{"id":150,"date":"2011-11-26T18:25:24","date_gmt":"2011-11-26T18:25:24","guid":{"rendered":"http:\/\/www.pyykko.fi\/?p=150"},"modified":"2011-11-26T18:58:05","modified_gmt":"2011-11-26T18:58:05","slug":"kivennapa-ylentela","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.pyykko.fi\/?p=150","title":{"rendered":"Kivennapa, Ylentel\u00e4"},"content":{"rendered":"

Ylentel\u00e4<\/strong><\/p>\n

Ohessa tietoja Kivennavan Ylentel\u00e4n kyl\u00e4n Pyyk\u00f6ist\u00e4. Viel\u00e4 ei ole tiedossa mist\u00e4 Heikki Ristonpoika Pyykk\u00f6 Ylentel\u00e4\u00e4n saapui. Pyykk\u00f6j\u00e4 Kivennavalla on ollut jo ainakin 1500 luvulla.<\/p>\n

Tutkielma Pyyk\u00f6nm\u00e4en talojen sijainneista<\/a><\/strong><\/p>\n

Pyyk\u00f6nm\u00e4ki ja Juhanla 100 vuotta sitten<\/strong><\/a><\/p>\n

Kivennavan Pyykk\u00f6jen sukukirja<\/strong><\/a><\/p>\n

Alla Kivennapa kirjasta poimittuja mainintoja Pyyk\u00f6ist\u00e4<\/strong>
\nL\u00e4hde Kivennapa, Paavo Kiuru 1952 <\/p>\n

L\u00e4htek\u00e4\u00e4mme pit\u00e4j\u00e4n koillisrajalta, jossa Saaenjoki katkaisee t\u00e4m\u00e4n Laatokasta Suomenlahteen tulevan maantien. Joen Raudun puoleisella rannalla sijaitsi Anttolan mylly eli Veronmylly joka oli kivennapalaisella Yrj\u00f6 Pyyk\u00f6ll\u00e4 arennilla parikymment\u00e4 vuotta vuosisadan vaihteen molemmin puolin. Siell\u00e4 sijaitsi punainen mylly yl\u00e4- ja ala-aittoineen ja puisine vesirattaineen. Siell\u00e4 jauhettiin kivennapalaisten ja rautulaisten viljat aina 10-20 kilometrin takaa; viel\u00e4p\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4n puolelta Kirsalosta, Pusanm\u00e4elt\u00e4 ja Tikanm\u00e4elt\u00e4 tulivat iloiset inkeril\u00e4iset viljakuormineen.<\/p>\n

Yht\u00e4 alkuper\u00e4inen oli p\u00e4reh\u00f6yl\u00e4kin, jonka avulla kes\u00e4isin tyydytettiin seudun kattop\u00e4re tarpeet. Laatokan lohet nousivat t\u00e4nne Myllykoskeen asti kisailemaan hyp\u00e4ten putouksessa yli metrinkin korkeuteen ilmaan ja joutuen tietysti myll\u00e4rin saaliiksi. Samoin saalistivat lapset simpukan helmi\u00e4 joen hiekkapohjaan asettuneista simpukoista. Joen laakso oli syv\u00e4 ja molemmin puolin kohosivat korkeat kukkulat.<\/p>\n

Kasvillisuus oli rehev\u00e4\u00e4. Tuomet, vaahterat, paatsamat ja koiranheisipuu kukkivat kilpaa, n\u00e4si\u00e4 ja esikot tuoksuivat kev\u00e4\u00e4ll\u00e4, kulleroita oli niityt keltaisinaan ja suuri sametinpehme\u00e4 kangasvuokko kasvoi kukkuloilla. Viinimarjapensas ja vattu viihtyiv\u00e4t villin\u00e4 laaksossa, ja kukkulain rinteill\u00e4 porisivat kirkasvetiset l\u00e4hteet. Joen yli maantien kohdalla oli puusilta, mutta kev\u00e4iset tulvat veiv\u00e4t sen. Noin v. 1907-1910 rakennettiin silta, kiviperustuksin, jota ei virta vienyt. My\u00f6hemmin punainen mylly purettiin ja tilalle kohosi saha ja mylly uudenaikaisine koneineen.<\/p>\n

