4lkeen kun mummo ei en\u00e4\u00e4 ollut perheen em\u00e4nt\u00e4n\u00e4, kun is\u00e4n kuoleman j\u00e4lkeen jo pojat hallitsivat taloa. Mutta kyll\u00e4 h\u00e4n l\u00e4hes nelj\u00e4kymment\u00e4 kertaa sai rotinakoria kiikuttaa lapsivuoteelle.<\/p>\n H\u00e4n jos kukaan olisi ansainnut monista ansioistaan suurristin, jos niit\u00e4 olisi siihen aikaan jaettu. Yht\u00e4 vaatimattomasti kuin oli el\u00e4nyt, h\u00e4n nukkui kuolemaankin. Viimeisin\u00e4 vuosina n\u00e4k\u00f6 heikkeni ollen melkein sokea kuollessaan, mutta muuten t\u00e4ysiss\u00e4 sielun ja ruumiinvoimissa.<\/p>\n Viisi poikaa oli viel\u00e4 elossa kantaen \u00e4itins\u00e4 hautaan. Viisi pitk\u00e4\u00e4 ja vanhaa miest\u00e4, 50 – 70 vuotisia seisoi haudan \u00e4\u00e4rell\u00e4 ja lastenlapset sek\u00e4 lastenlastenlapset muodostivat suuren surusaaton.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Ky\u00f6sti Pulliainen: Alustus Ylentel\u00e4n Juhanlan Pyykk\u00f6jen sukuseuran perustavassa kokouksessa Lahdessa 1.10.2006. Palaute tekstiin ja kuviin: Ky\u00f6sti Pulliainen, Halla-ahontie 1, 80510 Onttola, 050-3266736, Palaute t\u00e4m\u00e4n sivun rakenteeseen: Sivu p\u00e4ivitetty 31.10.2006. PYYK\u00d6NM\u00c4KI JA JUHANLA SATA VUOTTA SITTEN Alustus perustuu \u00e4itini Eveliina (Liina) Pulliaisen o.s. Pyykk\u00f6 (1901-1992) kirjoittamiin kuvauksiin Ylentel\u00e4st\u00e4 \u201dKivennapa\u201d -kirjaan ja \u201dKivennapa kyl\u00e4st\u00e4 kyl\u00e4\u00e4n\u201d -kirjaan sek\u00e4 … Jatka artikkeliin Kivennapa ja Juhanla<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[],"class_list":["post-166","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kivennapa"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/166","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=166"}],"version-history":[{"count":2,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/166\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":168,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/166\/revisions\/168"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=166"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=166"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=166"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}