Maantie myllylt\u00e4 Kivennavalle p\u00e4in oli mutkainen, eik\u00e4 korkeasta myllym\u00e4est\u00e4 joka auto jaksanut nousta. Tuon yli 500 metri\u00e4 pitk\u00e4n m\u00e4en p\u00e4\u00e4lle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme erkanee tie oikeaan Ylentel\u00e4n kyl\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Ajettuamme l\u00e4pi Hallnotkon ja Suurenlinjan noin puolitoista kilometri\u00e4 kaitaista k\u00e4rritiet\u00e4, jossa py\u00f6r\u00e4 v\u00e4liin uppoaa vajoaa rumpuaan my\u00f6ten, tulemme Kujansuuhun, josta erkanevat tiet H\u00f6lt\u00e4nm\u00e4elle, Pyyyk\u00f6nm\u00e4elle ja Lipolaan; viimemainittua tiet\u00e4 sanotaan Riitakankaan tieksi. Nyt poiketaan Pyyk\u00f6nm\u00e4elle. Kujansuussa eli Kolmelkoivul on vasemmalla Ukkolais-Paavon Jussin m\u00f6kki, jossa is\u00e4n kuoltua pojat Antti, Tuomas, Juho ja Pekko el\u00e4ttiv\u00e4t itse\u00e4\u00e4n ansiot\u00f6ill\u00e4 ja olivatkin ahkeria ja uutteria ty\u00f6miehi\u00e4. Kujansuusta menemme Veljnotkon kautta tienristille, jossa ikivanhat pihlajat seisovat juhlallisina kiviaidan vierell\u00e4. Kyl\u00e4n kujaset ovat molemmin puolin aidatut, ettei kulkeva karja p\u00e4\u00e4se pelloille. Vasemmalla on Eno-Pekon talo eli Pekkola ja v\u00e4h\u00e4n kauempana tiest\u00e4 samalla puolella Sepp\u00e4l\u00e4, jossa asui sepp\u00e4 P\u00e4rtty Pyykk\u00f6 ja h\u00e4nen kuoltuaan h\u00e4nen poikansa Viktor jatkaen is\u00e4n ammattia maanviljelyksen ohella. Oikealla puolella kujasia on Is\u00e4-Yllin talo. Siin\u00e4 asui h\u00e4nen poikansa Yllin-Pekko ja t\u00e4m\u00e4n sisarelle otettu kotiv\u00e4vyksi Suutari-Jussi, joka asui omassa talossaan ja harjoitti mm. \u201dmarjatorkkuu\u201d (marjakauppaa). Nyt tullaan V\u00e4ljkaulle, josta menee tie Alam\u00e4keen. V\u00e4ljkaun vasemmalla puolella on Toistalo eli Tuomaala, so. Tuomas Pyyk\u00f6n talo. V\u00e4ljkaun per\u00e4ll\u00e4 sijaitsee Juhanla eli Pyykk\u00f6l\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on kyl\u00e4n vanhin ja vankin talo, alkuaan pienehk\u00f6 tila, mutta kun siihen ostettiin ja liitettiin Pekkolan, Sepp\u00e4l\u00e4n ja Lemmetyn tilat, tuli se manttaalin tilaksi. Ostetut annettiin asuttavaksi pojille. Kuinka kauan tila on ollut samalla suvulla, siit\u00e4 ei ole tarkkaa tietoa, koska isossavihassa tuhoutuivat asiakirjat, mutta siit\u00e4 alkaen ovat tilan haltijain nimet merkityt kunniakirjaan, joka luovutettiin v. 1932 tilan silloiselle omistajalle Matti Pyyk\u00f6lle: Pyykk\u00f6l\u00e4n tila Kivennavan pit\u00e4j\u00e4n Ylentel\u00e4n kyl\u00e4ss\u00e4 on ollut saman suvun hallussa alun kolmatta vuosisataa. T\u00e4n\u00e4 aikana ovat tilaa hallinneet seuraavat suvun j\u00e4senet:<\/p>\n

1- Henrik Kristianinp. Pyykk\u00f6 s. ? k. n.1754<\/p>\n

Puoliso Katri Ollintr. s. ? k. 1763<\/p>\n

2. Matti Henrikinp. Pyykk\u00f6 s. ? k. 1757<\/p>\n

Puoliso Valborg Yrj\u00f6ntr. s.1721 k. 1782 <\/p>\n

3. Yrj\u00f6 Matinp. Pyykk\u00f6 s.1742 k. 1788<\/p>\n

Puoliso Valborg Tuomaantr. s. 1743 k. 1793<\/p>\n

4. Tuomas Yrj\u00f6np. Pyykk\u00f6 s. 1768 k. 1810<\/p>\n

Puoliso Katariina Pietarintr. Inkil\u00e4inen s. 1768 k. 1825<\/p>\n

4. Bertil Tuomaanp. Pyykk\u00f6 s. 1807 k.1857<\/p>\n

Puoliso Helena Mikontr. Oinas s.1810 k. 1870<\/p>\n

6. Juho Bertilinp. Pyykk\u00f6 s. 1833 k. 1910<\/p>\n

Puoliso Kristiina Matintr. Pyykk\u00f6 s. 1839 k. 1929<\/p>\n

7. Matti Juhonp. Pyykk\u00f6 s. 1858 k. 1933<\/p>\n

Puoliso Valpurin Matintr. Ryypp\u00f6 s. 1861 k. 1930<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n esimerkillisen kiintymyksen kotiseutuun on Suomen maanviljelij\u00e4in ammatillinen j\u00e4rjest\u00f6 todennut ja on vaatimattomana tunnustuksena t\u00e4m\u00e4n suuren suvun suuresta kodin, kotiseudun ja is\u00e4nmaanrakkaudesta antanut tilan nykyiselle omistajalle muistoksi t\u00e4m\u00e4n.<\/p>\n

Kunniakirja<\/p>\n

Helsingiss\u00e4 marraskuun 1. pn\u00e4 1932 Maatalousseurojen keskusliiton valtuuskunta Erkki Pullinen J.Jyske Viipurissa marraskuun 10 pn\u00e4 1032 Viipurin-l\u00e4\u00e4nin Maanviljelyseuran johtokunta- Erkki Pullinen V.Huuhtanen Sit\u00e4 kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.<\/p>\n

Matti Pyyk\u00f6n poika hoiti tilaa vuoteen 1939 ja v. 1942-44. Pellot levittyiv\u00e4t talojen ymp\u00e4rille Tuhannuskorpeen asti. Kyl\u00e4n alla olivat Ruominniityt ja Alaniitty ja niittyjen alla virtasi Saaenjoki. Joessa oli Ruominkoski, joka kohisi erilaisin \u00e4\u00e4nin ennustaen poutaa tai sadetta. Kyl\u00e4nm\u00e4elt\u00e4 oli laaja n\u00e4k\u00f6ala. Koillisessa n\u00e4kyiv\u00e4t Valkj\u00e4rven aukeavat kyl\u00e4t, ja Suvannon vesi kiilsi kangastuksena joskus taivaanrannalla. Mutta laskeutukaamme jo Alakujasille. Vasemmalla on Aatula, jossa asui Aatun-Mikon sisarensa Annin kanssa. Aatun Anni olikin etev\u00e4 hieroja ja kuppari. Em\u00e4nn\u00e4t hierottiin julkisesti, mutta tytt\u00e4ret salaa. Aatulasta l\u00e4hti tie vasemmalle mets\u00e4n laitaan. Siell\u00e4 oli Rauhala, jossa Aatun Antti, Mikon ja Annin veli asui perheineen. Aatun Mikkolasta alakujasia laskeudumme viel\u00e4 alemmas kyl\u00e4n viimeiseen taloon Tahvolaan eli Helkalaan. Siell\u00e4 asui Tahvon leski kolmen poikansa Mikon, Tepan ja Matin sek\u00e4 kahden tytt\u00e4rens\u00e4 Marin ja Annin kanssa. Pojat olivat seppi\u00e4, varsinkin Tepa niminen. Helkalan alapuolella oli jyrkk\u00e4 Rasinm\u00e4ki, jossa laskiaisena piti vanhain ja nuorten k\u00e4yd\u00e4 m\u00e4enlaskussa, jotta pellava kasvaisi. Viel\u00e4 alempana olivat Pataniityn palteet ja niityn alla pieni Rajaoja, joka erotti Kivennavan ja Valkj\u00e4rven pit\u00e4j\u00e4t toisistaan. Jos olemme matkasta v\u00e4syneit\u00e4, voimme lev\u00e4ht\u00e4\u00e4. Joka talossa otetaan vieras yst\u00e4v\u00e4llisesti vastaan ja tarjotaan, mit\u00e4 talossa sill\u00e4 kerralla sattuu olemaan esill\u00e4, ruokaa tai juomaa, sek\u00e4 ravitaan vierasta my\u00f6s sanoilla.<\/p>\n

Mutta jatkakaamme jo matkaa eteenp\u00e4in. Tulemme takaisin Tieristilt\u00e4 k\u00e4\u00e4nty\u00e4ksemme siit\u00e4 oikeaan H\u00f6lt\u00e4nm\u00e4en tielle, josta p\u00e4\u00e4see Valkj\u00e4rven kirkolle. Vasemmalla on Ukkolan talo, jossa viimeksi asui Yrj\u00f6 Pyykk\u00f6. H\u00e4nen kuoltuaan tilan osti Nestori Lehtonen. Talon takana on Kev\u00e4tajon taaemaa, so. Aho, jonne talvella ajettiin suolta mutaa, ja sitten kun lanta oli kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 ajettu navetasta ja kujasta pellolle, vietiin muta pohjaksi navettaan, jossa ei ollut lattiaa. Joka talolla oli Kev\u00e4tajon aholla oma paikkansa, mihin mutakasansa asetti.<\/p>\n

Kaikki Pyyk\u00f6nm\u00e4ell\u00e4 olivat Pyykk\u00f6j\u00e4 paitsi yksi Suutari. Kun etunimetkin toistuivat is\u00e4st\u00e4 poikaan ja \u00e4idist\u00e4 tytt\u00e4reen, piti kyl\u00e4l\u00e4isten keksi\u00e4 erotukseksi esim. Juhanlais-Mikko, Aatun Mikko, Antin Mikko, Tahvolais-Mikko tai Aatun Anni, Tahvolais-Anni, Tuomaan-Anni, Mattsed\u00e4n Anna, P\u00e4rtty-sed\u00e4n Anni, Juho-sed\u00e4n Anni, Aatun Anni jne. Tai jos samassa talossa olivat mini\u00e4t ja v\u00e4vyt samannimisi\u00e4, sanottiin Suur-Marja, Pien-Marj, Pitk\u00e4-Jussi, Pien-Jussi jne.<\/p>\n

Mutta jatkakaamme matkaamme ohi Kev\u00e4tajon taaemaan H\u00f6lt\u00e4nm\u00e4elle. Puolimatkassa oli Lemmetyn talo. Siit\u00e4 vasempaan erkanee H\u00f6lttien Lipolan tie. Lemmetyll\u00e4 oli v. 1811 rakennettu savupirtti, jonka kiukaassa kaksi naista sopi yht\u00e4 aikaa lasta kylvett\u00e4m\u00e4\u00e4n. Uunin alaosassa oli karsina, jossa pienet porsaat talvipakkasella saivat l\u00e4mpim\u00e4n olinpaikan. Sein\u00e4t olivat kiilt\u00e4v\u00e4n nokiset. Tien laitaan oli uusi omistaja, Pyykk\u00f6, rakennuttanut uuden talon pojalleen Juholle. Tie vie edelleen ohi Paavaljm\u00e4en H\u00f6lt\u00e4nm\u00e4elle. Paavaljm\u00e4ell\u00e4 nuoret pyh\u00e4isin kokoontuivat, ja varsinkin Juhannuskokot poltettiin siell\u00e4. Eteenp\u00e4in menness\u00e4mme on oikealla K\u00e4h\u00f6sen Sakarin pieni m\u00f6kki ja sen takana h\u00e4nen veljens\u00e4 Antin ja v\u00e4h\u00e4n edemp\u00e4n\u00e4 K\u00e4h\u00f6sen Tommin talo. Vanha K\u00e4h\u00f6sen talo oli savupirtti, joka oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 viel\u00e4 1900-luvulla. Jos l\u00e4hdemme kyl\u00e4n kujasia Paavaljm\u00e4elt\u00e4 vasemmalle, on oikealla Kaivolaisen talo, sitten Toisiila eli H\u00f6nt\u00e4n Mikon talo, joka on H\u00f6lt\u00e4nm\u00e4en p\u00e4\u00e4talo. Junalan asukkailta ei puuttunut muuta kuin naisv\u00e4ke\u00e4. Pojat Yrj\u00f6, Tahvo ja Juho hoitivat taloa parhaansa mukaan suoriutuen niin miesten kuin naistenkin t\u00f6ist\u00e4. Junalasta eteenp\u00e4in on Yll\u00f6l\u00e4 eli Yrj\u00f6 H\u00f6lt\u00e4n talo; is\u00e4n kuoltua pojat Tuomas ja Juho jakoivat tilan ja rakensivat omat talonsa. Sisar-Annille otettiin kotiv\u00e4vyksi Antti Penna, jonka talo sijaitsi kyl\u00e4n per\u00e4ll\u00e4. Kyl\u00e4n pellot ovat talojen ymp\u00e4rill\u00e4, ja alla laaksossa on rauhallinen kaunis K\u00e4rp\u00e4sj\u00e4rvi. V\u00e4h\u00e4n matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 on Ratsj\u00e4rvi, josta Ratsjoki virtaa Valkj\u00e4rveen ollen Kivennavan ja Valkj\u00e4rven pit\u00e4jien rajana.<\/p>\n

Juhanla oli Pyyk\u00f6nm\u00e4en vanhin talo. Se oli ollut saman suvun hallussa nelj\u00e4tt\u00e4 vuosisataa. Pyyk\u00f6t olivat alkuaan aina Oulunj\u00e4rven tienoilta, siksi kai aika annos pohjalaista kiivautta ilmeni suvussa kautta aikojen. Kerrotaan pitk\u00e4st\u00e4 Pyyk\u00f6n Paavalista, joka koivuisella kangellaan kaatoi 3 kasakkaa yhdell\u00e4 iskulla. Pitki\u00e4, voimakkaita, lahjakkaita ja itsetietoisia olivat suvun j\u00e4senet. Jos kerron Juhanlan el\u00e4m\u00e4st\u00e4, kuvaa se kyl\u00e4n, jopa koko pit\u00e4j\u00e4n el\u00e4m\u00e4n rytmi\u00e4.<\/p>\n

Juhanlassa oli v 1857-1910 patriarkallisena is\u00e4nt\u00e4n\u00e4 Juhana P\u00e4rttylinpoika Pyykk\u00f6 s. 1833. H\u00e4nell\u00e4 oli 7 poikaa kuin Jukolassa. (Kiven seitsem\u00e4n veljest\u00e4 olikin joululeikkien hupaisin ohjelmanumero Pyyk\u00f6n veljesten esitt\u00e4m\u00e4n\u00e4). Poikain nimet vanhimmasta nuorempaan olivat: Matti, P\u00e4rtty, Juho, Yrj\u00f6, Tuomas, Pekka ja Mikko. Sisaria oli kaksi Hetti ja Mari. Suuriksi vartuttuaan pojat toivat aitokarjalaiseen tapaan mini\u00f6it\u00e4 taloon, jonka v\u00e4kiluku vuosisadan vaihteessa oli n. 36 henke\u00e4, n\u00e4ist\u00e4 13 naisia. Sittenkin kun kolmas veljeksist\u00e4, Juho, l\u00e4hti naimaan, selitti h\u00e4n appelassa, ett\u00e4 talon tarpeen vuoksi h\u00e4n t\u00e4h\u00e4n puuhaan ryhtyi. Uskokoon ken taitaa. Nelj\u00e4 mini\u00e4\u00e4 tuotiin taloon ennen kuin talo hajosi. Yleens\u00e4 vaimot tuotiin Kivennavalta, V\u00e4liin sent\u00e4\u00e4n Valkj\u00e4rvelt\u00e4kin, mutta ei Raudusta. Rautulaiset olivat, niin arveltiin, sata vuotta muusta maailmasta j\u00e4ljess\u00e4, kunnes tuli Hiitolan-Raasulin rautatie, joka heitti Rautulaiset sata vuotta muista edelle. Muolaalaisesta sanottiin: istuu kuin Muolaan morseen, so. Ei osaa mit\u00e4\u00e4n tehd\u00e4. Oma pit\u00e4j\u00e4 j\u00e4i parhaimmaksi.<\/p>\n

Juhanlassa oli yht\u00e4 aikaa seitsem\u00e4n aikuista naista, lapset lis\u00e4ksi. Oli anoppi, nelj\u00e4 mini\u00e4\u00e4 ja kaksi natoa. Tietysti siin\u00e4 sattui naisille erimielisyyksi\u00e4, mutta is\u00e4nt\u00e4 Juhanaa pel\u00e4ttiin ja kunnioitettiin niin paljon ett\u00e4 h\u00e4nen l\u00e4sn\u00e4 ollessaan ei riidelty. Vasta navettat\u00f6iss\u00e4 ollessaan naiset riiteliv\u00e4t. Jos is\u00e4nt\u00e4 sattui silloin liikkumaan siell\u00e4 p\u00e4in ja kuuli \u201dl\u00e4\u00e4v\u00e4st\u00e4\u201d ep\u00e4ilytt\u00e4vi\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4, ilmestyi h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 oviaukkoon ja kohta oli rauha.<\/p>\n

Lapsia alle 15 vuotiaita, oli viisitoista. Siin\u00e4 tarvittiin leip\u00e4\u00e4 sek\u00e4 vaatteita, vaikkapa pojilla ei ollutkaan kuin piikkopaita so. Pellavainen kotikutoinen, ja tyt\u00f6ill\u00e4 mekko. Kun pojille sattui hyv\u00e4 tappelunujakka, saattoi paidasta j\u00e4\u00e4d\u00e4 vain kaulus j\u00e4ljelle. \u00c4ij\u00e4n tulo n\u00e4k\u00f6piiriin vaikutti t\u00e4llaiseen tappeluun kuin vesi tulipaloon, se loppui heti, vaikka \u00e4ij\u00e4 ei ket\u00e4\u00e4n omakohtaisesti kurittanutkaan. Jokaisen mini\u00e4n oli pidett\u00e4v\u00e4 kurissa omat lapsensa. Mutta sattuipa sellaistakin, ett\u00e4 jos \u00e4iti pienest\u00e4 rikkomuksesta suutahtaen purki kiukkuaan liian kovakouraisesti lapseensa, sieppasi \u00e4ij\u00e4 kepin kurittajan k\u00e4dest\u00e4 antaen \u00e4idin maistaa samaa. Kun mummo kirnusi voita, tuli tuo 15-p\u00e4inen \u201dvunukka\u201d liuta \u201dpett\u00e4j\u00e4isille\u201d (vunukka=lapsenlapsi, pett\u00e4j\u00e4iset=voin maistiaiset). Siin\u00e4 leip\u00e4 ja toinenkin hupeni, ennen kuin jokainen sai edes alkuunkaan. Leip\u00e4\u00e4 paistettiin joka toinen p\u00e4iv\u00e4, vaikka uuniin mahtui 12 suurta limppua yhtaikaa. Aterialla oltiin aina yhtaikaa koko suuri perhe. Is\u00e4nt\u00e4 poikineen s\u00f6i pitk\u00e4n p\u00f6yd\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4. Mini\u00e4t, joilla oli lapsia, s\u00f6iv\u00e4t sivup\u00f6ydill\u00e4, joita 5 tai 6. Lapset eiv\u00e4t saaneet tulla miesten p\u00f6yt\u00e4\u00e4n, mutta kun poika kykeni jo kynt\u00e4m\u00e4\u00e4n tms. miesten t\u00f6ihin, p\u00e4\u00e4si h\u00e4n sy\u00f6m\u00e4\u00e4nkin miesten kanssa. Pyh\u00e4iltanakin piti jo aikamiespoikien olla is\u00e4n kanssa illallisp\u00f6yd\u00e4ss\u00e4, Jos joku uskalsi olla poissa esim. huvittelemassa sanoi is\u00e4 maanantaiaamuna: Etsi sielt murkinais mist sait iltaiseiskii, mutta ty\u00f6ss\u00e4 piti olla muun v\u00e4en mukana kukonlaulusta alkaen, vaikka ruokaa sai vasta lounailla, so. Puolelta p\u00e4ivin.<\/p>\n

Pyh\u00e4p\u00e4iv\u00e4n viettoon kuuluivat my\u00f6s omat traditionsa. Sunnuntaiaamuna oli naisten hoidettava el\u00e4imet, siistitt\u00e4v\u00e4 huoneet ja lapset ja pukeuduttava pyh\u00e4vaatteisiin, ennen kuin perhe klo 10 kokoontui jumalanpalvelukseen. P\u00f6yd\u00e4n p\u00e4\u00e4h\u00e4n istui is\u00e4nt\u00e4 itse lukien Lutheruksen postillasta pitk\u00e4t saarnat, eik\u00e4 tilaisuudesta saanut olla poissa perheen pienink\u00e4\u00e4n eik\u00e4 edes tulla levottomaksi. Musiikin harrastus oli perheen vahvimpia puolia, virrenveisuu toi vaihtelua ja lis\u00e4si jumalanpalveluksen juhlallisuutta.<\/p>\n

Omaan kirkkoon, Kivennavalle oli matkaa l\u00e4hes 30 km. Siell\u00e4 k\u00e4ytiin harvoin, ainoastaan suurimpina juhlapyhin\u00e4 kes\u00e4ll\u00e4, rippikirkossa kerran vuodessa, kihupyh\u00e4n\u00e4 ja hautajaisissa. Kun oli suunniteltu kirkkomatka sunnuntaiksi, ei kirkkohevosella en\u00e4\u00e4 lauantaina tehty ty\u00f6t\u00e4, ett\u00e4 se jaksaisi pyh\u00e4n\u00e4 juosta. Ylentel\u00e4n ukot olivat vanhastaan ylpeit\u00e4 hevosistaan, joiden ohi ei kirkkomatkalla kukaan p\u00e4\u00e4ssyt. Joulukirkosta palattaessa aina ajettiin kilpaa. Valkj\u00e4rven kirkolle oli matkaa 8 km ja Rautuun 14 km. Siell\u00e4 k\u00e4ytiin useammin. Raudun muotipyh\u00e4t olivat helatorstai, Mikonp\u00e4iv\u00e4 ja Pyh\u00e4inmiesten p\u00e4iv\u00e4, Valkj\u00e4rven taas kihupyh\u00e4, Kirkko-aikana so. Klo 10-12 sunnuntaina, ei kukaan saanut menn\u00e4 kyl\u00e4\u00e4n, vaan vasta iltapuolella.<\/p>\n

Suuri perhe hajosi jo is\u00e4n el\u00e4ess\u00e4. Vanhin poika Matti sai kotitalon, vanhan Juhanlan. Toinen poika P\u00e4rtty, joka oli taitava takoja, sepp\u00e4, sai Sepp\u00e4l\u00e4n tilan, joka oli ostettu. Kolmas poika Juho, sai osan samoin ostetusta Lemmetyn tilasta, osa annettiin nuorimmalle pojalle Mikolle, joka maanviljelyksens\u00e4 ohella oli tullimiehen\u00e4. Nelj\u00e4s pojista, Yrj\u00f6 siirtyi arenttimyll\u00e4riksi Anttolan myllylle. Tuomas ja Pekka, seuraavat pojat, muuttivat Ahj\u00e4rvelle, jossa he harjoittivat rakennusmestarin ammattia maanviljelyksen ohella, rakentaen mm. monet Kannaksen koulutaloista.<\/p>\n

Perheen keskin\u00e4isi\u00e4 suhteita kuvaa seuraavakin tapaus. Kun vanha patriarkallinen is\u00e4nt\u00e4 v. 1910 kuoli, oli hautajaisten j\u00e4lkeen edess\u00e4 pes\u00e4njako ja perint\u00f6riidat. Perheen 7 poikaa pist\u00e4ytyiv\u00e4t kenellek\u00e4\u00e4n puhumatta kujan luhtiin. Siell\u00e4 istuttiin olkikupojen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja sovittiin asiat, joista ei edes omalle akalleen kukaan veljeksist\u00e4 virkkanut. Sovitut osarahat aikanaan asianomaisille suoritettiin kenellek\u00e4\u00e4n syrj\u00e4iselle kertomatta, ei j\u00e4ljest\u00e4p\u00e4in eik\u00e4 takaap\u00e4in kuulunut mielipahaa tai kateutta.<\/p>\n

Arkity\u00f6 oli ankaraa ja tiukkaa, varsinkin kes\u00e4ll\u00e4 oli kiirett\u00e4. Hein\u00e4 ly\u00f6tiin viikatteilla ja koottiin haravilla. Viikatteet taottiin ter\u00e4viksi. Jo aamuvarhaisella kuului vasaran kalke, kun parikymment\u00e4kin viikatetta oli teroitettava ja aamukasteella oli ehditt\u00e4v\u00e4 viel\u00e4 ly\u00f6m\u00e4\u00e4n hein\u00e4\u00e4 poikki. Niityt olivat luonnonniittyj\u00e4, nimet Konttisuo, Ruokasuo, \u00c4mm\u00e4ruokimus osoittivat, ett\u00e4 ne olivat suosta perattuja. My\u00f6hemmin samoilta niityilt\u00e4 korjattiin ojitusmenetelmin miesmitta-kauraa.<\/p>\n

Juhanlassa oli normaalioloissa 20 lehm\u00e4\u00e4, 6 hevosta, mutta hein\u00e4 ja vilja riittiv\u00e4t, olipa kolmivuotistakin viljaa aitoissa. S\u00e4\u00e4stettiin pahojen p\u00e4ivien varalle. Naurista kasvatettiin runsaasti. Halmeilta koottiin syksyisin 70-100 s\u00e4kki\u00e4. Maanviljelys oli vanhastaan kaskeamista, sit\u00e4 osoittivat paikannimet Yksin\u00e4israae, Tattarraae, Uuspelto, Palantaho, Hongikonaho, Aitarikkoaho jne. Luetelluilla paikoilla kasvoi 1900-luvulla mets\u00e4\u00e4, koivikkoa ja lepikkoa (vitsikkoa), mutta maanpohja ja kivirauniot osoittivat, ett\u00e4 se oli aikoinaan ollut viljelty\u00e4. My\u00f6hemmin opittiin lannan k\u00e4ytt\u00f6, joten kaskeaminen j\u00e4i kaali- ja naurismaan osalle. Lanta ajettiin kesannolle juhannuksen aikaan, jolloin kylvettiin juhannusruis. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 kylvettiin suvikasta, so. kev\u00e4truista, ja syksyll\u00e4 syysruista. Juhannusruista viljeltiin siksi ett\u00e4 syyspoikivat saivat orasta. AIV-rehua ei osattu valmistaa, vaan oras sy\u00f6tettiin tuoreena tai kuivattiin. My\u00f6hemmin opittiin valmistamaan painorehua ja aikanaan AIV-rehuakin. Lehm\u00e4t olivat enimm\u00e4kseen kev\u00e4tpoikivia, joille saattoi talvella sy\u00f6tt\u00e4\u00e4 olkia. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 kilpailtiin, kenen lehm\u00e4t kauemmin olivat l\u00e4\u00e4v\u00e4ss\u00e4; se oli varallisuuden puntari.<\/p>\n

Talvisin tehtiin k\u00e4sit\u00f6it\u00e4. K\u00e4sity\u00f6taito oli kunnia-asia, ja jo nuoresta alkaen lapset siihen totutettiin, Vanhin Pyyk\u00f6n veljeksist\u00e4, Matti, oli puusepp\u00e4 eli nikkari. Aina hienommasta kanteleesta alkaen rekiin ja rakennuksiin asti h\u00e4nen kirveens\u00e4 veisti taitavasti. Rakennushirret vestettiin leve\u00e4ll\u00e4 piilulla, lankut sahattiin pitk\u00e4ll\u00e4, kahden miehen k\u00e4sisahalla korkeilla telineill\u00e4. Niin rakennettiin suuretkin pytingit. Reki\u00e4 vietiin Pietariin ja muihinkin kaupunkeihin markkinoilla myyt\u00e4v\u00e4ksi samoin kelkkoja, joita jo pikku pojatkin osasivat nikkaroida. Sukset olivat my\u00f6s yhteen aikaan t\u00e4rke\u00e4 tuote. Ylentel\u00e4st\u00e4 ne piti tilata.<\/p>\n

Naiset taas puolestaan kehr\u00e4siv\u00e4t ja kutoivat. Villa, pellava ja karvat jalostuivat heid\u00e4n k\u00e4siss\u00e4\u00e4n. Kotiv\u00e4rj\u00e4ys oli muodissa, my\u00f6s luonnosta saaduilla v\u00e4reill\u00e4. Niin syntyiv\u00e4t sarat ja sarssit, piikot ja puolvillaiset raanut ja peitot, v\u00e4llyt ja hevosloimet, ohjakset ja karvalankamatot ihan itsest\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 siin\u00e4 saanut kiuru laulaa kuontalolla so. talven aikana oli kaikki teht\u00e4v\u00e4 ennen kuin muuttolinnut saapuivat.<\/p>\n

Kotiseuturakkauteen kuului my\u00f6s maahenki, so. rakkaus maalaisel\u00e4m\u00e4\u00e4n, maalaiskotiin, maaty\u00f6h\u00f6n. Vanhojen is\u00e4ntien periaatteena ett\u00e4 poika oli opetettava havutukille, muuten siit\u00e4 ei mit\u00e4\u00e4n tule. Opiskelijat olivat herroja. Maataloudelliset koulut saivat sent\u00e4\u00e4n armon. Opinteille aikova sai taistella n\u00e4it\u00e4 periaatteita vastaan. Henkisi\u00e4 harrastuksia ei silti laiminly\u00f6ty. Lukurenkaita perustettiin, laulukuoroihin ja torvisoittokuntiin osallistuttiin jne. Juhanlan 7 veljest\u00e4 olivat viulunsoittajia j\u00e4rjest\u00e4\u00e4n, toiset jopa pelimanneja.<\/p>\n

H\u00e4\u00e4t, hautajaiset ja jokavuotiset kostreisut toivat virkist\u00e4v\u00e4\u00e4 vaihtelua kyl\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Sukulaisia oli paljon ymp\u00e4ri pit\u00e4j\u00e4\u00e4, sill\u00e4 oli toteutunut sananparsi akka Ylentel\u00e4st\u00e4 ja tuvanhirret Korpkyl\u00e4n salolt. Ylentel\u00e4ss\u00e4 olikin aina paljon tytt\u00f6j\u00e4. Er\u00e4\u00e4ll\u00e4kin Pyyk\u00f6n ukolla oli 7 tytt\u00f6\u00e4 joista oli hoenta:<\/p>\n

Mari Piri piikaa Liisa, Kaisa liikaa, Ieva ilman aikojaan, Vapost tuli vanhapiika, Hetist ei tult hevonh\u00e4nt\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Kerrottakoon lopuksi muutama kyl\u00e4l\u00e4isi\u00e4 luonnehtiva kasku. Ukkolais-Paavo oli humalap\u00e4iss\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4n h\u00e4ijy ja saattoi ajaa koko perheen pakkaseen, mutta yksin j\u00e4\u00e4ty\u00e4\u00e4n tupaan katui kohta tekoaan ja aukaisten oven huusi surkealla \u00e4\u00e4nell\u00e4: tupa pallaa, tupa pallaa! Siit\u00e4 perhe tiesi ett\u00e4 rauha oli maassa ja palasi takaisin tupaan.<\/p>\n

Is\u00e4-Ylli k\u00e4vi muiden muassa Pietarissa maaslitsaa ajamassa. Mutta kilpaa ajettaessa h\u00e4nen pienest\u00e4 hevosestaan ajettiin aina ohi. T\u00e4st\u00e4 ei is\u00e4-Ylli suinkaan suuttunut, vaan tuumi rauhallisesti: Tulloohan niit\u00e4 toisii. T\u00e4st\u00e4 tuli puheenparreksi: tullooha niit\u00e4 toisii, ko Is\u00e4-Yllin herroi.<\/p>\n

Aatu Pyykk\u00f6 oli varsinkin vanhana k\u00e4rttyinen, eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n oikein ollut h\u00e4nen mielikseen. Aatun vaimo oli vaimojen parhaita makealla \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n aina selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n asiat parhain p\u00e4in ja lievitt\u00e4m\u00e4\u00e4n k\u00e4rttyisyytt\u00e4. Kun Aatu taas tapansa mukaan oli kaikesta kiukutellut, pyysi vaimo kaivolta vett\u00e4 hakemaan avukseen. Kun ei muuta ollut syyt\u00e4, sanoi ukko hampaittensa v\u00e4list\u00e4: ja ko tuuloo, mie paan hamehein ettee, lepytteli vaimo levitellen ymp\u00e4rpoimuistaan tuulensuojaksi.<\/p>\n

Kaivolaisella rakennettiin syv\u00e4\u00e4 kellaria, Vanha is\u00e4nt\u00e4 tarkasteli ty\u00f6t\u00e4 ja pelk\u00e4si poikansa puolesta varoitellen: sie Tuomas, jos k\u00e4yt katolt puttoomaa, ni puttoo maall p\u00e4i, \u00e4l\u00e4 puttoo syvv\u00e4\u00e4 kuoppaa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ylentel\u00e4 Ohessa tietoja Kivennavan Ylentel\u00e4n kyl\u00e4n Pyyk\u00f6ist\u00e4. Viel\u00e4 ei ole tiedossa mist\u00e4 Heikki Ristonpoika Pyykk\u00f6 Ylentel\u00e4\u00e4n saapui. Pyykk\u00f6j\u00e4 Kivennavalla on ollut jo ainakin 1500 luvulla. Tutkielma Pyyk\u00f6nm\u00e4en talojen sijainneista Pyyk\u00f6nm\u00e4ki ja Juhanla 100 vuotta sitten Kivennavan Pyykk\u00f6jen sukukirja Alla Kivennapa kirjasta poimittuja mainintoja Pyyk\u00f6ist\u00e4 L\u00e4hde Kivennapa, Paavo Kiuru 1952 L\u00e4htek\u00e4\u00e4mme pit\u00e4j\u00e4n koillisrajalta, jossa Saaenjoki katkaisee … Jatka artikkeliin Kivennapa, Ylentel\u00e4<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[],"class_list":["post-150","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kivennapa"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/150","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=150"}],"version-history":[{"count":10,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/150\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":152,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/150\/revisions\/152"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=150"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=150"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pyykko.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=150"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}